Lähtee ihan siitä että jo kuusivuotiaita harrastuksesta riippumatta aletaan valmentamaan kuin ammattilaisia. Siihen liittyy myös että pitää silloin jo alkaa keskittymään yhteen lajiin. Liikuntaharrastukset ei ole enään mukavia harrastuksia vaan alusta asti jo tavoitteellista valmentamista, joista tietenkin ne esim. jotka ei pysty sitoutumaan sen ikäisenä jo neljään - viiteen harjoituskertaan viikossa, tippuu pois.
Toi on ikävä kyllä totta.Lähtee ihan siitä että jo kuusivuotiaita harrastuksesta riippumatta aletaan valmentamaan kuin ammattilaisia. Siihen liittyy myös että pitää silloin jo alkaa keskittymään yhteen lajiin. Liikuntaharrastukset ei ole enään mukavia harrastuksia vaan alusta asti jo tavoitteellista valmentamista, joista tietenkin ne esim. jotka ei pysty sitoutumaan sen ikäisenä jo neljään - viiteen harjoituskertaan viikossa, tippuu pois.
Hui kamala, tuollaseksko se on menny?Lähtee ihan siitä että jo kuusivuotiaita harrastuksesta riippumatta aletaan valmentamaan kuin ammattilaisia. Siihen liittyy myös että pitää silloin jo alkaa keskittymään yhteen lajiin. Liikuntaharrastukset ei ole enään mukavia harrastuksia vaan alusta asti jo tavoitteellista valmentamista, joista tietenkin ne esim. jotka ei pysty sitoutumaan sen ikäisenä jo neljään - viiteen harjoituskertaan viikossa, tippuu pois.
Yleisesti ottaen kaikki liikunta on menny nuorten osalta liian vähäiseksi ja suurin syy on liian pitkälle kehittynyt viihdeteknologia esim. pelikonsolit, kännykät jne...Lähtee ihan siitä että jo kuusivuotiaita harrastuksesta riippumatta aletaan valmentamaan kuin ammattilaisia. Siihen liittyy myös että pitää silloin jo alkaa keskittymään yhteen lajiin. Liikuntaharrastukset ei ole enään mukavia harrastuksia vaan alusta asti jo tavoitteellista valmentamista, joista tietenkin ne esim. jotka ei pysty sitoutumaan sen ikäisenä jo neljään - viiteen harjoituskertaan viikossa, tippuu pois.
Vanhemmilla ei muka oo aikaa ja onhan se lapsi helppo hiljentää antamalla sille kaukosäädin/pelikonsoli/kännykkä kouraan. Sikspä mä natseilen noista asioista.Yleisesti ottaen kaikki liikunta on menny nuorten osalta liian vähäiseksi ja suurin syy on liian pitkälle kehittynyt viihdeteknologia esim. pelikonsolit, kännykät jne...
Silloin, kun mää olin nuori niin kyl me mentiin ihan oma-aloitteisesti itte pihalle pelailemaan naapuruston penikoiden kanssa kaikenlaisia pallopelejä tai sit juoksenneltiin lähimetsissä heitellen toisiamme kävyillä ja lumipalloillaMusta tuntuu, että lasten vanhemmat yrittää elää sitä jotain omaa nuoruuttaan niiden lasten kautta ja keksii niille harrastuksia ihan liikaa, jolloin se mielenkiinto sitä urheilua kohtaan vaan oikeesti lopahtaa.
Meillä täällä 2008 syntyneillä on futistreenit kerran viikossa 1h30min ja sitte tunnin vapaaehtoinen futiskerho, jossa lähinnä vaan pelaillaan.
Nuorempi poika harrastaa judoa, niilläkin on treenit kerran viikkoon, sen 1h15min.
Meillä kyllä lapset saa päättää itse haluavatko harrastaa ja mitä haluaa harrastaa, mä oon luvannu kuskata sit sen mukaan mitä tarvii. Omalla toiminnalla yritän heitä kuitenkin kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan
Ei. Itsekin syyllistyin siihen kuskaukseen, mutta onneksi noille kaikille on liikunta jäänyt osaksi elämääEikö nykynuoret osaa keksiä mitään liikkumista, ilman ohjausta tai ohjattua toimintaa?
Meillä kyllä noi muksut on iltapäivät/illat tossa pihalla naapureiden muksujen kanssa, pelailevat just palloa, piiloa, hippaa jne. Ei niitä kauheesti oo ulos tarvinnu pakottaa, tietty jos ois vaihtoehto kattoa vaan telkkaria, nii kyllä meillä nuorempi ois liimautunu sohvalle 24/7, mutta kun mä rajoitan sitä siihen pikku kakkoseen, niin ei tuo sitte sisällä jaksa notkua vaan painelee ulos.Silloin, kun mää olin nuori niin kyl me mentiin ihan oma-aloitteisesti itte pihalle pelailemaan naapuruston penikoiden kanssa kaikenlaisia pallopelejä tai sit juoksenneltiin lähimetsissä heitellen toisiamme kävyillä ja lumipalloilla
HyväMeillä kyllä noi muksut on iltapäivät/illat tossa pihalla naapureiden muksujen kanssa, pelailevat just palloa, piiloa, hippaa jne. Ei niitä kauheesti oo ulos tarvinnu pakottaa, tietty jos ois vaihtoehto kattoa vaan telkkaria, nii kyllä meillä nuorempi ois liimautunu sohvalle 24/7, mutta kun mä rajoitan sitä siihen pikku kakkoseen, niin ei tuo sitte sisällä jaksa notkua vaan painelee ulos.
Riippuu varmaan pitkälti siitäkin missä asuu ja siitä, että nykyään jos päästät 5-vuotiaan ulos "kavereiden" kanssa, niin naapurin mamma soittaa sossuun. Silloin ku mä olin pieni, nii me huinittiin ties missä isolla porukalla, nuorimmat oli just sitä jotain 5-vuotiaita ja isoimmat 10.Eikö nykynuoret osaa keksiä mitään vapaa-ajan liikkumista, ilman ohjausta tai ohjattua toimintaa?
Meillä myös krt/vko 1 harrastus.Musta tuntuu, että lasten vanhemmat yrittää elää sitä jotain omaa nuoruuttaan niiden lasten kautta ja keksii niille harrastuksia ihan liikaa, jolloin se mielenkiinto sitä urheilua kohtaan vaan oikeesti lopahtaa.
Meillä täällä 2008 syntyneillä on futistreenit kerran viikossa 1h30min ja sitte tunnin vapaaehtoinen futiskerho, jossa lähinnä vaan pelaillaan.
Nuorempi poika harrastaa judoa, niilläkin on treenit kerran viikkoon, sen 1h15min.
Meillä kyllä lapset saa päättää itse haluavatko harrastaa ja mitä haluaa harrastaa, mä oon luvannu kuskata sit sen mukaan mitä tarvii. Omalla toiminnalla yritän heitä kuitenkin kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan
Täälläpäin näkyy myös sellaisia lapsia, joilla on jokapäivä joku harrastus ja se näkyy kyllä myös koulumenestyksessä ja tosiaan siinä, että muuta elämää ei oikeen enää ole kuin se urheilu. Surullista.Meillä myös krt/vko 1 harrastus.
Näin on aikaa koululle ja kavereillekin.
Aika monilla tuntuu olevan joka päivälle treenejä. He eivät kerkiä olla edes kavereiden kanssa...
Täällä myös.Meillä kyllä noi muksut on iltapäivät/illat tossa pihalla naapureiden muksujen kanssa, pelailevat just palloa, piiloa, hippaa jne. Ei niitä kauheesti oo ulos tarvinnu pakottaa, tietty jos ois vaihtoehto kattoa vaan telkkaria, nii kyllä meillä nuorempi ois liimautunu sohvalle 24/7, mutta kun mä rajoitan sitä siihen pikku kakkoseen, niin ei tuo sitte sisällä jaksa notkua vaan painelee ulos.
Yksi tyttö oli kerran tosi allapäin meillä ja sanoi meidän tytölle kuinka hänestä tuntuu, että jää kaverijutuista ihan ulos. Hyvä ettei itkua vääntänyt.Täälläpäin näkyy myös sellaisia lapsia, joilla on jokapäivä joku harrastus ja se näkyy kyllä myös koulumenestyksessä ja tosiaan siinä, että muuta elämää ei oikeen enää ole kuin se urheilu. Surullista.
Mun mielestä ois kyllä tärkeetä antaa sen lapsen olla lapsi ja vanhempienkin tehtävä ois sitte vähän rajoittaa sitä ohjattua liikuntatoimintaa, jos sitä alkaa oleen liikaa, eikä niin päin, että vanhemmat painostaa lasta harrastamaan ja todetaan, että kyllä sä nyt käyt kun mä oon tästä maksanu jne.Yksi tyttö oli kerran tosi allapäin meillä ja sanoi meidän tytölle kuinka hänestä tuntuu, että jää kaverijutuista ihan ulos. Hyvä ettei itkua vääntänyt.
Koulussa kyllä pärjäsi.
Kaikkea ei voi saada. Pitäis osata priorisoida.
Mutta jotenkin hulluks tuntuu tämä maailma tuntuu menevän kun muokataan lapsi "edustusleluksi".