V
vierailija
Vieras
Voihan ahdistus! Koulu alkaa ihan just. Meidän eppulaisen pitää olla itsekseen neljänä aamuna viikossa noin 1- 1,5 tuntia. Aamupäivähoitoa ei kunnalla ole tarjota. IP kerhoon menee kyllä koulusta. Hän on aina ollut hyvin "takertuva" minuun, äitiin. Ihan eriluontoinen tässä kuin pienempi sisarensa, vaikka samalla tyylilllä toki molemmat kasvatettu. On ollut hoidossa 3v alkaen, on ollut mummolassa ja kummilassa yökylässä, ne menneet hyvin. Hieman ikävöi, mutta ei pulmaksi asti.
Mutta yksinolo on ollut ihan peikko jo alusta asti. Siis siitä asti kun siitä on alettu jutella ja nyt kesällä harjoitella pienenpienissä hetkissä. Kovasti on rohkaistu ja kehuttu. Mutta useamman kerran on ihan paniikissa soittanut perään, kun joku pelottaa. Koulunalun pari ekaa viikkoa on miehen lomalla turvattu, mutta sitten on pakko jo jäädä yksin. On juteltu peloista, mikä pelottaa, miksi, miten voi toimia näissä tilanteissa.
Onko muilla ollut arkoja eppulaisia? Kuinka yksinolo on sitten alkanut sujua. Mä jo kauhulla mielessäni nään, kun kuukauden päästä soittaa ihan paniikissa mulle töihin, kun joku ääni on rapsahtanut tms. On sen tyylinen, että alkaa vaan parkua hysteerisesti, on puhelimessa vaikea rauhoitella. Hitto, mitenkähän tässä käy?
Mutta yksinolo on ollut ihan peikko jo alusta asti. Siis siitä asti kun siitä on alettu jutella ja nyt kesällä harjoitella pienenpienissä hetkissä. Kovasti on rohkaistu ja kehuttu. Mutta useamman kerran on ihan paniikissa soittanut perään, kun joku pelottaa. Koulunalun pari ekaa viikkoa on miehen lomalla turvattu, mutta sitten on pakko jo jäädä yksin. On juteltu peloista, mikä pelottaa, miksi, miten voi toimia näissä tilanteissa.
Onko muilla ollut arkoja eppulaisia? Kuinka yksinolo on sitten alkanut sujua. Mä jo kauhulla mielessäni nään, kun kuukauden päästä soittaa ihan paniikissa mulle töihin, kun joku ääni on rapsahtanut tms. On sen tyylinen, että alkaa vaan parkua hysteerisesti, on puhelimessa vaikea rauhoitella. Hitto, mitenkähän tässä käy?