Miehellä oli suuri pelko, kun mentiin yhteen etten vaan hävitä sarjakuvia. Niin oli käynyt jo aiemmin. Muutama hassu kymmenen albumia. Naama valahti, kun näytin omat sarjani
Sitten me mentiin kimppaan.
Heräsin ja luin ton niin nyt en järkytykseltäni enää taatusti saa unta.
Eihän kukaan voi olla niin julma, että hävittää toisen sarjikset? Eihän?
Tuhat albumia noin lukuna kuulostaa isolta, mut ei se sitä ole jos hieman funtsii.
Jos on Asterixit, Lakkiluket ja Tintit, niin niillä jo menee sata rikki. Ja jos on AkuAnkka tullu kotiin kerran viikossa nelkytä vuotta, niin siit muodostuu aikas kunnioitettava lehtipino.
Itte en koskaan kerännyt muuta kuin TexWillereitä ja kokoelman pitäis olla melko täydellinen vuosilta 71 - 96. 80- luvulta eteenpäin toi on nytkin niin helppoa kerättävää että en o viittiny täydentää kokoelmaa tuoreemmaksi. Mut noi vuoden 71 kuus ensimmäistä numeroa oli sidontansa puolesta sellaisia, et olivat ehjinä harvinaisia jo 70- luvulla. Samoin 50 - 60- lukujen liuskaTexit on haasteellista kerättävää.
Kerran oli KulkukatinPojassa täydellinen liuskaTex- kokoelma joka oli sidottu kirjoiksi. Vieläkin harmittaa kun ei sillä hetkellä ollu taskun pohjalla siitä pyydettyä kuutta tonnia.
Mut puoliso joka hävittää kokoelmaa... hyissss.... vieläkin menee kylmät väreet selkäpiissä jos ajattelenkin tommoista. Silloin vielä kun ex- rouvakultani tykkäsi meikäläisestä niin hän oli kirppiksellä käydessään bongannut pahvilaatikollisen Texejä. Ei hän niistä piittaa eikä ole koskaan lukenut ainuttakaan, mutta osti laatikon kympillä kun ajatteli, että saattaisin ilahtua. No siin laatikossa oli just noi kuus ekaa numeroa ja usea muu kokoelmastani puuttunut kappale joten kyllä mä taisin hieman ilahtua. Mut ihan vaan hieman pussasin vaimon puhki.