Asuttiin Ahtialan Torkossa 1939, vanhassa rakennuksessa, aittoja vastapäätä. Muistikuvissa polku
Alasen rantaan, siellä ruuhi. Äiti kävi siellä pyykillä. Isä lainasi kerran venettä lähitalosta. Vene oli
lautavene, pohja punainen, laidat valkeat. Käytiin ongella Alasella. Vesi oli kirkasta, pohja näkyi viiden metriin syvyyteen selvästi, ja kalat. Ongen siimat tehtiin rullalangasta, ensin kierrettiin kaksi lankaa kierteelle, sitten kaksinkertaiseksi.
Siellä oli hyvät sienimetsät. Läheiseltä suolta poimittiin karpaloita. Meidän asuntoon nousi portaat
eteiseen, jonka perällä jokin varasto. Vasemmalla kamari, jossa pystyuuni, oikealla talon päädyn
kokoinen tupa, jossa leivinuuni ja hella. Meidän tupaan tuli Nastolan miehiä, en muista oliko heillä sotilasasut, mieleen on jäänyt lumipuvut, niitä saattoi ommella äitinikin, joka oli ompelija. Miehiä
oli kymmenkunta ja yöpyivät tuvassa. Olivat poistuneet, kun aamulla heräsin, isänikin. Olivat
lähteneet Talvisotaan. Ilmeisesti Keski-Kannakselle, jossa isänikin oli taistellut, pioneeri Alikersanttina.
Pakkastalvi. Äidin veljen perhe asui Torkosta Lahteen päin. Taisi olla joulu, kun käytiin heillä
potkurilla. Katuvaloja ei ollut. Pimeä kuusimetsä molemmin puolin, tähtitaivas yllä. Istuin potkurissa,
sisar seisoi äidin edessä jalaksilla.