Te keillä toinen vanhemmista ei ole ollut elämässä....

Tämä aihe ja keskustelu toivottavasti herättää paljon keskustelua. Itse sain ihan vasta tietää omasta isästäni, millainen hän on ollut jne. En voi sanoin kuvata miten paljon se avasi silmiä ja toi vastauksia omasta itsestä, juurista ym. Nyt kun olen itse raskaana niin olen miettnyt juuri sitä, että jos meille ero tulisi eikä jostain syystä mies pystyisi olemaa isänä, haluaisin ehdottomasti kertoa lapselle hänen isästä tälle kaiken, hyvät ja huonot puolet. Syyt miksi hänestä tykkäsin ja millainen hän ihmisenä oli. Miten iso aukko se on jos sulle ei sitä kerrota!!

Miten te muut isättömät, äidittömät olette kokeneet sen, että ette tiedä juuri mtn toisesta vanhemmasta ja miten olette saaneet lopulta tietää?

 

Ihme touhua teilläkin ollut jos nyt vasta sait tietää isästäsi.

 

Ihme touhua teilläkin ollut jos nyt vasta sait tietää isästäsi.

Oon nähnyt hänet monet kerrat, mutta en ole kuullut millainen hän oli ennen sairastumistaan ja nuoruudessa, nyt onneksi tiedän! jokainen ansaitsee kyllä tietää omasta biologisesta vanhemmastaan jotain muutakin kuin nimen ja syntymäajan.

 

Mikä tässä herättäisi keskustelua, en tajua?

 

Mikä tässä herättäisi keskustelua, en tajua?

Esimerkiksi erotilanteissa, joissa välit toiseen biologiseen vanhempaan menee jäihin, niin lapsi ei välttämättä tiedä/kuule mitään siitä vanhemmasta. Niitä sattuu paljon. Vasta aikuisiällä lapsi tajuaa, että hänellä pitäisi olla oikeus tietää jotain ja saada vastauksia.. Itse oisin toivonut, että paljon aiemmin olisin kysynyt.

 

Esimerkiksi erotilanteissa, joissa välit toiseen biologiseen vanhempaan menee jäihin, niin lapsi ei välttämättä tiedä/kuule mitään siitä vanhemmasta. Niitä sattuu paljon. Vasta aikuisiällä lapsi tajuaa, että hänellä pitäisi olla oikeus tietää jotain ja saada vastauksia.. Itse oisin toivonut, että paljon aiemmin olisin kysynyt.

aha, eli kyse on isästä/äidistä jota lapsi ei voisi vähempää kiinnostaa?

 

aha, eli kyse on isästä/äidistä jota lapsi ei voisi vähempää kiinnostaa?

Niin, tai jota kiinnostaa, mutta ei pysty olemaan isänä tai äitinä vaikka sairauden/vankilan tms. takia.

 

Niin, tai jota kiinnostaa, mutta ei pysty olemaan isänä tai äitinä vaikka sairauden/vankilan tms. takia.

Aika persekäpynen on se vanhempi joka ei vaapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kerro siitä toisesta vanhemasta.

 

Aika persekäpynen on se vanhempi joka ei vaapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kerro siitä toisesta vanhemasta.

En ole pahemmin kysellytkään ja varmaan sinäkin olet tehnyt virheitä elämässäsi? Tekona se on itsekäs minustakin, mut ei se ihminen välttämättä.

Ajatelkaapa vahinkolapsia, jotka ovat syntyneet vaikka yhden illan jutusta! Niillä lapsilla ei ole mitään tietoa isästään, eikä välttämättä äiti halua puhua siitä mitään..

 

Vanhempani erosivat kun olin 2v. Näin isääni parin kuukauden välein kun vietin siellä viikonloput.

Pienenä halusin kovasti tietää isästä enemmän ja kyselin äidiltä. Hän kertoi hauskoja juttuja ja sain kuvan että isäni oli hauska,mukava mies.

Kun kasvoin vanhemmaksi, sain isältäni kuulla että hän ei koskaan olisi halunnut minua eikä olisi halunnut olla tekemisissä lainkaan. Äiti ei ollut painostanut häntä vaan isän oma suku.

Lopulta äiti kertoi että isäni oli todella ilkeä mies, jonka haukkumisia/huorissa käymistä hän oli sietänyt vain huonon itsetuntonsa takia. Kun synnyin oli se äidilleni ollut silmienaukaisija, jonka avulla hän uskalsi lähteä suhteesta.

Niin putosivat vaaleanpunaiset lasit silmiltä isäni suhteen. Enää isä ei halua tietää minusta mitään.

 

Mitäpä sellaisella isällä olis tehnytkään kun ei osannut kuin juoda viinaa ja pahoinpidellä perhettään

 

Vanhempani erosivat kun olin 2v. Näin isääni parin kuukauden välein kun vietin siellä viikonloput.

Pienenä halusin kovasti tietää isästä enemmän ja kyselin äidiltä. Hän kertoi hauskoja juttuja ja sain kuvan että isäni oli hauska,mukava mies.

Kun kasvoin vanhemmaksi, sain isältäni kuulla että hän ei koskaan olisi halunnut minua eikä olisi halunnut olla tekemisissä lainkaan. Äiti ei ollut painostanut häntä vaan isän oma suku.

Lopulta äiti kertoi että isäni oli todella ilkeä mies, jonka haukkumisia/huorissa käymistä hän oli sietänyt vain huonon itsetuntonsa takia. Kun synnyin oli se äidilleni ollut silmienaukaisija, jonka avulla hän uskalsi lähteä suhteesta.

Niin putosivat vaaleanpunaiset lasit silmiltä isäni suhteen. Enää isä ei halua tietää minusta mitään.

Todella ikävää, mutta toisaalta olisitko lapsena halunnutkaan tietää isäsi ilkeydestä jne.? Ja olisiko se ollut parempi, ettei suku olisi painostanut isää ja hän ei olisi hoitanut sinua lainkaan..?

Ja ehkä hän on ollutkin hauska ja mukava, mutta myös ilkeä ja itsekäs puolikin hänessä on ollut... Hienoa silti, että äitisi on kertonut isästäsi ja nimenomaan noita hyviä juttuja.

 

Eihän nyt lapselle aleta ikäviä asioita kertomaan niistä voi puhua sitten aikuisena.

 

Mitäpä sellaisella isällä olis tehnytkään kun ei osannut kuin juoda viinaa ja pahoinpidellä perhettään

Sama homma minulla. En kaivannut isää ikinä.
Ollessani parikymppinen, kuulin isän tahtovan tavata minut kuolinvuoteellaan. En todellakaan mennyt. Jos olisi halunnut olla yhteydessä, niin miksei koskaan soittanut ja pyytänyt anteeksi.
Minä en antanut anteeksi, eikä isä ilmaissut edes pyytävänsä.

Kivi putosi hartioilta kun kuulin kuolleen. Ei vahingoita enää ketään koskaan.

 

Sama homma minulla. En kaivannut isää ikinä.
Ollessani parikymppinen, kuulin isän tahtovan tavata minut kuolinvuoteellaan. En todellakaan mennyt. Jos olisi halunnut olla yhteydessä, niin miksei koskaan soittanut ja pyytänyt anteeksi.
Minä en antanut anteeksi, eikä isä ilmaissut edes pyytävänsä.

Kivi putosi hartioilta kun kuulin kuolleen. Ei vahingoita enää ketään koskaan.

No noissa tilanteissa ymmärrän paremmin kun hyvin, ettei ole minkäänlaista kiinnostusta omalta puolelta tutustua isään. Mulla tuli vasta nyt aikuisiällä ja raskauden myötä jotenkin tarve kuulla millainen hän on ollut ja voi kumpa oisin aiemmin sen tehnyt! Sinulla putosi kivi harteilta kun kuulit isäsi kuolleen, minulta nyt kun kuulin positiivisia juttuja ja heikkouksia siitä ihmisestä Ihan älytöntä elää jossain kuplassa, että kieltää itseltään niinkin merkittävän asian kun sukujuuret. Ihminen osaa olla tyhmä Mutta oman lapsen kohdalla tuota virhettä en tee, jos kävisi samoin.

 

Aika persekäpynen on se vanhempi joka ei vaapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kerro siitä toisesta vanhemasta.

Tai jos katsoo paremmaksi olla kertomatta mitään kuin puhua vain pelkkää pahaa, kun muutakaan ei ole kertoa.

 

Tai jos katsoo paremmaksi olla kertomatta mitään kuin puhua vain pelkkää pahaa, kun muutakaan ei ole kertoa.

Sitten ihminen voi katsoa kyllä peiliin jos kyseessä on ollut kuitenkin oikea suhde, eikä vain yhdenillan juttu/seksisuhde. Lika barn leka bäst. Oma äitini oli jotain kuusi vuotta yhdessä ja kaksi lasta sai isälle, joten olihan selvää että reippaasti enemmän on hyvää kuin huonoa mutta niin ne erotilanteet joskus on vaikeita/katkeroittavia että niitä hyviä aikoja ei olevinaan ole!

 

Tai jos katsoo paremmaksi olla kertomatta mitään kuin puhua vain pelkkää pahaa, kun muutakaan ei ole kertoa.

Onhan siinä ihmisessä jotain hyvää ollu jotta sille on haarat avannu, eri asia jos on tullut raiskatuksi.

 

Onhan siinä ihmisessä jotain hyvää ollu jotta sille on haarat avannu, eri asia jos on tullut raiskatuksi.

Just näin, kyllä on äideillä itsekkyyttä/marttyyriutta varmasti paljon osasyynä siinä, ettei niitä hyviä puolia mukamas ole! Täytyisi myös aina muistaa, että se on sen eksän mielipide siitä ihmisestä eikä mikään absoluuttinen totuus! Mutta lapsi ansaitsee kuulla niin hyvät kuin huonot puolet ja kokemukset, mihin alunperin tykästyi ja mitä se yhdessäolo oli.

 

Suurin osa palstan naisista ei arvosta isää ja miestä perheessä (tai muutenkaan) millään tavalla. Tuskin päästävät miestä edes synnytykseen. Sen takia niin tuskin tästä paljon keskustelua syntyy.

 

Ai säkö oot raskaana? Onko lapsen isä se mormooni?

 

Suurin osa palstan naisista ei arvosta isää ja miestä perheessä (tai muutenkaan) millään tavalla. Tuskin päästävät miestä edes synnytykseen. Sen takia niin tuskin tästä paljon keskustelua syntyy.

Aijaa :O En minäkään arvosta isyyttä vaan hyvää isyyttä. Enkä äitiä, vaan hyvää äitiä. Maailman helpointa on pukata niitä lapsia maailmaan, siinä ei ole mtn vaikeeta tai hienoa, mutta sen hoitaminen hyvin on!

 

Ai säkö oot raskaana? Onko lapsen isä se mormooni?

Juu, ei ole Tämä oli vähän tällainen ylläriraskaus.

 

Todella ikävää, mutta toisaalta olisitko lapsena halunnutkaan tietää isäsi ilkeydestä jne.? Ja olisiko se ollut parempi, ettei suku olisi painostanut isää ja hän ei olisi hoitanut sinua lainkaan..?

Ja ehkä hän on ollutkin hauska ja mukava, mutta myös ilkeä ja itsekäs puolikin hänessä on ollut... Hienoa silti, että äitisi on kertonut isästäsi ja nimenomaan noita hyviä juttuja.

Jos saisin jälkikäteen valita,olisin kuunnellut mukavat jutut lapsena ja ollut tapaamatta koko miestä koskaan. Tekee todella pahaa, kun ihminen jonka on kuvitellut olevan tärkeä osa elämää paljastuukin vain näyttelijäksi. Aina tekee kipeää kuulla,ettei ole rakastettu. Mutta kun sen kuulee isältään, se sattuu ja romuttaa paljon.

 

Jos saisin jälkikäteen valita,olisin kuunnellut mukavat jutut lapsena ja ollut tapaamatta koko miestä koskaan. Tekee todella pahaa, kun ihminen jonka on kuvitellut olevan tärkeä osa elämää paljastuukin vain näyttelijäksi. Aina tekee kipeää kuulla,ettei ole rakastettu. Mutta kun sen kuulee isältään, se sattuu ja romuttaa paljon.

Aivan varmasti näin. :/
Itse olen ajatellut, että sellainen ihminen kuka ei osaa rakastaa ja muodostaa pysyviä ihmissuhteita on ehkä itse voinut jäädä lapsuudessaan vaille sitä kaikkea ja päälle ehkä kaltoinkohtelua yms. Tai sitten voi olla narsisti, psyykkisesti sairas.. Mutta juu kenenkään ei pitäisi omalta vanhemmaltaan kuulla, ettei tämä rakasta ja ole oikeasti edes halunnut hoitaa häntä.