Miten kauan uhrautua miehen takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kotirouvana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kotirouvana

Vieras
Miten monta vuotta uhraisitte omat harrastuksenne ja unelmanne miehen oman yrittäjyyshaaveen takia? Meillä on 3 pientä lasta, nuorimmat kaksoset, ja olen juuttunut kotiäidiksi puolisoni äkillisen yrittäjyyden vuoksi. Pitkien työpäivien ja vapaapäivättömien viikkojen piti kestää vain sen aikaa että firma perustetaan ja se nousee asiakkaiden tietoisuuteen.

Nyt tästä on jo 5 vuotta. Olen koko tämän ajan pärjännyt yksin lasten kanssa. Haaveeni oli jatkaa treenaamista mm. triahtlonia sekä aloittaa iltaopiskelut päivätyön ohessa että pääsen paremmille palkoille. Mies ei ole koskaan kotona ja peruu jatkuvasti lupauksiaan. Olen juuttunut lasten kanssa kotiin ja kunto on vain huono vitsi entisestä. Olen alkanut inhota elämääni yksinhuoltajana. Elämäni on vain yhtä vaipanvaihtoa ja jatkuvaa lastenhoitoa.

Miten monta vuotta uhraisitte omista haaveistanne puolison eteen? Miehen yritys ei tuota normaalia palkkatyötä enempää joten talousvaikeuksiakin meillä on. Haluaisin päästä kotoa pois joskus ja rakentaa myös omaa elämääni. Nyt en tunne enää edes itseäni.
 
Hatun nosto sinulle, että olet noinkin kauan jaksanut. Jos et ole vapaasta tahdostasi tilanteessa ja olette miehesi kanssa vakavasti asiasta keskustellut eikä asiat muutu. Olisiko eron paikka? Viikko viikko systeemi jolloin saisit ainakin joka toinen viikko myös omaa aikaa.
 
Hatun nosto sinulle, että olet noinkin kauan jaksanut. Jos et ole vapaasta tahdostasi tilanteessa ja olette miehesi kanssa vakavasti asiasta keskustellut eikä asiat muutu. Olisiko eron paikka? Viikko viikko systeemi jolloin saisit ainakin joka toinen viikko myös omaa aikaa.

Miehen yritys vaatii jatkuvaa varallaoloa ja matkustelua. Käytännössä hän ei voisi katsoa lapsia lainkaan. Lapset jäisi minulle. Ero ei muuttaisi paljoakaan, paitsi sen että mies voisi selvitä pelkästään elatusmaksut maksamalla ja voisi ottaa vaikka uuden rouvan jos paremman löytäisi. Talo ja auto on miehen nimissä molemmat, teimme avioehdon aikanaan.

Minulla oli lupaava ura mutta 5 vuoden aikana tietoni sekä taitoni ovat jo vanhentuneet. Jos luottaisin siihen että saan hyvän työn ja voisin taloudellisesti elättää kaikki 3 lastamme, eroaminen olisi helpompaa.

On raskasta jaksaa arkea kun ei pääse tekemään asioita joita rakastaa. Pyöräilyä, uimista ja juoksua. Joka päivä katson tuttujen perheiden rouvia harrastamassa ja menossa kun heidän puolisonsa katsovat lapsia. Yön tunnit menee usein itkiessä, tunnen olevani vankilassa josta en pääse pois.
 
Juurikin niin. OMAA aikaa ja OMAA tekemistä. Lapset saa päivähoidossa myös leikkikavereita ja hyvän päivärytmin. Sitäpaitsi kouluunhan he kuitenkin jossain vaiheessa menevät. Kannattaisiko heidät totuttaa pikkuhiljaa ajatukseen, että Äidin elämään kuuluu muutakin kun huushollaaminen?
 
Miten olisi lasten päivähoito ja sinun työhön paluu? Siten saisit omaa aikaa myös harrastuksiin ja omiin juttuihin.

Eikö hallitus ole juuri puuttumassa tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, eli kaltaiseni kotiäidit velvoitetaan hoitamaan lapset enenevissä määrin kotona? En ole vienyt lapsia hoitoon koskaan, koska koen syyllisyyttä siitä että hoidattaisin lapset vain että pääsen harrastamaan.

Miten päivähoito käytännössä järjestyy jos saisin kokopäivätyötä? Enhän voi pitää lapsia hoidossa 8-9 tuntia enempää, joten en ymmärrä miten minulle järjestyisi aikaa harrastuksiin.
 
Eikö hallitus ole juuri puuttumassa tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, eli kaltaiseni kotiäidit velvoitetaan hoitamaan lapset enenevissä määrin kotona? En ole vienyt lapsia hoitoon koskaan, koska koen syyllisyyttä siitä että hoidattaisin lapset vain että pääsen harrastamaan.

Miten päivähoito käytännössä järjestyy jos saisin kokopäivätyötä? Enhän voi pitää lapsia hoidossa 8-9 tuntia enempää, joten en ymmärrä miten minulle järjestyisi aikaa harrastuksiin.

Miten ne muut vanhemmat sitten harrastaa ja pitää yllä kuntoaan? Sopimalla ja neuvottelemalla toistensa ja isovanhempien/kummien/ystävien kesken. Päivähoito mahdollistaa ainakin iltaopiskelun ja työn, jos olet kolmivuorotyössä niin myös harrastukset, voit tulla hakemaan lapset kun töistä ja vaikka jumpasta pääset.
 
Miehen yritys vaatii jatkuvaa varallaoloa ja matkustelua. Käytännössä hän ei voisi katsoa lapsia lainkaan. Lapset jäisi minulle. Ero ei muuttaisi paljoakaan, paitsi sen että mies voisi selvitä pelkästään elatusmaksut maksamalla ja voisi ottaa vaikka uuden rouvan jos paremman löytäisi. Talo ja auto on miehen nimissä molemmat, teimme avioehdon aikanaan.

Minulla oli lupaava ura mutta 5 vuoden aikana tietoni sekä taitoni ovat jo vanhentuneet. Jos luottaisin siihen että saan hyvän työn ja voisin taloudellisesti elättää kaikki 3 lastamme, eroaminen olisi helpompaa.

On raskasta jaksaa arkea kun ei pääse tekemään asioita joita rakastaa. Pyöräilyä, uimista ja juoksua. Joka päivä katson tuttujen perheiden rouvia harrastamassa ja menossa kun heidän puolisonsa katsovat lapsia. Yön tunnit menee usein itkiessä, tunnen olevani vankilassa josta en pääse pois.

Tässä on hyvä esimerkkitapaus siitä, miten typerää on tehdä avioehto, jos kaikki laitetaan miehen nimiin ja vaimon harteille jää lasten ja kodin hoitaminen.
 
En tiedä minkä ikäiset lapset mutta sinä juokset ja lapset pyöräilee? Rattaissa? Kuntosaleilla on monesti lastenhoitoa. Onko vanhempia lapsia jotka sen verran vois nuorempien perään katsoa? Kuntopyörä kotiin?

Nämä siis sen lisäksi että palaat töihin ja kakarat hoitoon, kun mietit mistä saat aikaa treenata.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Kannattaako minkään toimimattoman yrityksen takia pilata elämää? Ei tuo miehellekään voi olla hienoa kun ei ole muuta elämää kuin yritys, joka vie kaiken ajan ja josta huolimatta on talousvaikeuksia.
 
Eli sinulla oli loistava ura ja kunto, nyt paska kunto ja ura lopullisesti menetetty, johtuen perheestä jonka päätit perustaa ja vieläpä tehdä lisää lapsia kaiken kurjuuden keskelle. Kuulostaa niin kovalta säälinkerjuulta että olisi mukava kuulla miehen versio tarinasta. Haluat ilmeisesti pitää kyseisen miehen + tehdä hänestä vuorostaan lapsenvahdin, laittaa äijän palkkatöihin, lisäksi haluat, parempi palkkaisen työn, harrastaa triathlonia ja opiskella.

Jos yhtään lohduttaa niin minä olen uhrannut perheeni takia melko viriilin seksielämäni, laittanut itseni velkavankeuteen, mahdollisuuteni ottaa ja lähteä sisältäen naisen, kaupungin ja työpaikan. Uhrattu on myös yhteydenpito kavereihin.

Älkää vittu tehkö kakaroita jos kuvittelette ettei seuraavat 18 vuotta olisi yhtä uhrautumista toisensa perään.
 
Eli sinulla oli loistava ura ja kunto, nyt paska kunto ja ura lopullisesti menetetty, johtuen perheestä jonka päätit perustaa ja vieläpä tehdä lisää lapsia kaiken kurjuuden keskelle. Kuulostaa niin kovalta säälinkerjuulta että olisi mukava kuulla miehen versio tarinasta. Haluat ilmeisesti pitää kyseisen miehen + tehdä hänestä vuorostaan lapsenvahdin, laittaa äijän palkkatöihin, lisäksi haluat, parempi palkkaisen työn, harrastaa triathlonia ja opiskella.

Jos yhtään lohduttaa niin minä olen uhrannut perheeni takia melko viriilin seksielämäni, laittanut itseni velkavankeuteen, mahdollisuuteni ottaa ja lähteä sisältäen naisen, kaupungin ja työpaikan. Uhrattu on myös yhteydenpito kavereihin.

Älkää vittu tehkö kakaroita jos kuvittelette ettei seuraavat 18 vuotta olisi yhtä uhrautumista toisensa perään.
Tää on muuten sellanen asia, jota ei kovin moni tajua.
 
Itse voisin joustaa vuoden tai kaksi, mutta odottaisin kyllä vastavuoroisesti sitten joko sen jälkeen tai sitä ennen vastaavaa panostusta minun uraani tms. Ja jos minulla ei olisi uraa, niin siinäkään tapauksessa en haluaisi koko elämääni uhrata miehen yrityksen vuoksi. Sen pari vuotta voisin uhrata, mutta sitten haluaisin kyllä että normaali elämä palautuu.

Mutta ehkä yrittäjäpuoliso ei olisi minun juttuni muutenkaan. Itselläni on sellainen työ myös, joka on minulle tärkeä, ja vaikka se ei vaadikaan muulta perheeltä uhrauksia, en kuitenkaan voisi tehdä sitä kunnolla, jos vastuu koko arjen pyörittämisestä olisi vain minulla ja jos pääasiassa satsattaisiin miehen yrittäjyyteen.
 
Unelmasi eivät kuulosta realistisilta:
- kolme pientä lasta
- päivätyö
- iltaopiskelu
- triathlon

Vaikka mies olisi normitöissä kahdeksasta viiteen, niin harva nainen pystyy tuohon. Mielestäni tuo onnistuisi vain, jos mies hoitaa lapset ja kodin suurinpiirtein kokonaan yksin.
 
Mä olen elänyt 30 vuotta miehen epäsäännöllisten työaikojen kanssa. Välillä saattoi olla 3kk pois ja välillä 3kk kotona, lähes kaiket viikonloput pois ja arki-iltaisinkin saattaa mennä myöhään

Vaikka koti ja lapset jäi tottakai enemmän mun hoidettavaksi, en ole koskaan pitänyt sitä uhrauksena miehen työn puolesta. Olen itsekin opiskellut, luonut uraa ja harrastanut urheilua sm-tasolla tänä aikana.

Järjestelykysymyksiä tuppaavat olemaan. Uhrauksiksi ne muuttuu jos toinen kokee menettävänsä jotain toisen takia.
 
Eli sinulla oli loistava ura ja kunto, nyt paska kunto ja ura lopullisesti menetetty, johtuen perheestä jonka päätit perustaa ja vieläpä tehdä lisää lapsia kaiken kurjuuden keskelle. Kuulostaa niin kovalta säälinkerjuulta että olisi mukava kuulla miehen versio tarinasta. Haluat ilmeisesti pitää kyseisen miehen + tehdä hänestä vuorostaan lapsenvahdin, laittaa äijän palkkatöihin, lisäksi haluat, parempi palkkaisen työn, harrastaa triathlonia ja opiskella.

Jos yhtään lohduttaa niin minä olen uhrannut perheeni takia melko viriilin seksielämäni, laittanut itseni velkavankeuteen, mahdollisuuteni ottaa ja lähteä sisältäen naisen, kaupungin ja työpaikan. Uhrattu on myös yhteydenpito kavereihin.

Älkää vittu tehkö kakaroita jos kuvittelette ettei seuraavat 18 vuotta olisi yhtä uhrautumista toisensa perään.

Tiesin kyllä että on tehtävä uhrauksia. Mutta sitä en tiennyt että vain toisen aviopuolison tarvitsee, toisen ei.

Mies palkkatyössä kuulostaa kyllä liian hyvältä ollakseen totta. Että edes kahdesti viikossa tulisi illaksi kotiin? Että edes kerran kuukaudessa vaihtaisi edes sen yhden vaipan? Toisi palkkarahaa kotiin niin että pärjättäisiin, eikä tarvitsisi yötä valvoa kun ei tiedä millä maksaa laskut? Saisi vuosilomia? Saisi jäädä kotiin sairaana ja palkka silti juoksee? Katsoisi lapsia edes sen yhden tunnin viikosta että saisin hetkeksi käydä ulkona lenkillä?
Puhut taivaasta! Eihän tuollaista voi olla olemassakaan.

Sinun uhrauksesi ei kuulosta kovin kummoiselta. Tuohan kuulostaa ihan normaalilta elämältä. Oletko siis uhrautunut elämästä jota sinulla ilman lapsia olisi; naiset jonottaisi ovellesi kun olisit seuraava John Holmes, saisit talosi ilman velkaa ja et tarvitsisi edes työpaikkaa? Moni noista asioista sinulla olisi kuitenkin, lapsia tai ei...
 
Eli sinulla oli loistava ura ja kunto, nyt paska kunto ja ura lopullisesti menetetty, johtuen perheestä jonka päätit perustaa ja vieläpä tehdä lisää lapsia kaiken kurjuuden keskelle. Kuulostaa niin kovalta säälinkerjuulta että olisi mukava kuulla miehen versio tarinasta. Haluat ilmeisesti pitää kyseisen miehen + tehdä hänestä vuorostaan lapsenvahdin, laittaa äijän palkkatöihin, lisäksi haluat, parempi palkkaisen työn, harrastaa triathlonia ja opiskella.

Jos yhtään lohduttaa niin minä olen uhrannut perheeni takia melko viriilin seksielämäni, laittanut itseni velkavankeuteen, mahdollisuuteni ottaa ja lähteä sisältäen naisen, kaupungin ja työpaikan. Uhrattu on myös yhteydenpito kavereihin.

Älkää vittu tehkö kakaroita jos kuvittelette ettei seuraavat 18 vuotta olisi yhtä uhrautumista toisensa perään.

No huh. Sinun varmaan kannattaa erota.

Sitten on meitä jotka viihtyvät perheessään ja perhe-elämässä. Kaikkien elämät eivät ole vankiloita, vaan mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja jakaa elämäänsä (ei koko) rakkaiden ihmisten kanssa.
 
Tiesin kyllä että on tehtävä uhrauksia. Mutta sitä en tiennyt että vain toisen aviopuolison tarvitsee, toisen ei.

Mies palkkatyössä kuulostaa kyllä liian hyvältä ollakseen totta. Että edes kahdesti viikossa tulisi illaksi kotiin? Että edes kerran kuukaudessa vaihtaisi edes sen yhden vaipan? Toisi palkkarahaa kotiin niin että pärjättäisiin, eikä tarvitsisi yötä valvoa kun ei tiedä millä maksaa laskut? Saisi vuosilomia? Saisi jäädä kotiin sairaana ja palkka silti juoksee? Katsoisi lapsia edes sen yhden tunnin viikosta että saisin hetkeksi käydä ulkona lenkillä?
Puhut taivaasta! Eihän tuollaista voi olla olemassakaan.

Sinun uhrauksesi ei kuulosta kovin kummoiselta. Tuohan kuulostaa ihan normaalilta elämältä. Oletko siis uhrautunut elämästä jota sinulla ilman lapsia olisi; naiset jonottaisi ovellesi kun olisit seuraava John Holmes, saisit talosi ilman velkaa ja et tarvitsisi edes työpaikkaa? Moni noista asioista sinulla olisi kuitenkin, lapsia tai ei...

Taidat olla jotenkin kaavoihisi kangistunut noiden käsityksiesi kanssa, seksielämä voi olla viriili ilman että vaihtaa naista kuin sukkia, vuokralla voi asua ilman velkaakin, on myös olemassa vaihtoehtoasumisia mutten aio niillä sinua järkyttää, työpaikkoja voi olla elämän varrella enemmän kuin yksi ja eri kaupungeissa jopa.

Nyt täsmennettynä kuulostaa siltä että ukkosi käy muuallakin kuin töissä HÖHÖHÖ.

Ehkä on syytä täsmentää sitä velkaorjuutta, siis on otettu useita kymmeniä tuhansia enemmän lainaa sen takia että asunto täyttää rouvan tasokkaat vaatimukset alueesta ja asunnon mallista. Sitä asuntoa ei muuten saa mukaansa kun vihtahousu vie. Itse en olisi välttämättä ostanut lainkaan omaa, uhraan siinä vain liikkuvuuteni.
Ainakin seuraavat 20vuotta lainalyhennykset + yhtiövastikkeet + remontit onkin ihan aikuisten oikeasti huomattavasti korkeammat kuin asuminen vuokralla saman tasoisessa asunnossa.

Mene tosiaan töihin, pistä lapset hoitoon ja lakkaa valittamasta.
Niin ja äijää voit uhkailla lähtemisellä jossei mihinkään taivu.
 
No paskaahan se välillä on, yrittäjämiehen yksinhuoltajavaimona oleminen. Mutta voin kertoa että ehkä vielä paskempaa kun joutuu/saa? itsekin käydä töissä tienaamassa oman osansa ja enmmänkin elannosta. Kyllä mä ehkä mieluumin kotona valuisin kuitenkin, sais edes nukkua pidempään. Emmä tiiä, ehkä tosiaan jotain järkeä miehesi yritystouhuun olis saatava jos sulla ei KOSKAAN vapaa-aikaa. Liikaa tässä mammonan perässä juostaan.
 
Yksityisyrittäjän puolisona olo on ajoittain raskasta, tiedän sen koska mieheni on yrittäjä ja paljon poissa. Aluksi olin marttyyri ja ketutti tehdä kaikki yksin, hoitaa lapset ja koti. Omat harrastukset ja muu elämä kärsi yhdessä vaiheessa tosi paljon. Mutta yrittäjän arki on mitä on. Nyt osaan suhtautua asiaan paremmin vaikka välillä tulee marttyyri olo. Mulle auttoi opiskelun aloitus, lapset päivähoitoon ja jollain konstilla pääsen n.kerran viikos jumppaan. Kaikki apujoukot vaan sulle avuksi ja jos sukulaisia ei ole pyydää neuvolasta apua esim.perhetyöntekijää jotta pääsisit irtautuu kodista. Tai päätä haluatko jatkaa yrittäjän puolisona vai et, joka ei ole aina ruusuilla tanssimista mut asioihin voi suhtautua monella tapaa..
 
Mitä sä siellä mäkätät. On teillä ainakin ollut aikaa nussia, kun lapsiakin on siunaantunut. Käytä se nussimiseen käytetty aika vaikka crosstrainerilla.
 
Mistä saisit lapsenvahdin yhdelle/kahdelle illalle viikossa? Pystyisitkö sopimaan jonkun naapurin rouvan kanssa lastenhoidosta niin että toinen katsoisi pari tuntia viikossa kaikkien lasten perään ja sillä aikaa pääsisit urheilemaan? Ja sitten tekisit vastapalveluksen. Jos lastenhoito tuntuu ylirankalta niin anna lasten touhuta omiaan ja kun rupeaa olemaan liian raskasta niin lasten elokuva pyörimään.
Miehesi yrittäjyys rajoittaa paljon teidän elämäänne ja sinun on mahdotonta saada omaa aikaa. Voisitko mennä kohta takaisin työelämään ja säästää rahaa, jolla kouluttaudut jossain vaiheessa ja sitten takaisin töihin parempaan paikkaan? Ehkä tuolloin voit miettiä uudelleen eroasiaa.... tai jos nyt ero on ihan oikeasti aiheellinen niin sitten on tärkeää puhua miehesi kanssa. Missä teidän suku on? Ystävät? Saisitko heiltä apua? Neuvolasta voi myös kysyä. Jossain saleilla on lastenhoitoa, ehkä kannattaa mennä sellaiseen kirjoille jos on rahaa.
 

Yhteistyössä