Te keillä toinen vanhemmista ei ole ollut elämässä....

Aivan varmasti näin. :/
Itse olen ajatellut, että sellainen ihminen kuka ei osaa rakastaa ja muodostaa pysyviä ihmissuhteita on ehkä itse voinut jäädä lapsuudessaan vaille sitä kaikkea ja päälle ehkä kaltoinkohtelua yms. Tai sitten voi olla narsisti, psyykkisesti sairas.. Mutta juu kenenkään ei pitäisi omalta vanhemmaltaan kuulla, ettei tämä rakasta ja ole oikeasti edes halunnut hoitaa häntä.

Tästä syystä en ymmäräkään palstalaisten neuvoja jättää huonot puolisot vaikka he eivät olisi lapselle huonoja vanhempia. Lapselle äiti ja isä ovat koko maailma ja sitä pitää vaalia.

 

Onko sulla siis miestä ollenkaan?

 

Tästä syystä en ymmäräkään palstalaisten neuvoja jättää huonot puolisot vaikka he eivät olisi lapselle huonoja vanhempia. Lapselle äiti ja isä ovat koko maailma ja sitä pitää vaalia.

No juuri näin!! Siis jos ei joku ole puolisoaineista tai kemiat ei osu yksiin niin sehän ei henkilön vanhemmuudesta kerro mtn.

Itse kyllä olen sitä mieltä, että nykyään erotaan aivan liian herkästi mutta silti ei väkisellä kannata yrittää..

 

Onko sulla siis miestä ollenkaan?

On toki! Ollaan sovittu kaikki tosi selväksi mahdollisen eron varalta joka on aina mahdollinen oli miten onnellista tahansa. Samalla paikkakunnalla pysyttäisiin ja viikko viikko systeemi olisi sit varmaa.

 

On toki! Ollaan sovittu kaikki tosi selväksi mahdollisen eron varalta joka on aina mahdollinen oli miten onnellista tahansa. Samalla paikkakunnalla pysyttäisiin ja viikko viikko systeemi olisi sit varmaa.

Hienosti järjellä ajateltu. Onnea teille!

 

Itse olen sitä mieltä, että toisesta osapuolesta ei puhuta pahaa vaikka mikä olisi. Lapsi haluaa olla haluttu ja rakastettu, siinä illuusiossa saa kuka vaan elää jos se vaan on mahdollista.

 

Itse olen sitä mieltä, että toisesta osapuolesta ei puhuta pahaa vaikka mikä olisi. Lapsi haluaa olla haluttu ja rakastettu, siinä illuusiossa saa kuka vaan elää jos se vaan on mahdollista.

eikö lapsi saa jokatapauksessa huomata miten "haluttu" hän sille puuttuvalle vanhemmalle on..? Mut olen samaa mieltä, että edes jostain ne hyvät asiat kaivaa eikä ainakaan sano että oli sille eksälle ihan sama.

 

eikö lapsi saa jokatapauksessa huomata miten "haluttu" hän sille puuttuvalle vanhemmalle on..? Mut olen samaa mieltä, että edes jostain ne hyvät asiat kaivaa eikä ainakaan sano että oli sille eksälle ihan sama.

Ehkä, ehkä ei. Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia kuin voisi ajatella. Ja asiat voi esittää monella eri tavalla lapselle/aikuiselle.
Esim. Kyllä hän sinua rakasti, mutta sairautensa vuoksi hän ei kyennyt olemaan osana elämääsi. Silti hän aina sinua ajattelee ja rakastaa.

 

En ole pahemmin kysellytkään ja varmaan sinäkin olet tehnyt virheitä elämässäsi? Tekona se on itsekäs minustakin, mut ei se ihminen välttämättä.

Ajatelkaapa vahinkolapsia, jotka ovat syntyneet vaikka yhden illan jutusta! Niillä lapsilla ei ole mitään tietoa isästään, eikä välttämättä äiti halua puhua siitä mitään..

No, minä olen ns. vahinkolapsi ja syntynyt -69. Siihen aikaan oli aika paha juttu syntyä avioliiton ulkopuolella. Asia oli niin kipeä minulle, että en koskaan suostunut niinä harvoina kertoina kuuntelmaan, kun äitini yritti minulle isästäni kertoa. Tiedän vain, että isä on saksalainen, en muuta. Nyt äitini on kuollut eikä minulla ole sisaruksia, joten on liian myöhäistä. Itselläni on yksi lapsi ja elän lapsen isän kanssa. Välillä tuntuu, että on isättömänä jäänyt paljosta paitsi, mutta eihän koskaan voi tietää minkälaista olisi elämä ollut ns. normiperheessä. Tämän kanssa on vain joutunut oppia elämään.

 

No, minä olen ns. vahinkolapsi ja syntynyt -69. Siihen aikaan oli aika paha juttu syntyä avioliiton ulkopuolella. Asia oli niin kipeä minulle, että en koskaan suostunut niinä harvoina kertoina kuuntelmaan, kun äitini yritti minulle isästäni kertoa. Tiedän vain, että isä on saksalainen, en muuta. Nyt äitini on kuollut eikä minulla ole sisaruksia, joten on liian myöhäistä. Itselläni on yksi lapsi ja elän lapsen isän kanssa. Välillä tuntuu, että on isättömänä jäänyt paljosta paitsi, mutta eihän koskaan voi tietää minkälaista olisi elämä ollut ns. normiperheessä. Tämän kanssa on vain joutunut oppia elämään.

Voi kauhea. Sulla ei siis koskaan tule tilaisuutta kysyä ja tietää isästäsi(?) Kumpa olisit tiennyt, ettei siinä ole mtn ihmeellistä syntyä "vahinkona", suurin osahan syntyy nytkin.

Samaa olen minäkin miettinyt, että minkälaista se elämä on jos on isä ja minkälaisen elämän oma lapseni saa kun isä on siinä kokoajan ja antaa oman mallinsa.. Ei mtn hajua! Ainakin olen varmaan ihan liikkis siitä kun näen heidät yhdessä leikkivän jne.

 

Voi kauhea. Sulla ei siis koskaan tule tilaisuutta kysyä ja tietää isästäsi(?) Kumpa olisit tiennyt, ettei siinä ole mtn ihmeellistä syntyä "vahinkona", suurin osahan syntyy nytkin.

Samaa olen minäkin miettinyt, että minkälaista se elämä on jos on isä ja minkälaisen elämän oma lapseni saa kun isä on siinä kokoajan ja antaa oman mallinsa.. Ei mtn hajua! Ainakin olen varmaan ihan liikkis siitä kun näen heidät yhdessä leikkivän jne.

Ei taida enää olla mitään mahdollisuutta saada isästä selvyyttä, mutta jotenkin sitä on asian kanssa oppinut elämään. Naisena sitä miettii välillä, että miehen malli on jäänyt aika vähälle ja olenkin saanut tehdä aika tavalla töitä asian eteen. Varsinkin nuorempana oli vaikeaa suhtautua miehiin ja olenkin nuoruudessa jättänyt joitakin hyviä miehiä vaikkei ole mitään syytä ollutkaan. No, elämä on ja nyt kaikki on kuitenkin hyvin .

 

Ei taida enää olla mitään mahdollisuutta saada isästä selvyyttä, mutta jotenkin sitä on asian kanssa oppinut elämään. Naisena sitä miettii välillä, että miehen malli on jäänyt aika vähälle ja olenkin saanut tehdä aika tavalla töitä asian eteen. Varsinkin nuorempana oli vaikeaa suhtautua miehiin ja olenkin nuoruudessa jättänyt joitakin hyviä miehiä vaikkei ole mitään syytä ollutkaan. No, elämä on ja nyt kaikki on kuitenkin hyvin .

Niin on ja kuulostat kyllä hyvin elämässäsi pärjänneeltä.
Itellä vähän samoja fiiliksiä mut oli tärkee saada tietoa kuitenkin ja tajuta, että ihmissuhde on voinut olla tosi hieno vaikka jokin sairaus ja tuollainen hylkääminen onkin ollut. Hyvät muistot kantaa<3

 

Itse päätin palata takaisin yhteen saman katon alle lapsen isän kanssa, mikään tässä maailmassa ei ole niin tärkeintä kuin lapsen ja isän yhetys. Ja myös se että suhde toimii.

 

Itse päätin palata takaisin yhteen saman katon alle lapsen isän kanssa, mikään tässä maailmassa ei ole niin tärkeintä kuin lapsen ja isän yhetys. Ja myös se että suhde toimii.

Oho. Toivottavasti oli oikea ratkaisu teille kaikille

 

Oho. Toivottavasti oli oikea ratkaisu teille kaikille

Kyllä

Oho. Toivottavasti oli oikea ratkaisu teille kaikille

On kyllä, lapsi rakastaa isäänsä enenmän kuin mitään.

 

Mies ei tiedä omasta isästään mitään eikä kuulemma kiinnosta. Anoppi on mulle kerran kännipäissään kertonu, että seurustelivat ja kun tämä kertoi, että on raskaana, ukko ei halunnut olla enää missään tekemisissä. Anoppi päätti pitää lapsen ja kasvattaa sen itse, tosin vanhempiensa kanssa. Oli miehen syntyessä 20.

 

Niin ja olen joskus miettinyt pyytäisinkö anoppia kirjoittamaan vaikka kirjeen pojalleen ja kertomaan isästään, ennenkuin kuolee. Tosin voihan olla jo kirjoittanutkin. En ole vielä rohjennut kysyä. Tuosta paljastuksestakin alkaa olla kohta 10v.

 

Mies ei tiedä omasta isästään mitään eikä kuulemma kiinnosta. Anoppi on mulle kerran kännipäissään kertonu, että seurustelivat ja kun tämä kertoi, että on raskaana, ukko ei halunnut olla enää missään tekemisissä. Anoppi päätti pitää lapsen ja kasvattaa sen itse, tosin vanhempiensa kanssa. Oli miehen syntyessä 20.

Aikamoisia... Itelle on niin vaikea käsittää, miksi joku EI haluaisi kuulla ja tietää omasta isästään/äidistään... Sussa on kumminkin puolet sen verta. Mutta pääasia, ettei asia vaivaa miestäsi

 

Sama homma minulla. En kaivannut isää ikinä.
Ollessani parikymppinen, kuulin isän tahtovan tavata minut kuolinvuoteellaan. En todellakaan mennyt. Jos olisi halunnut olla yhteydessä, niin miksei koskaan soittanut ja pyytänyt anteeksi.
Minä en antanut anteeksi, eikä isä ilmaissut edes pyytävänsä.

Kivi putosi hartioilta kun kuulin kuolleen. Ei vahingoita enää ketään koskaan.

Aika karua. Minusta olisit nyt sentään voinut mennä vielä sinne kuolinvuoteelle ja kuulla hänen viimeiset asiansa sinulle. Voi olla, että hän olisi tahtonut kertoa sinulle syvästä katumuksestaan, ja pyytävänsä anteeksi, vaikket olisi anteeksi kyennyt antamaankaan. Ihmisille pitää kyllä antaa vielä aina mahdollisuus. Et olisi paljon hävinnyt, vaikka olisitkin mennyt. Vaikea uskoa, että kukaan olisi syntyjään paha ihminen. Häntä on varmaan nuoruudessaan kohdeltu väärin, jonka johdosta on sitten tehnyt omia virheitä.

 

Tästä syystä en ymmäräkään palstalaisten neuvoja jättää huonot puolisot vaikka he eivät olisi lapselle huonoja vanhempia. Lapselle äiti ja isä ovat koko maailma ja sitä pitää vaalia.

Eli pitäisi jatkaa huonossa suhteessa? Sitäkö mieltä olet? Miksi?

Mä en ole koskaan tajunnut, että miksi pitäisi haaskata ainoa elämänsä huonossa parisuhteessa. Ei se ole lasten kannaltakaan hyvä koska kyllä lapset sen vaistoaa ja näkee, että vanhemmat voi huonosti jos parisuhde on huonolla tolalla. Ei se perheen väkisin kasassa pitäminen ole aina se paras ratkaisu ja siinäkin vahingoitetaan lapsia. Kannattaisi teidän eroamisen vastustajien vähän katsoa tarkemmin näitä asioita ennen kuin aletaan jeesustelemaan.

Itse olen eroperheestä, olin teini kun vanhempamme erosivat. Ja luojan kiitos, että viimein erosivat! Kaikkien elämä helpottui huomattavasti kun vanhemmat eivät enää asuneet saman katon alla. Ydinperhe-lässytys on ihan turhaa jos homma ei vain toimi yrityksistä huolimatta. Lapset kärsii kun toisistaan vieraantuneet vanhemmat yrittää väkisin pysyä yhdessä.

Miksi helvetissä haaskata elämänsä ja mielenterveytensä huonon puolison kanssa? Olisiko mun miehen pitänyt jatkaa lastensa äidin kanssa vaikka äidillä alkoi mennä "vähän" liian lujaa eli viina maistui ja vieraiden miesten sängyissä hyppäsi. Mies hoiti lapset kun nainen huiteli ties missä ja ties kenen kanssa. Joo jatka siinä sitten ydinperheenä. Ihanaa ja tasapainoinen elinympäristö lapsille.