The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
@-tibis onkin sairaalassa. Sehän on kuin hotellissa olisi. Ei hiiriä ja on lämmintä ja juokseva vesi suihkuineen ja sisävessa 
Oikeesti, hyvä kun pääsit hoitoon.
Oikeesti, hyvä kun pääsit hoitoon.
mutta siellä tarjoillaan mannapuuroa (yäk)@-tibis onkin sairaalassa. Sehän on kuin hotellissa olisi. Ei hiiriä ja on lämmintä ja juokseva vesi suihkuineen ja sisävessa
Oikeesti, hyvä kun pääsit hoitoon.
@-tibis onkin sairaalassa. Sehän on kuin hotellissa olisi. Ei hiiriä ja on lämmintä ja juokseva vesi suihkuineen ja sisävessa
Oikeesti, hyvä kun pääsit hoitoon.
nii, ja vissyä ja fantaakin saa siemailla niin paljon kuin jaksaa!
Tsot tsot, ruoasta sanota noin. Maistetaan ja sanotaan kohteliaasti ettei nyt maistu enempää.
Ei oo niin justiinsa kuha on kala.
Aijaijaijaaiijjaai.. Päähän koskee koska kuvassa EI ole kuha vaan turska (Gadus morhua).
Muiden turskien heimon (Gadidae) lajien tapaan turskalla on kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Väriltään se on vihertävän tai ruskehtavan harmaa, mutta joissain ympäristöissä myös punertava; vatsa on valkoinen. Kylkiviiva on selvästi erottuva, vaalea, ruumiin etuosassa ylös kaartuva. Pää on suuri ja leuan alla on pieni mutta paksuhko viiksisäie.
Viiksisäie
Kolme selkäevää ja kaksi peräevää
Suomen suurimmat turskat ovat olleet yli 30-kiloisia. Yleensä Suomessa tavattavien turskien paino on kuitenkin ollut 0,5–5 kg ja pituus alle 75 cm.[2] Maailmanennätysturskat ovat kaksimetrisiä, 96-kiloisia ja 25-vuotiaita.[3].
Ravinto ja elintavat
Turska liikkuu pohjan tuntumassa ulappavesillä, yleisimmin 100–200 metrin syvyydessä, mutta voi joskus myös siirtyä pelagiseksi ravinnon perässä tai lisääntymistarkoituksessa.
Turska on kaikkiruokainen. Enimmäkseen se syö suurehkoja äyriäisiä ja pieniä kaloja. Itämeren turskan pääravintoa on silakka. Turska on huomattavan nopeakasvuinen kala. Itämeressä 2-vuotias turska painaa puolisen kiloa, 5-vuotias jo 2–4 kiloa.[2]
Lisääntyminen
Eri turskakannat tulevat sukukypsiksi eri ikäisinä. Kutuaika on kerran vuodessa ja kestää muutaman kuukauden. Kutuaika vaihtelee alueittain; levinneisyysalueen eteläosissa kutu on alkutalvesta, Itämeressä huhtikuusta heinäkuuhun. Kutuaikana turskat liikkuvat suurissa parvissa ja kutu yleensä tapahtuu pohjan tuntumassa. Mädin turska laskee useassa erillisessä erässä. Mätimunat ovat pieniä ja kelluvia.
Levinneisyys ja kannat
Euroopassa turskan levinneisyys ulottuu Biskajanlahdelta Barentsinmerelle Karhusaaren ympäristöön asti ja Vienanmereen sekä Islannin vesille. Amerikassa turskaa esiintyy Pohjois-Carolinan Cape Hatterasista Ungava Bayhin Newfoundlandissa ja Grönlannin rannikoilla. Turskan levinneisyys ulottuu Itämereen, mutta lisääntymistä tapahtuu vain eteläosassa.
Turska on jakautunut varsin selväpiirteisiin alueellisiin lisääntymiskantoihin. Tärkeimmät kannat Euroopassa ovat Norjan Barentsinmeren kanta ja Islannin kanta. Luoteis-Atlantilla Grönlannin ympäristön ja Newfoundlandin kannat ovat romahtaneet dramaattisesti 1900-luvun lopulla.
Itämeren turska
Itämeren turska käsittää kaksi jokseenkin erillistä kantaa. Läntinen kanta ulottuu Kattegatista Itämereen Bornholmin vesille saakka. Itäinen kanta taas elää tästä itään ja pohjoiseen. Turskaa tavataan lähes koko Itämeressä, mutta lisääntymään se pystyy vain Itämeren suolaisimmissa osissa: mäti kelluu vain yli 10 promillen suolapitoisessa vedessä ja tällaista vettä on vain syvänteissä ja aivan Tanskan salmien tuntumassa. Kutumenestys täälläkin vaihtelee ja on riippuvainen Tanskan salmista tulevasta happipitoisesta ja suolaisesta vedestä. Suurten suolapulssien jälkeen syntyvät voimakkaat vuosiluokat voivat levitä runsainakin myös Suomen rannikoille. Suomessa runsaat turskavuodet osuivat viimeksi 1980-luvun alkuun, jonka jälkeen laji on käynyt harvinaiseksi.[2] Nytten kuitenkin turskakanta on elpynyt ja sitä tavataan jälleen Suomen vesillä eniten Saaristomerellä, eteläisellä Selkämerellä ja läntisellä Suomenlahdella.[4]
Kalastus ja kantojen tila
Maailman turskasaaliiden kehitys 1950–2002: Eurooppa (sininen), Luoteis-Atlantti (vihreä), kokonaissaalis (punainen). FAO:n tilasto.
Turskaa pyydetään troolilla, pitkäsiimalla, verkoilla mutta myös pilkkimällä eli juksaamalla.
Turska on tärkeimpiä kauppa- ja saaliskaloja Euroopassa, ja oli aiemmin myös Pohjois-Amerikassa. Pohjois-Amerikan turskakannat kuitenkin romahtivat dramaattisesti 1970-luvulla ja lähes katosivat 1990-luvulla. Turskan kokonaissaalis on vähentynyt 1960-luvun lähes kolmesta miljoonasta tonnista alle miljoonaan 2000-luvulla.[5] Turskaa on alettu viime vuosia tuottaa myös kalanviljelyssä, mutta tuotanto 2010-luvulle tultaessa oli vasta noin 10 000 vuositonnia.[5]
Itämeren kalastus
Itämeren turskasaalis oli huipussaan 1984 noin 500 000 tonnia mutta vuoteen 1992 se laski 73 000 tonniin. Itämeren kannan pienenemiseen ovat vaikuttaneet liikakalastus, vähentyneet suolapulssit Pohjanmerestä sekä rehevöityminen.[2]
Vuonna 2010 suomalaisten ammattikalastajien turskasaalis Itämerestä oli noin 1000 tonnia. Käytännössä koko saalis saatiin Etelä-Itämereltä.[6]
Juksaaminen
Turskia myytävänä
Syvissä vesissä asustavan turskan juksa on järeä, ainakin parin sadan gramman, mutta jopa yli kilon painoinen. Myös siiman järeyden tulee olla samaa tasoa, yksisäikeisenä (nailon) siimana ainakin millimetrin vahvaa ja mahdollisimman venymätöntä. Turska on verestettävä heti sen jälkeen kun se on saatu ylös, sillä sen veri on kitkerää ja pahanmakuista.
Turskan ravintokäytöstä
Venäläinen säilyke, joka sisältää turskan maksaa.
Lipeäkala on perinteisesti ollut turskaa, mutta nykyään molva on korvannut turskan Suomessa lipeäkalana. Turskan mätimunista valmistetaan mätitahnaa.
Vielä kun voisi siellä tilata kampaajan, kasvojoidon, manikyyrin ja pedikyyrin
oon lapsena joutunu sen verra syömään mannapuuroa että ei tartte enää maistaa
tiiän ihanki varmaksi että EI maistu
Pahoittelut, sormi painaa koko ajan peukkualaspäin-nappia, kun pitäisi osua naapurihymiöön.
Tuota sattuu mullekin joskus
Et ollu sielläpäinkään ja hoidot oli jo valmiiksi poistettu lasaretistaen tunnusta
Multa on leikattu kaikki raajat (ei irti) ja lisäksi kurkku
...miepä oon ollu muutaman kerran operoitavana ja hankalana potilaana. En siis sillain hankalahankalana, vaan toipumisen kannalta hankalana, kun toi mun kroppa ei siedä puukotuksia eikä nukutuksia ollenkaan, joten toipuminen onkin sitten ollut äärimmäisen työlästä ja lääkärikuntaa hyvinkin juoksuttavaa ja ammattitaitoa pingoittavaa...
Mutta se johtuukin siitä, että mä oon mä
Perjantaipäivää Sulle!
Mie oon ihan pikkiriikkisenpaljosti väsynyt, ollu iteasiassa koko hiien pitkän päivän ajan eli jutut oli hyvin pehmoisia ja puutaheiniä ...mulle ei niin sovi vinksinvonksin- työvuorot ollenkaan mutta onneksi tommoset on harvassa. Tämän päivän hjuumorpläjäytysannos oli se, että tuli oikeesti sitten puhuttua siansaksaa sujuvasti ...työkaveri tuli mulle äkkiseltään höpiseen ja missälie sfääreissä olin, niin vastasin aivan puutaheinää "äklspanh ylioshok tukris plasus"- tyylillä...ei niin ollenkaan tapahtunut mitään pääkkösessä...Kaveri siinä katto pitkään ennen kuin räjähti nauramaan ja sitten mäkin jo havahduin, että ei tainnut mennä ihan putkeen...
Pimpeli pompeli, nyt saa olla tomppeli eli viikonloppu humpsahtakoon ja helliköön leppoisana
Mutta se johtuukin siitä, että mä oon mä
Perjantaipäivää Sulle
!Mie oon ihan pikkiriikkisenpaljosti väsynyt
, ollu iteasiassa koko hiien pitkän päivän ajan eli jutut oli hyvin pehmoisia ja puutaheiniä ...mulle ei niin sovi vinksinvonksin- työvuorot ollenkaan mutta onneksi tommoset on harvassa. Tämän päivän hjuumorpläjäytysannos oli se, että tuli oikeesti sitten puhuttua siansaksaa sujuvasti ...työkaveri tuli mulle äkkiseltään höpiseen ja missälie sfääreissä olin, niin vastasin aivan puutaheinää "äklspanh ylioshok tukris plasus"- tyylillä...ei niin ollenkaan tapahtunut mitään pääkkösessä...Kaveri siinä katto pitkään ennen kuin räjähti nauramaan ja sitten mäkin jo havahduin, että ei tainnut mennä ihan putkeen...Pimpeli pompeli, nyt saa olla tomppeli eli viikonloppu humpsahtakoon ja helliköön leppoisana
Kyllä sä vielä ehdit, no worries.
- Status