Ei. Ensimmäinen lapsi ei ole suhteesta.
Äidin miesuhteet ovat vakvaita ja pitkäkestoisia. Toise vaihtuminen kolmanteen ja neljänteen vaikuttaa epätodennäköiselle. Miksi hän yhtäkkiä muuttuisi siten?
Mitä mieltä siitä, että nainen haluaa hankkia lapsen "yksin" vaikka olisi parisuhteessa?
- Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
- Ensimmäinen viesti
Äidin miesuhteet ovat vakvaita ja pitkäkestoisia. Toise vaihtuminen kolmanteen ja neljänteen vaikuttaa epätodennäköiselle. Miksi hän yhtäkkiä muuttuisi siten?
Ihan varmasti isättömyydestä kärsii lapsi, vaikka äiti olisi mitä mieltä. Mutta kai se on jokaisen isättömän tai äidittömän vaan yritettävä niillä korteilla mitkä on annettu. Hatunnosto yksinhuoltajille, mutta, en ymmärrä ihmisiä jotka tahallaan suunnittelee isättömiä lapsia.
vastata
Ok. Se sinun mielipiteesi.
Minua epäilyttää uo "ihan varmasti kärsii", koska tutut "isättömät" lapset eivät näytä kärsineen eivätkä edes aikuisena tunnista moista "kärsimystä".
Naisen ei minun nähdäkseni tarvitsisi muuttua yhtään miksikään, vaan hän on valmiiksi epävakaa.
Mutta voisitko täsmentää: kuinka monen miehen kanssa hän on ollut kunnollisessa suhteessa eli asunut yhdessä jne. ja kauanko nämä suhteet ovat kestäneet?
Koska pitää miehestä ja viihtyy tämän kanssa sekä vice versa.
Maisaleena
No tuohan on naiselta selvä osoitus siitä, että mies ei kelpaa hänen lapsensa isäksi. Ainoastaan tyhmä tossukka mies jää tuollaiseen suhteeseen.
Mummeliisa yrittää nyt kaunistella ja romantisoida todella vittumaista tilannetta. On muka niin hienoa kun on tuolla tavalla erikoinen. Oikeasti nainen on itsekäs paska.
Mummeliisa yrittää nyt kaunistella ja romantisoida todella vittumaista tilannetta. On muka niin hienoa kun on tuolla tavalla erikoinen. Oikeasti nainen on itsekäs paska.
Ensimmäinen mies jonka kanssa asuu yhdessä.
Suhde kestänyt nelisen vuotta.
Ok. Oletetaan että mies on tyhmä tossukka.
Onnellinen kuitenkin.
Jos tämä kuvio mitenkään on totta , niin todellakin huolestuttavaa mielestäni. Parisuhteen yksi suurimmista asioista on sitoutuminen yhdessäoloon ja tilanteiden kuin tilanteiden jakamiseen yhdessä. Muutenhan se ei edes ole parisuhde, vaan sarja yksittäisiä kohtaamisia saman ihmisen kanssa.
On totta - joskin pakko sanoa, että sisvustaseurannene versio.
Asianomaiset, mies tai nainen, saattaisivat toki korjata aiempia lausuntojaan tms. Ihmisethän muuttuvat.
No minusta on sitten todellakin liioiteltua sanoa, että "äidin miessuhteet ovat vakaita ja pitkäkestoisia", jos oikeita suhteita ei ole ollut kuin yksi ja sekin vasta muutaman vuoden ikäinen.
Tarkoitin, ettei ole ollut vaihtuvia kumppaneita lapsne elämässä.Yksi pidempi seurustelusuhde ennen nykyistä - ja ennen lasta.No minusta on sitten todellakin liioiteltua sanoa, että "äidin miessuhteet ovat vakaita ja pitkäkestoisia", jos oikeita suhteita ei ole ollut kuin yksi ja sekin vasta muutaman vuoden ikäinen.
Ookoo, on parempi että sanoo sen mitä tarkoittaa ja ajattelee eikä jotain ihan muuta, niin ymmärtämisen mahdollisuus kasvaa.
Mutta edelleenkin nainen elää sillä ajatuksella, että kumppani vaihtuu, lapsia syntyy jonkun kolmannen miehen kanssa. Jokainen ymmärtää, että tällaiset ajatukset heijastuvat myös lapseen, jonka puolesta suren.
Ei elä. Tarkoitus ei ole tehdä lasta MIHINKÄÄN suhteeseen.Ookoo, on parempi että sanoo sen mitä tarkoittaa ja ajattelee eikä jotain ihan muuta, niin ymmärtämisen mahdollisuus kasvaa.
Mutta edelleenkin nainen elää sillä ajatuksella, että kumppani vaihtuu, lapsia syntyy jonkun kolmannen miehen kanssa. Jokainen ymmärtää, että tällaiset ajatukset heijastuvat myös lapseen, jonka puolesta suren.
En sanonutkaan näin, jos luet mitä kirjoitin.
vierailija
Vaikea ulkopuolisen ottaa kantaa, tuntuu että edes suhteen sisäpuoliset ei ollenkaan aina ymmärrä millainen heidän suhde on.
Itse olen muiden keissien johdosta ihmetellyt sitä kulttuurista oletusta, että vanhempien parisuhde olisi automaattisesti hyväksi lapselle (vaikka olisi huono), ja myös, että biologiset äidit ja isät olisivat ilman muuta lapsilleen äidillisiä ja isällisiä. Minusta on paljon kohtelua sekä vanhempien välillä että vanhemman ja lapsen välillä, josta lapsi saakin huonoja vaikutteita/kokemuksia. Toisaalta monet elää siinä illuusiounessa, että ei voi tehdä toisin kuin yhteiskunta velvoittaa - tai voisi tehdä mutta ihmiset tuomitsee... tämän vuoksi siis parempi jäädä suhteeseen jossa kumppani kuin yksi ylimääräinen lapsi, ei kanna puolikastaan vastuusta, antaa lapsille ennemminkin huonon esimerkin . . .
Palatakseni alkuperäiseen niin jos naisen käytös oikeasti olisi sitä miltä kuulostaa, en toimisi samoin (ts omassa elämässäni valitsin toisin). Mutta mistä nämä voi tietää? Onko minun asia mennä sanomaan toisen puolesta, mikä on hänen elämässä hyvä?
Itse olen muiden keissien johdosta ihmetellyt sitä kulttuurista oletusta, että vanhempien parisuhde olisi automaattisesti hyväksi lapselle (vaikka olisi huono), ja myös, että biologiset äidit ja isät olisivat ilman muuta lapsilleen äidillisiä ja isällisiä. Minusta on paljon kohtelua sekä vanhempien välillä että vanhemman ja lapsen välillä, josta lapsi saakin huonoja vaikutteita/kokemuksia. Toisaalta monet elää siinä illuusiounessa, että ei voi tehdä toisin kuin yhteiskunta velvoittaa - tai voisi tehdä mutta ihmiset tuomitsee... tämän vuoksi siis parempi jäädä suhteeseen jossa kumppani kuin yksi ylimääräinen lapsi, ei kanna puolikastaan vastuusta, antaa lapsille ennemminkin huonon esimerkin . . .
Palatakseni alkuperäiseen niin jos naisen käytös oikeasti olisi sitä miltä kuulostaa, en toimisi samoin (ts omassa elämässäni valitsin toisin). Mutta mistä nämä voi tietää? Onko minun asia mennä sanomaan toisen puolesta, mikä on hänen elämässä hyvä?
"Jonkun kolmannen miehen kanssa"?En sanonutkaan näin, jos luet mitä kirjoitin.
Anteeksi. Käsitin väärin -voihan se toki olla ekankin bioisä.
Niin, en väittänyt että hän haluaisi suhteeseen tulevan lapsen isän kanssa (jonka henkilöllisyys siis ilmeisesti on vielä piilossa).
Hänellä on ollut pikasuhde lapsensa isään, nyt hän on asuin- ja muussa suhteessa toisen miehen kanssa ja suunnittelee lasta jonkun kolmannen kanssa. Missään ei nähdäkseni sanottu, että hän suunnittelisi lasta ensimmäisen lapsensa isän kanssa.
Ei. Hänellä ei ole ollut pikasuhdetta lapsensa isään.
Mutta einohedelmöityksellä saa ainakin Tanskassa mahdollisuuden että kaikilla perheen lapsilla on sama spermanluovuttaja.
vierailija
Tässä on selvästi ilmaistu se, ettei suhde ole tasapainossa, vaan siinä eletään naisen halujen mukaan, miehen haluista viis veisataan. Vaikuttaa jopa siltä, että nainen käyttää miehen tunteita hyväkseen.
Ja miten tämän naisen mielestä lapsen hankkiminen "yksin" mutta parisuhteessa eroaa siitä, että lapsi hankitaan parisuhteen miehen kanssa? Eikö parisuhteen mies osallistu lapsen hoitoon ollenkaan? Eikö parisuhteen mies ole lapselle isähahmo?
Vai haluaako nainen antaa miehelle isän tehtävät, mutta pitää kaikki lailliset määräysoikeudet itsellään? Sanoit, että nainen pitää miestä oikein hyvänä isämateriaalina, mutta eikä nainen tykkää miehestä ja miehen ominaisuuksista niin paljoa, että haluaisi lapselleen miehen geenit? Vai eikö nainen luota mieheen riittävästi, että voisi antaa lapsensa isähahmolle minkäänlaisia laillisia oikeuksia? Aika epävarmaa touhua tuokin, että mieluummin ottaa lapselleen tuntemattoman ihmisen geenit, eikä uskalla jakaa lapsen huoltajaoikeuksia sellaisen ihmisen kanssa, joka on jo nyt lapselle tärkeä isähahmo.
vierailija
Ei ole tervettä. Minun mielestäni. Mitä ihmettä kyseinen nainen ja mies saati sinä mummeliisa teet minun tai kenenkään mielipiteellä?
vierailija
Vai pelkääkö nainen vain sitoutumista mieheen, jonka yhteinen lapsi väistämättä aiheuttaisi? Ei noin epävarman pitäisi lapsia hankkia ollenkaan.
En osaa sanoa, miten mielestään eroaa.
Mies on mukana vanhemman lapsen elämässä, mutta ei erityisesti minään isähahmona vaan äidin ja hänen ystävänään.
Äiti ei valitse lapsen sermanluovuttajaa geneettisten ominaisuuksien mukaan eli "ei kyllin hyvä siittäjä" tai "hyvä "siittäjä" ei sovi ajatusmaailmaansa.
Siihen käytetäänkö miehen tunteita hyväksi, en osaa ottaa kantaa.
Henkilökohtaisesti näen, että äiti on alusta asti ollut liikkeellä avoimin kortein ja jos hänen pitäisi nyt pakottaa itsensä johonkin, mikä ei tunnu oikealle, nimenomaan hänen tunteitaan käytettäisiin hyväksi.