V
vierailija
Vieras
Eli meillä on yhteishuoltajuus. Lapset 5 ja 6. Lasten isällä meneillään muutto ja kylpyhuoneremontti (jatkunut 3 viikkoa). Ei juoksevaa vettä eli asuntoa ei saa siivottua kunnolla. Naapurista saavat juomavedet ja vessassa käyvät niin että kaatavat perään sadevettä. Peseytyminen tapahtuu "jossain muualla". Lapset olivat isällään muutaman päivän 3 viikkoa sitten ja isä sanoi että putkimies tulee kytkemään veden "parin päivän sisällä". Lasten on sovittu menevän isälleen tulevana sunnuntaina. Nyt sain kuulla ex-anopilta että juoksevaa vettä ei vieläkään ole. Tietääkö kukaan että onko minun pakko suostua siihen että lapset ovat isällään tuollaisista elinolosuhteista huolimatta? Toissakesänä lasten isä oli asunnoton joten lapset asuivat muutamia päiviä kerrallaan isänsä kanssa asuntoautossa ja teltassa. Lasten isän mielestä siinä ei ole mitään väärää ja asiasta käytiin suuri riita.
Meillä on siisti ja huolehtiva koti kivenheiton päässä isän kodista joten mitään pakottavaa tarvetta lasten menemisessä isälleen käytännössä ei ole. Jos saisin valita, haluaisin lapset asumaan kokonaan meille, rajoittamatta kuitenkaan tapaamisoikeutta. Lapset rakastavat isäänsä. Lasten isältä ei normaali arki onnistu: siivoaminen, työssäkäyminen tai mikään sellainen "normaali" velvollisuuksien hoitaminen. Myös turvallisuuskäsitys poikkeaa omastani, esim. lasten kuljettaminen mönkijällä ilman kypärää. Ruokaa lapset saavat ymmärrykseni mukaan ihan kohtalaisesti. Onko kellään tietoa että mitä laki sanoo tällaisesta?
Lapset ovat olosuhteista huolimatta iloisia ja onnellisia lapsia. Mitään merkkejä laiminlyönneistä en muuten ole huomannut, tosin olen saanut nyt vasta selville että ex-mies on jättänyt asioita kertomatta ja joistakin asioita valehdellut.
Meillä on siisti ja huolehtiva koti kivenheiton päässä isän kodista joten mitään pakottavaa tarvetta lasten menemisessä isälleen käytännössä ei ole. Jos saisin valita, haluaisin lapset asumaan kokonaan meille, rajoittamatta kuitenkaan tapaamisoikeutta. Lapset rakastavat isäänsä. Lasten isältä ei normaali arki onnistu: siivoaminen, työssäkäyminen tai mikään sellainen "normaali" velvollisuuksien hoitaminen. Myös turvallisuuskäsitys poikkeaa omastani, esim. lasten kuljettaminen mönkijällä ilman kypärää. Ruokaa lapset saavat ymmärrykseni mukaan ihan kohtalaisesti. Onko kellään tietoa että mitä laki sanoo tällaisesta?
Lapset ovat olosuhteista huolimatta iloisia ja onnellisia lapsia. Mitään merkkejä laiminlyönneistä en muuten ole huomannut, tosin olen saanut nyt vasta selville että ex-mies on jättänyt asioita kertomatta ja joistakin asioita valehdellut.