Minkä ikäiseksi tarkistatte lapsen läksyt?

Siis minkä ikäisiltä tarkistatte vielä päivittäin läksyt: katsotte että mitä tullut läksyksi, että kaikki tehty.. jos on virheitä pyydättekö korjaamaan jne..

 

Onko tämä vitsi? Ensimmäiseltä luokalta lukioon tietysti! Ai miksikö? Koska olen kiinnostunut niistä asioista.

 

En tarkista tokaluokkalaiselta joka kerta läksyjä. Jos joku juttu jäänyt tekemättä niin sitten taas tarkistan jonkin aikaa.

 

En varsinaisesti ole koskaan tarkistanut lasten läksyjä. Olen ollut apuna tarvittaessa. Opettajienkin ohjeet on olleet, ettei niitä korjattaisi, että he näkevät, mitä lapsi osaa, ei mitä vanhempi osaa.

Jos lapsi ei ole muistanut merkata jotain läksyjä, niin mistäpä minä tiedän, mitä hänelle on tullut läksyksi. Jossain vaiheessa osalla lapsista on ollut läksyvihko, mihin kirjaavat koulussa läksytehtävät ja vanhempi kirjaa ne.

Olen pyrkinyt opettaa heitä ottamaan vastuuta omista tekemisistään ja yrittänyt saada heidät tekemään ne omatoimisesti ilman, että jonkun pitää olla vieressä sanelemassa, mitä tehdään.

Kyselen kyllä, että onko läksyt tehty

 

En tarkista. Ovat aina osanneet huolehtia ite. Älkää holhotko lapsianne vaan opettakaa ottamaan vastuu omasta elämästä. Kouluikänen osaa jo itse läksyt huolehtia jos siihen annetaan mahdollisuus. Lapsi jota holhotaan liikaa esim juuri läksyasioissa on myöhemmin elämässään avuton ja muiden vietävissä. Koskaan ei opita käyttämään omaa harkintakykyä ja ottamaan vastuuta omien asioiden muistamisesta sekä huolehtimisesta. Vedotaan että ei kukaan kertonut. Antakaa lastennne käyttää omaa päätään. Yllätytte kuinka fiksuja ne on

 

En tarkista koska mielestäni riittää kun kysyn. Eikä kysyäkään oikeastaan tarvitse koska on sovittu että läksyt tehdään.

 

Onko tämä vitsi? Ensimmäiseltä luokalta lukioon tietysti! Ai miksikö? Koska olen kiinnostunut niistä asioista.

Kai tämä sentään on vitsi? Onhan? Vahditko myös että lukiolainen vaihtaa alushousut? Etkä vahingossakaan anna lapselle tilaisuutta harjoitella vastuullisuutta?

 

Kysyn yleensä onko tehty. Muuten en tarkista jos lapsi ei erikseen pyydä(harvoin). Vastuun oppiminen on tärkeää alusta saakka. Toivoisin että lapseni sisäistäisivät hyvät opisekelutaidot ja oppimisen merkityksen jo pienestä.

 

En ole koskaan tarkistanut päivittäin. Kuudetta vuotta käy koulua.
Kysyn vain onko läksyt tehty ja jos tarvitsee apua niin neuvon. Harvemmin on tarvinnut.

Mä en oikein ymmärrä niitä äitejä jotka tekee läksyt lapsen kanssa tai kokoajan kyttää selän takana. Onko ne sitä samaa äitirokua jotka käy wilmassa joka pv?
Mä käyn wilmassakin vain noin 3 kertaa vuodessa.

Ehkä siksi että lapseni on aina ollut "helppo" ja hyväkäytöksinen, toisin kuin niiden kyttä-äitien kakarat mitä mä tunnen. Ei ihme että ovat ihan neuroottisia läksyistä ja wilmasta. Hehheh.

 

Onko tämä vitsi? Ensimmäiseltä luokalta lukioon tietysti! Ai miksikö? Koska olen kiinnostunut niistä asioista.

Sä tässä olet vitsi. En ymmärrä sun kaltasia äitejä, jotka käy koulua lastensa puolesta. Tunnen näitä tapauksia.... Mä olen kouluni jo käynyt. Läksyt on lapsen läksyjä ja se koulumaailma muutenkaan ei kiinnosta kyllä niin paljon, että kävisin siellä hengailemassa vanhempainilloissa ja kaikenmaailman kissanristiäisissä.

 

Ekaluokkasia olem muistuttanut läksyrutiinista,kuunnellut lukuläksyjä,auttanut pyydettäessä,päivittäin en ole koskaan tarkastanut. Nyt kun on kolmas-ja viidesluokkalaiset kysäisen jossain välissä läksytilanteesta,mutta hoitavat molemmat ne itse todella hyvin.

 

oho, onpa paljon hajontaa näissä asioissa... Ilmeisesti sitten lapsellani on todella suuria vaikeuksia oppimisessa. Meillä ei toivoakaan, että 2-luokkalainen tyttö osaisi itse tehdä läksyt, vaan käytännössä kaikki läksyt tänä syksynä on tehty yhdessä. Esim. Osaako teidän muiden 2-luokkalaiset harjoitella itse englannin lauseita? Ei toi yhtään muista tunnilta miten ne lausutaan, äidinkielen tehtävissä jopa monesti vanhempien käsketäänkin osallistua, esim viimeksi vanhemman piti kertoa muisto. Matikassa taas on oikeasti vaikeuksia, ja tänäänkin oli laskenut koko sivun läksyjä iltiksessä sujuvasti väärin. Nyt laskemme niitä yhdessä, ja opettelemme. Ei hän sisäistä mitään tunnilla. Kaikki pitää opetella kotona.

 

Toistaiseksi huolehdin kakkosluokkalaisen läksyjen teosta. Ei se kaikilla todellakaan suju ominpäin ja itse esim olin sellainen että lintsasin kun ei vanhemmat juuri kyselleet. Hyvä jos lapsi on sen sorttinen että osaa alusta alkaen ottaa vastuun itse, kaikki eivät ole. Nykyään lapsi jo paremmin osaa läksynsä ja kysyy tarvittaessa, ekaluokalla oli suuria vaikeuksia selvitä esim äidinkielestä joten tarvitsi kyllä apua ja korvia lukuharjoituksille. En minä puolesta tee mutta katson että lapsi tekee mitä pitää.

 

Lapset nyt nelosella ja ykköseltä, molemmat tekevät läksynsä itse ja sen jälkeen tarkistan. On vaan tullut tavaksi, ja tiedän sitten jos on vaikeuksia jossakin. Käyn myös vanhempainilloissa ja kuulun jopa vanhempainyhdistykseen, joten ilmeisesti toivo on mun kohdallani menetetty...

 

En ole koskaan tarkistanut päivittäin. Kuudetta vuotta käy koulua.
Kysyn vain onko läksyt tehty ja jos tarvitsee apua niin neuvon. Harvemmin on tarvinnut.

Mä en oikein ymmärrä niitä äitejä jotka tekee läksyt lapsen kanssa tai kokoajan kyttää selän takana. Onko ne sitä samaa äitirokua jotka käy wilmassa joka pv?
Mä käyn wilmassakin vain noin 3 kertaa vuodessa.

Ehkä siksi että lapseni on aina ollut "helppo" ja hyväkäytöksinen, toisin kuin niiden kyttä-äitien kakarat mitä mä tunnen. Ei ihme että ovat ihan neuroottisia läksyistä ja wilmasta. Hehheh.

Eikö teillä wilman kautta tule tiedotuksia yms? Pakkohan sitä on kattoa aika usein kun sinne opettaja laittaa tiedotteet ja ohjeet mitä tarvitsee esim ottaa mukaan ja minne menevät. Viimevuonna tekivät retkiä jne joista nyt oli vaan oltava tietoinen. Naura vaan, mun lapseni ei oo huonokäytöksinen vaikka katson läksyt ja tiedän mitä ope ja koulu ilmoittelevat.

 

Kolmosluokkalaisen läksyt tarkistan joka päivä tietyistä aineista. Tekee ensin itse ja jos ei ymmärrä niin katsotaan yhdessä tehtävänanto.
Äikkä ja enkku sujuu hyvin, en tarkista, kuuntelen vaan lukuläksyt.
Matikka menee heikommin, yrittää mutta tarvitsee usein apua. En kerro valmiita ratkaisuja vaan annan vihjeitä miten pääsee alkuun. Tämä siksi etten tiedä miten lapselle koulussa opetetaan, en halua opettaa eri tavalla ettei lapsi hämmenny siitä, koulu vs koti eri metodit. Vääristä vastauksista huomautan niin voi korjata laskuvirheet. Opettaja näkee osaamisen kyllä tunneilla ja kokeissa.
Yllin kanssa tarvitsee välillä apua, etsitään tietoa yhdessä.
Ainakin tämän vuoden tarkistan vielä läksyt. Katsotaan mikä tilanne ensi syksynä.

 

En tarkista. Välillä kysyn tuliko paljon läksyjä tai oletko tehnyt läksyt, mutten aina sitäkään. Ne on lapsen hommia ja lapsen kuuluu ne hoitaa ja tehdä ja opettajan kuuluu nähdä jos lapsi ei niitä osaa tehdä. Lapsi tietää että autan kyllä läksyjen teossa jos ei itse osaa päästä alkuun, mutta enpä muista koska olisi ollut tarvetta auttaa.

 

Lapset nyt nelosella ja ykköseltä, molemmat tekevät läksynsä itse ja sen jälkeen tarkistan. On vaan tullut tavaksi, ja tiedän sitten jos on vaikeuksia jossakin. Käyn myös vanhempainilloissa ja kuulun jopa vanhempainyhdistykseen, joten ilmeisesti toivo on mun kohdallani menetetty...

Juu ja käyn wilmassa lähes päivittäin, voi kamala sentään.

 

Mä käyn wilmassakin vain noin 3 kertaa vuodessa.

Olet joko hyvin piittaamaton vanhempi tai sitten on tosi epäaktiivinen opettaja wilman suhteen. Itse saan sähköpostiin viestin, jos wilmassa on jotain uutta luettavaa ja sen luettuani aina käyn katsomassa, mitä on nyt. Osa on koulun yleisiä tiedotteita, mutta on siellä opettajien viestejäkin välistä. Viimeisimmät kerrat olen käynyt kyllä ihan ilman viestien lukemista. Ilmoittelin lapsen hammaslääkäriajasta opettajalle, ettei tarvitse ihmetellä, miksei lapsi ole koulussa ja sitten tulostelin yhden lukujärjestyksen.

 

Ykkös-ja kakkosluokalla tarkistin.
Nyt autan enkun läksyissä.

 

Lapsi vasta ekalla luokalla, mutta pakko vahtia lapsen läksyjen tekoa, koska muuten lapsi ei niitä tekisi. Sujuvasti sanoo myös, että ei tullut läksyjä, joten tarkistan joka päivä miten on. Kaikkea en korjauta, jotain kylläkin, koska lapsi heittäytyy todella hankalaksi läksyjen tekovaiheessa, vaikka osaakin asiat tosi hyvin, jos vain viitsisi vähän edes yrittää.

 

Onko ne sitä samaa äitirokua jotka käy wilmassa joka pv?
Mä käyn wilmassakin vain noin 3 kertaa vuodessa.

Miksi et käy Wilmassa? Eikö opettaja, terveydenhoitaja, rehtori yms. ilmoita asioita sitä kautta? Vai etkö välitä lapsesi asioista?

Itse olen vieraillut siellä tänään useita kertoja. Ilmoittanut, että lapsi sairaana. Wilmaan tuli ilmoitus päivästä, jolloin valokuvaus. Wilmassa tiedotettiin eräästä koulun kerhosta, joka alkamassa. Kävin vielä tarkistamassa, onko Wilmassa ilmoitettu tehtävistä, joita potilaan olisi hyvä tehdä poissaolonsa vuoksi. Ihmetyttää kyllä, mikä AIKUISTA ihmistä voi tässä asiassa naurattaa. Aika teinimeininkiä.

 

Meillä lapset 8 ja 10v huolehtii läksyt itse, mutta tuovat mielellään näytille ja kurkkaan ne läpi. Jos jossakin epäselvyyksiä, jutellaan siitä ja katotaan yhdessä että asia ymmärretään. Jos tarkistuksen jättäisi koulun varaan, näkisi lapsi sen, että on tehnyt virheen, mutta ei välttis koskaan sais neuvoja ja ohjeita siihen, miten esim lasku olisi kuulunut tehdä. Ei koulussa oo aikaa korjata parin kymmenen lapsen läksyjä niin, että kaikkien kohdalla käytäisiin läpi mistä virhe johtui. Virheistä oppii vain, jos joku käy ne kaverina läpi.

Meillä lasten kouluarki kiinnostaa.

 

Ihan ekoilla päivllä taisin tarkistaa. Ja joskus myöhemmin kun lapset ovat olleet epävarmoja esim. matikantehtävistä.

Lasta varten se koulu on, ei vanhempia.

 

Ihme perustelu tuo, että koulu on lasta varten. Joo niin on, ja vanhemmat lasta varten. Apuna ja tukena elämän tärkeissä asioissa, kuten koulussa. Mä haluan että lapselle välittyy se, että minua kiinnostaa mitä hänelle kuuluu ja että arvostan hänen työskentelyään. Ei varmaan lapsestakaan ole kovin kivaa jos tuntuu, että hänen arkeensa liittyvät jutut on ihan hällä väliä vanhemmille ja ihan sama onko ne läksyt tehty hyvin vai huonosti.