Mikä minussa on vialla, kun kaikki ystävät kaikkoavat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sorro.w
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Denez Prigent: Gortoz a ran (J'attends)

lisäks noi mitä puhuit kuullosti just sellaselle että olis hyvät keskustelut. ja moni sun "ihanne" on se tapa milloin on aidoimmillaan. hei kuule mutta onko sulla vaikeuksia keskusteluissa josta itekkin intoudut malttia oottaa omaa vuoroa? vai meneekö välil päälle mulle käy niin aina välil :D mut nytku luin ton uudestaan sähän kuullostit itsevarmallekkin joka uskaltaa sanoa mielipiteensä. sitku viel kysyt sitä hommaa frendiltä että onko tää suhde molemmin puolista niin avot. älä huoli sun kaltasia on sit liian vähän.
 
ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut, olet kuule ihan kaksoissisar .
Ei ole helpottanut ainakaan minulla iän myötä, melkein päinvastoin, oma luonne ja omat arvot tulleet yhä vahvemmiksi.
Ikävää ja yksinäistä , ajoittain, ja yllättävää, ihmiset joiden luulin pysyvän elämässäni sen loppuun asti ovat panneet välit poikki.
Kuka mistäkin syystä.
Mahdatko olla härkä tai skorpioni, minä olen härkä nouseva skorpioni :)
 
Pohdi ennemminkin niitä ihmisiä joilla tiedät olevan paljon ystäviä. Miten he kohtelevat sinua ja muita? Mikä on se asia joista heissä pidät?

Minä huomasin näiden ihmisten olevan hyvin varovaisia mielipiteissään ja pyrkivät aina harkitsemaan sanojaan ennenkuin sanoavat mitä mieltä ovat. He hymyilevät paljon, heillä on laaja huumorintaju, heille on aina tervetullut kyläilemään, he pyrkivät aina olemaan ystävällisiä eivätkä koskaan korota ääntään. He eivät suutu helposti ja he ovat mielenkiintoisia ihmisiä joilla on omia kiinnostuksenkohteitaan. Olen huomannut että monesti ovat luovia ihmisiä. Heidän seurassaan ei tule koskaan tunne että he arvioisivat minua tai yrittäisivät vertailla itseään minuun, vaan voin olla oma itseni. En tunne itseäni uhatuksi heidän kanssaan, eikä minun pidä olla varpaillaan että loukkaanko koska ovat pohjimmiltaan positiivisia ja iloisia ihmisiä.

Mieti millaisista ihmisistä sinä pidät! Ajattele sitten omaa toimintaasi, missä asioissa voisit olla "luotaantyöntävä" tai sellainen että ihmiset varovat ottamasta yhteyttä sinuun? Onko sinulla esim. tiukat rajat vierailuille, pitäisikö sinun kanssasi suunnitella kaikki viikoa etukäteen? Näytätkö herkästi suuttumisesi, loukkaannutko helposti? Jo nuo piirteet ovat rajoittavia ystävyydelle.

Huhhuijaa mitä vaatimuksia!
Harva on tuollainen. Sinun pelissäsi melkein kaikki olisivat yksinäisiä.
 
Huhhuijaa mitä vaatimuksia!
Harva on tuollainen. Sinun pelissäsi melkein kaikki olisivat yksinäisiä.
Ei tuo kirjoittaja sanonut että muunlaiset ihmiset olisi kokonaan vailla ihmisiä, vaan että tuon kuvauksen ihmisillä on paljon ystäviä.
Mä olen huomannut kanssa saman kuin mitä tuossa kuvauksessa.
 
Ei tuo kirjoittaja sanonut että muunlaiset ihmiset olisi kokonaan vailla ihmisiä, vaan että tuon kuvauksen ihmisillä on paljon ystäviä.
Mä olen huomannut kanssa saman kuin mitä tuossa kuvauksessa.

Kirjoittaja pyysi katsomaan peiliin. Kertoi, että luettelemiensa ominaisuuksien omaavat ovat toivottuja ystäviä. Pointtini onkin, että surullista jos rima ystävyydelle laitetaan noin korkealle.

On vähän sama kun tv-sarjan hottikset etsivät ja etsivät täydellistä kumppania kykenemättä luomaan suhteita ihmiseen, jossa on virheitä. Todellisuudessa sellaisia ihmisiä on harvassa, jos ollenkaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Occamin partaveitsi
Kirjoittaja pyysi katsomaan peiliin. Kertoi, että luettelemiensa ominaisuuksien omaavat ovat toivottuja ystäviä. Pointtini onkin, että surullista jos rima ystävyydelle laitetaan noin korkealle.

On vähän sama kun tv-sarjan hottikset etsivät ja etsivät täydellistä kumppania kykenemättä luomaan suhteita ihmiseen, jossa on virheitä. Todellisuudessa sellaisia ihmisiä on harvassa, jos ollenkaan.
Onko puhuttu virheettömistä ihmisistä? Tuosta kuvauksesta tuli heti pari mun suosittua kaveria mieleen, mutta on heilläkin huonot päivänsä. Perusmeininki heillä kuitenkin on tuo.
 
Se on totta että ei kaikkien tarvitse yrittää yltää tuon kuvauksen kaltaisuuteen kuin vähän vain, mutta ei kokonaan. Uskon että noilla mega-tykätyillä ihmisillä se käytös tulee luonnostaan ja jos liikaa opettelee toisen tyyliä, niin se ei kuulosta luontevalta.

Ja olen liian laiska halutakseni luopua joistakin siilin piikeistäni ja negatiivisuudesta. :rolleyes: Vaikka se ominaisuus karsii osan potentiaalisista kavereista.
Elämä on valintoja...
 
Itsellä on myös vastaavanlainen kokemus kuin ap:llä. Olen omalta kohdaltani miettinyt, vaikutanko jotenkin "liian onnelliselta", ts. minulta puuttuu esim. parisuhdeongelmat joita kaverilla on, vähemmän asuntolainaa, siistimmin puettu lapsi, yms. Pointti siis se että ehkä oma arkesi on paremmin hallinnassa kuin monella kaverilla?

Huomaan myös usein toimivani jonkun estyneen ihmisen ponnahduslautana ihmisten ilmoille. Kun tämä ihminen on kanssani rohkaistunut ja uskaltaa lähestyä muitakin, minua ei enää tarvita...
 
ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut, olet kuule ihan kaksoissisar .
Ei ole helpottanut ainakaan minulla iän myötä, melkein päinvastoin, oma luonne ja omat arvot tulleet yhä vahvemmiksi.

Useimmilla särmät hioutuu, arvot ja mielipiteet tasoittuu (äärimielipiteet laimistuu) ja ymmärrys muita ja erilaisuutta kohtaan lisääntyy. Tämä on ainakin ollut oma ja sekä tuttavapiirissä havaittu kehityskulku. Jos joku kehittyykin päinvastaiseen suuntaan, entistä äärimmäisemmäksi ja dramaattisemmaksi, niin on aika luonnollista että kasvaa erilleen useimmista ystävistä. Tai ihan vaikka säilyisi entisellään, en minä ainakaan mitään teinidraamaa ja yksisilmäisyyttä jaksaisi aikuiselta ihmiseltä.
 
ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut, olet kuule ihan kaksoissisar .
Ei ole helpottanut ainakaan minulla iän myötä, melkein päinvastoin, oma luonne ja omat arvot tulleet yhä vahvemmiksi.
Ikävää ja yksinäistä , ajoittain, ja yllättävää, ihmiset joiden luulin pysyvän elämässäni sen loppuun asti ovat panneet välit poikki.
Kuka mistäkin syystä.
Mahdatko olla härkä tai skorpioni, minä olen härkä nouseva skorpioni :)

Minä olen leijona :)
 
Pohdi ennemminkin niitä ihmisiä joilla tiedät olevan paljon ystäviä. Miten he kohtelevat sinua ja muita? Mikä on se asia joista heissä pidät?

Minä huomasin näiden ihmisten olevan hyvin varovaisia mielipiteissään ja pyrkivät aina harkitsemaan sanojaan ennenkuin sanoavat mitä mieltä ovat. He hymyilevät paljon, heillä on laaja huumorintaju, heille on aina tervetullut kyläilemään, he pyrkivät aina olemaan ystävällisiä eivätkä koskaan korota ääntään. He eivät suutu helposti ja he ovat mielenkiintoisia ihmisiä joilla on omia kiinnostuksenkohteitaan. Olen huomannut että monesti ovat luovia ihmisiä. Heidän seurassaan ei tule koskaan tunne että he arvioisivat minua tai yrittäisivät vertailla itseään minuun, vaan voin olla oma itseni. En tunne itseäni uhatuksi heidän kanssaan, eikä minun pidä olla varpaillaan että loukkaanko koska ovat pohjimmiltaan positiivisia ja iloisia ihmisiä.

Mieti millaisista ihmisistä sinä pidät! Ajattele sitten omaa toimintaasi, missä asioissa voisit olla "luotaantyöntävä" tai sellainen että ihmiset varovat ottamasta yhteyttä sinuun? Onko sinulla esim. tiukat rajat vierailuille, pitäisikö sinun kanssasi suunnitella kaikki viikoa etukäteen? Näytätkö herkästi suuttumisesi, loukkaannutko helposti? Jo nuo piirteet ovat rajoittavia ystävyydelle.

Kiintoisaa! Tässä tuli täysin uusi näkövinkkeli pohdinnoilleni; ihmiset, jotka ovat ns. suosittuja ja joilla on paljon erilaisia sosiaalisia kontakteja! Mieleeni pulpahti heti yksi esimerkki lähipiirissä; pariskunta, jota vedetään joka suuntaan ja joille satelee kutsuja eri tahoilta. He ovat mukavia, hauskoja, termi "easy going" kuvaa heitä hyvin. Toisaalta.. he ovat ehkä hieman hajuttomia ja mauttomia joltain osin...
 
Pohdi ennemminkin niitä ihmisiä joilla tiedät olevan paljon ystäviä. Miten he kohtelevat sinua ja muita? Mikä on se asia joista heissä pidät?

Minä huomasin näiden ihmisten olevan hyvin varovaisia mielipiteissään ja pyrkivät aina harkitsemaan sanojaan ennenkuin sanoavat mitä mieltä ovat. He hymyilevät paljon, heillä on laaja huumorintaju, heille on aina tervetullut kyläilemään, he pyrkivät aina olemaan ystävällisiä eivätkä koskaan korota ääntään. He eivät suutu helposti ja he ovat mielenkiintoisia ihmisiä joilla on omia kiinnostuksenkohteitaan. Olen huomannut että monesti ovat luovia ihmisiä. Heidän seurassaan ei tule koskaan tunne että he arvioisivat minua tai yrittäisivät vertailla itseään minuun, vaan voin olla oma itseni. En tunne itseäni uhatuksi heidän kanssaan, eikä minun pidä olla varpaillaan että loukkaanko koska ovat pohjimmiltaan positiivisia ja iloisia ihmisiä.
Meitä on joka junaan.

Minusta taas tuollainen kaveri taas olisi liian häilyvä ja epämääräinen, eikä siksi tunnu edes rehelliseltä. Kyllä kaverille pitää pystyä sanomaan asioita ilman jatkuvaa suodatusta, ja jos ikinä huomaan, että toinen on varautunut eikä sano mitä mieltä asioista on oikeasti, en itsekään luota tuollaiseen kaveriin, vaan hän jää väistämättä hyvänpäiväntutuksi. Kaikkia meitä jokin aina ärsyttää, ja sen peittäminen muovisen kuoren taakse on teeskentelyä, jollaista en kyllä kavereilta jaksa katsoa. Minä olen kavereille itsekin rehellinen omista mielipiteistäni ja ajatuksistani.

Niille, joista en pidä, olen juuri tuollainen teeskentelevä muovikuori, josta ei saa mitään irti, ja joka sanoo vain asioita, joita kuulija haluaa kuulla.
 
Voi se vika olla muissakin. Erään kaverin kanssa matkustelin, mutta se sitten halusi enää käydä vaan tallinnassa, kun tuli uusi tyttöystävä jolla on hyvä paikka tallinnassa. :) Meni niinsanotusti aivot narikkaan muutenkkn.

Ja peilistä voi vika myös löytyä. On yleistä että esim haisevat ja kaljut ilman uraelämää olevat ihmiset jätetään omaan arvoonsa. Sille vaan ei mahda mitään, kun eletään pinnallisuudessa. Tai sitten vika on tönkössä luonteessa. Kannattaa vaan hyväksyä jos ei mene läpi ja tehdä muutokset mikäli voi ja haluaa.
 
Voi se vika olla muissakin. Erään kaverin kanssa matkustelin, mutta se sitten halusi enää käydä vaan tallinnassa, kun tuli uusi tyttöystävä jolla on hyvä paikka tallinnassa. :) Meni niinsanotusti aivot narikkaan muutenkkn.

Ja peilistä voi vika myös löytyä. On yleistä että esim haisevat ja kaljut ilman uraelämää olevat ihmiset jätetään omaan arvoonsa. Sille vaan ei mahda mitään, kun eletään pinnallisuudessa. Tai sitten vika on tönkössä luonteessa. Kannattaa vaan hyväksyä jos ei mene läpi ja tehdä muutokset mikäli voi ja haluaa.

Ihan viisaita ajatuksia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ihmisen kannata alkaa käyttäytymään oman persoonansa vastaisesti, vaan parasta on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja toivoa, että löytyy ihmisiä, jotka ovat yhtä aitoja ja tasapainoisia.

Perusteet:
- Vain sellainen ihminen on onnellinen, joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja on tyytyväinen siihen mitä on jo saavuttanut.
- Pinnallisiin arvoihin panostamalla tapaa pääosin vain pinnallisia arvoja kunnioittavia.
- Omat heikkoudet (ei viat) on hyvä tunnistaa, mutta niistä ei saa tehdä ongelmaa, joka haittaa elämää. Esimerkki: jos lihava osaa nauraa itselleen, heittää lihavuudestaan huumoria, on hänen habituksensa paljon parempi kuin se, että lihava alkaa surra olevansa lihava ja masentuu, kun ei kuitenkaan laihdu (alle 10% onnistuu laihduttamaan).
- Ihmiset ovat kelvanneet evoluutiossa toisilleen ilman minkäänlaista krääsää n. 200 000 vuotta. Miksi ihmiset eivät kelpaisi edelleen toisilleen ilman krääsää, jos tajuaa, ettei materia tuo kuitenkaan onnea?
 

Yhteistyössä