...ja että jokaisen tapa toteuttaa äitiyttä on muka yhtä oikea (jos nyt ei ole lasu-jutuista kyse).
Yksi tärkeä asia: pitää erottaa itsestä se, onko itsellä AINA tarve arvostella muita, vai onko oikeasti huolissaan.
- mitä jos äiti ei vaikka ulkoile juuri koskaan lasten kanssa?
-mitä jos äiti antaa lasten pelata vaikka 3-4 h/arki-ilta. Lasu-ilmoitusta tuosta ei tule, mutta onko oikein?
Mulle on tärkeimmät kritiikit lastenhoidosta sanottu suoraan. Se kirvelee, mutta on tapahtunut mun ja lasten parhaaksi.
Mun mielestä on viisautta ottaa kritiikistä opiksi eikä piiloutua "ketään ei saa arvostella"-sensuurin taakse.
Ja sori vaan, mutta tällä palstalla on mustien hyväsisar-järjestelmä-piirteitä havaittavissa. Siis, olen saanut mustilta ja harmailta ihanaa tukea ja viestejä, kiitos siitä, olette olleet ihania, eli tämä ei ole katkeroituneen panettelua. Enkä kaipaa vauva.fi:n kaltaista repostelua (heidän mielestä ollaan ihan lällyjä), mutta miksi ainut ihmettely/kritiikki tulee harmailta?
Mustana on vaikeampi esittää kritiikkiä kuin aikoinaan harmaana, enkä alennu haukkumaan ketään harmaana vaan kirjoitan omalla nikilläni. Yritän ajatella niin että sama kritiikki mun pitää pystyä sanomaan tälle ihmiselle livenä (tosin facetoface-keskustelussa sen aika olisi n.vuoden tuntemisen jälkeen?) eikä netti oikeuta olemaan törkeä.
Mutta onko kaiken lukemansa painaminen villaisella oikein?
Mä tunnen rikkovani aina jotain suurta mustien ykseyttä vastaan ja naisten yhteyttä vastaan kun huomautan jollekin mustalle jostain. Tuntuu ihan - persumieheltä.
Mutta pännii semmoinen naisten "mä nyt teen kaikkea mitä mun ei kuuluis tehdä mutku tässä on kauniita kuvia ja olen positiivinen ja iloinen, niin saan kaiken mammoilta anteeksi."
Positiivisuus ei ole sitä että asioita siloitellaan. Jos mun elämässä on asioita joita pitäisi korjata niin en niiden kohdalla vaan hihittelisi.
Yksi tärkeä asia: pitää erottaa itsestä se, onko itsellä AINA tarve arvostella muita, vai onko oikeasti huolissaan.
- mitä jos äiti ei vaikka ulkoile juuri koskaan lasten kanssa?
-mitä jos äiti antaa lasten pelata vaikka 3-4 h/arki-ilta. Lasu-ilmoitusta tuosta ei tule, mutta onko oikein?
Mulle on tärkeimmät kritiikit lastenhoidosta sanottu suoraan. Se kirvelee, mutta on tapahtunut mun ja lasten parhaaksi.
Mun mielestä on viisautta ottaa kritiikistä opiksi eikä piiloutua "ketään ei saa arvostella"-sensuurin taakse.
Ja sori vaan, mutta tällä palstalla on mustien hyväsisar-järjestelmä-piirteitä havaittavissa. Siis, olen saanut mustilta ja harmailta ihanaa tukea ja viestejä, kiitos siitä, olette olleet ihania, eli tämä ei ole katkeroituneen panettelua. Enkä kaipaa vauva.fi:n kaltaista repostelua (heidän mielestä ollaan ihan lällyjä), mutta miksi ainut ihmettely/kritiikki tulee harmailta?
Mustana on vaikeampi esittää kritiikkiä kuin aikoinaan harmaana, enkä alennu haukkumaan ketään harmaana vaan kirjoitan omalla nikilläni. Yritän ajatella niin että sama kritiikki mun pitää pystyä sanomaan tälle ihmiselle livenä (tosin facetoface-keskustelussa sen aika olisi n.vuoden tuntemisen jälkeen?) eikä netti oikeuta olemaan törkeä.
Mutta onko kaiken lukemansa painaminen villaisella oikein?
Mä tunnen rikkovani aina jotain suurta mustien ykseyttä vastaan ja naisten yhteyttä vastaan kun huomautan jollekin mustalle jostain. Tuntuu ihan - persumieheltä.
Mutta pännii semmoinen naisten "mä nyt teen kaikkea mitä mun ei kuuluis tehdä mutku tässä on kauniita kuvia ja olen positiivinen ja iloinen, niin saan kaiken mammoilta anteeksi."
Positiivisuus ei ole sitä että asioita siloitellaan. Jos mun elämässä on asioita joita pitäisi korjata niin en niiden kohdalla vaan hihittelisi.
Viimeksi muokattu: