Mä en jaksa lukea mutta referoitko?
Mikä sen vaikutus on? Miten se ilmenee myöhemmässä elämässä? Vai ilmeneekö?
Tätä tutkitaan paljon, mutta kaventunut suoliston ja ihon mikrobiomi on liitetty todella moniin autoimmuunisairauksiin, liikalihavuuteen jne. Sekä suoliston että ihon mikrobit ovat ihmiset tärkeä elin, jota pitäisi hoitaa kuten sydäntä tai muita tärkeitä sisäelimiä.
Suomenkielistä aineistoa on valitettavan vähän (alla Decimin artikkeli). Viimeisimmät artikkelit nostavat suolisto ja ihon bakteeristot (mikrobiomin) todella tärkeään asemaan.
Duodecimissä mikrobiomeista. Silloin (2013) oli nämä käsitykset:
Nykykäsitys mikrobiomien yhteyksistä sairauksiin
Diagnostisia, biomarkkeriksi kelpaavia bakteereja on yritetty tunnistaa eri sairauksissa, mutta useimpia normaalimikrobiston lajeja ei voida vielä luotettavasti luokitella hyödylliseksi tai haitalliseksi. Lisäksi tautitiloihin yhdistettyjä bakteereita löytyy yleensä myös terveistä yksilöistä. Nykytiedon valossa mikrobiomeihin yhdistetyt sairaudet, kuten iensairaudet (Wade 2012), vaginoosi (Hickey ym. 2012), tulehdukselliset suolistosairaudet (Fava ja Danese 2011) ja tyypin II diabetes (de Vos ja de Vos 2012) eivät aiheudu minkään yksittäisen bakteerin patogeenisuudesta, vaan
bakteerien vinoutuneista määräsuhteista ja tästä aiheutuvasta toiminnallisesta häiriöstä dysbioosiksi kutsutussa epätasapainotilassa. Dysbioosissa normaalisti rauhanomainen
rinnakkaiselo mikrobiomin ja isännän välillä järkkyy jommankumman osapuolen taholta. Epänormaali mikrobisto, epiteelin tai limakalvon vaurio sekä muuttunut immuunivaste assosioituvat kukin patogeneesiin (Walker ja Lawley 2012). Jo itsessään monimutkaisten mikrobiomien osuuden selvittämistä etiologiassa vaikeuttaa entisestään ympäristötekijöiden ja isännän alttiuden olennainen rooli immuunijärjestelmän toimintahäiriöissä.
Suolistomikrobiston dysbioosille on tunnistettu joitakin yleispiirteitä (Lawley ym. 2012).
Toistuva mikrobilääkkeiden käyttö lienee merkittävin yksittäisistä dysbioosille altistavista ympäristötekijöistä (Willing ym. 2011). Useimmissa "mikrobiomisairauksissa" syy-yhteydet ovat toistaiseksi tuntemattomia, ja vain joitakin patogeneesiin liittyviä bakteereja tai niiden toimintoja on tunnistettu pitävin todistein (de Vos ja de Vos 2012, Hickey ym. 2012, Wade 2012).
Esimerkiksi tulehduksellisissa suolistosairauksissa, diabeteksessa ja allergioissa todetaan toistuvasti suolistomikrobiston muutoksia (de Vos ja de Vos 2012), mutta muutosten laatu ei ole ollut täysin yhtenevä eri aineistoissa. Riippuvuussuhteet suolistomikrobiomin piirteiden ja tavallisimpien isännän terveydentilaa monitoroivien muuttujien, kuten tulehdus- ja insuliinipitoisuuksien tai sytokiinien välillä ovat kattavissa aineistoissa heikkoja. Tämä saattaa johtua siitä, että eri bakteerit kykenevät aiheuttamaan saman toiminnallisen häiriön.
Mikrobiomien osallisuus sairauksiin tekee niistä potentiaalisia lääkintäkohteita ja -keinoja; dysbioottinen mikrobisto pyritään korvaamaan terveellä (Walker ja Lawley 2012). Lievä dysbioosi saattaa korjautua tukitoimin kuten probioottien ja prebioottien avulla. Radikaalimpi hoitokeino on mikrobiomin siirto yksilöstä toiseen. Toistaiseksi ainoa rutiinikäytössä oleva mikrobiomiterapia on ulosteensiirto, joka tehoaa erittäin hyvin Clostridium difficile -ripuliin (Mattila ym. 2011, Arkkila ym. 2013). Ulosteensiirtoa on kokeiltu hoitona myös tulehduksellisissa suolistosairauksissa ja jopa systeemisissä taudeissa (Borody ja Khoruts 2011). Ulosteensiirron laajempaa käyttöä rajoittavat kuitenkin useat lääketieteellisesti ja eettisesti avoimet näkökohdat: siirteen vaikutustapaa eikä sen koostumusta tunneta, joten esimerkiksi patogeenisten mikrobien siirtymistä ei voida sulkea pois. Turvallisemman bakteeriterapian toteuttamiseksi tutkijat ovat pyrkineet luomaan synteettisiä mikrobiomeja, ja lupaavia tuloksia onkin julkaistu hiljattain (Petrof ym. 2013). Kanadalaistutkijat kasvattivat ulosteesta 33 bakteerilajia, joita sekoitettiin ulostetta jäljittelevissä määräsuhteissa. Molemmat hoidetut, uusiutuvaa C. difficile -ripulia sairastaneet potilaat paranivat bakteeriseoksen saatuaan ja pysyivät oireettomina puolen vuoden seuranta-ajan. Tulos osoittaa, että kontrolloitu ja standardoitu mikrobiomien siirto voi olla realistinen hoitomuoto jo lähivuosina.