Katkelma Markus Willingerin kirjasta "Generation Identity":
"Eurooppa on syvässä kriisissä. Tämän kriisin paino laskeutuu raskaampana Euroopan harteille kuin aikanaan Rautaesirippu tai kahden maailmansodan jäljiltä jäänyt hävitys.
Tämä kriisi on perustavanlaatuisella tavalla erilainen kuin mikään mitä olemme aiemmin kohdanneet. Kysymyksessä on eurooppalaisen hengen kriisi.
Kansallissosialistien hirmuvallan jälkeen maanosamme sairastui ja menetti elämänhalunsa.
Seuraava sukupolvi, vuoden 1968 sukupolvi, inhosi ja halveksui kaikkea jonka heidän edeltäjänsä olivat heille henkiseksi perinnöksi jättäneet: jokaista perinnettä, jokaista omiinsa uskomisen ripaustakin sekä kaikkea pyrkimystä aitoa identiteettiä kohden.
Tämä uskomus, että yksilön oma etninen ryhmä on arvoton ja että kulttuurit, kansat ja perheet eivät merkitse mitään vaan ansaitsevat itse asiassa tulla heitetyksi historian romukoppaan, uhkaa tehdä lopun Euroopan olemassaolosta maanosana joka on olemassa etnisiä eurooppalaisia varten.
Eurooppalaiset ovat menettäneet elämänhalunsa; he ovat kuolemassa sukupuuttoon, sillä he eivät halua enää kukoistaa, eivät halua enää saada lapsia ja koska he ovat unohtaneet mitä tarkoittaa pitää itsensä ja omiensa puolia.
Vuoden 1968 sukupolven ideologia on saastuttanut Euroopan. Kysymyksessä on sairaus, joka tappaa meidät ellemme löydä parannuskeinoa. Vaikka me eurooppalaisina olisimme menettäneet tahtomme valtaan omalla alueellamme, meidän naapurimme eivät ole, ja he ovatkin jo tungeksimassa rajojemme läpi ja ottamassa haltuunsa sen tilan jonka me vapaaehtoisesti heille annamme.
Vuoden 1968 sukupolven ideologia on irtautunut todellisuudesta eikä se ole kestävällä ja kauaskantoisella pohjalla. Aikanaan se tulee väistämättä katoamaan. Joko me eurooppalaiset tervehdymme ja vapautamme itsemme sen kahleista, tai se vetää Euroopan mukanaan syvyyksiin ja me katoamme yhdessä sen kanssa.
Koskaan aikaisemmin historiassa ei ole ollut tilannetta jossa näin merkittävissä määrin kansat vaeltavat toisten kansojen valmiiksi asuttamille alueille kohtaamatta minkäänlaista vastarintaa alkuperäisasukkailta. Se, että Eurooppa on kohtaamassa loppunsa tuhatvuotisen ylpeän historiansa jälkeen ei johdu tunkeutujien vahvuudesta vaan omasta haluttomuudestamme taistella selviytymisemme puolesta.
Vuoden 1968 sukupolvi on tehnyt oman identiteettimme ilmaisemisesta jotakin halveksuttavaa. He ovat yhdistäneet sen sotaan, tuhoon, joukkomurhiin ja väkivaltaan.
He ovat saaneet meidät epäilemään omaa arvoamme niin vahvasti, että emme viitsi puolustaa itseämme; me vain hiljaa hyväksymme sen, mitä muut sattuvat haluamaan tehdä meille.
Me pelkäämme sitä, että meitä kutsutaan "rasistiksi" niin paljon, että nielemme purematta eurooppalaisvastaisen rasismin.
Kun vuoden 1968 sukupolvi astui valtaan Euroopassa he eivät ainoastaan hiljaa hyväksyneet vieraiden ihmisten massamaahanmuuttoa Eurooppaan; he aktiivisesti ajoivat sitä. He kutsuivat sitä monikulttuurisuudeksi."