Hah

Onhan tämä absurdia, etten millään usklla kertoa.

 

Voi sua Mä niin tiedän tuon tuskan.

Itse rakastuin totaalisesti erääseen mieheen työpaikalla. Edelleenkin kaipaan häntä, vaikka viimeisimmästä tapaamisestamme on jo vuosia aikaa. Mies vaihtoi työpaikkaa, ja kaikki jäi "kesken". Hänkin oli varattu, joten en painostanut miestä mihinkään. Sain vain varastettuja hetkiä ja muutaman suudelman.

En edelleenkään tiedä, oliko mies koskaan vakavissaan kanssani, vai leikkikö vain. Silti ikävöin edelleen, haaveilen hetkestä, jolloin tapaisimme uudelleen. Mutta yritän olla vahva ja jatkaa elämääni täällä. En tiedä onko sillä lopultakaan merkitystä, oliko kaikki totta vai valhetta. Mä rakastuin ja näköjään rakastan edelleen.

Elämä jatkuu. En voi jäädä roikkumaan menneeseen, joten yritän unohtaa. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Mutta selviän. Niin selviät sinäkin. <3

 

Pitäiskö sun hakea hoitoon jo pikku hiljaa. Ei enää kovin normaalilta kuulosta.

 

Mä olin ihastunut varmaan vuoden verran erääseen mieheen työpaikallani. Molemmat oltiin varattuja, enkä koskaan tietenkään tehnyt aloitetta, haavelin vain. Kun tulin raskaaksi, kaikki ihastuksen tunteet hävisivät hetkessä ja tajusin, että se mies onkin oikeasti aika hömppä. Ei mun tyyppiä ollenkaan. Kaikkea ne hormoonit teettää.
Jäi vain mietityttämään, kuinka sattumanvarasita tuo ihastuminen on ja kenen puolisoksi sitä ylipäätään päätyy. Rakkaus on umpisokea!

 

Onhan tämä absurdia, etten millään pääse näistä tunteista eroon.
Tänään nähtiin pitkästä aikaa, sillä miehellä oli joku kaverikin mukana ja se jutteli mulle, siis mulle. Minua ärsyttää olla näin lätkässä siihen mieheen, kun mitään vastakaikua ei koskaan ole tulossa, vaikka kuinka epätoivoisesti yritän toivoa sitä.

Minua itkettää, kun olen ollut näitten tunteitten vallassa jo näin kauan. On mulla nyt sentään jollakin tapaa vähentynyt, kun ajattelen häntä enää vain useita kertoja päivässä, kuitenkin päivittäin. Kun yhdessä välissä en muuta ajatellutkaan kuin sitä miestä, kaikki tekemiset ja ajatukset johtivat sen miehen ajatteluun.

Mä en vaan ole vieläkään valmis päästämään irti. En sitten millään. Huomaan välillä palanneeni tasan siihen tuulilasilappuajatteluun. Nyt vaan suunnittelen, että kirjoitan lapun valmiiksi ja vaan ojennan sen sille ohimennessäni, jäämättä odottamaan minkäänlaista reaktiota. Tyhmäähän tämä on, kun se mies on edelleenkin varattu.
Miksi ihastumisen pitää olla tällaista hölmöä? Miten vastakaiuton ihastuminen voi kestää näin kauan?
Minua edelleen välillä itkettää tämä minun tilanne. Varsinkin niinä hetkinä, kun olen pakotettuna kohtaamaan hänet. Jos olisikin niin, ettei mun tarvitsisi koskaan missään sitä miestä kohdata, niin olisinkin ehkä jo unohtanut hänet. :'(

Ja kaikki mun ympärillä näkee, että minun käytös muuttuu sen miehen läsnäollessa, että kai kaikki tavallaan tietää ihastumisestani, vaikka en koskaan kelleen siitä ääneen ole maininnut. En uskalla kertoa.

Sun kannattaa vaan yrittää unohtaa koko mies, tiedän että se on vaikeeta, itekki oon samassa tilanteessa ollut, muttet sää oikeen muutakaan voi, pakko yrittää päästää irti, vaikka päivä päivältä..

 

Tuo tunne on niin kamala...mulla oli "säätöä" yhden jätkän kanssa,kunnes kuulin sen seurustelleen vuoden. Elämä romahti. Mies jonka kerrankin tunsin oikeaksi, olikin leikkinyt kanssani. Hän käski mun odottaa. Odotin ja odotin 2vuotta umpirakastuneena häneen, kunnes vihdoin sain taas elämästä otteen. Yritä olla ajattelematta häntä, jos ei auta niin psykologille puhuminen helpotti ainakin minua. Koita kestää <3

 

H

 

Missä tilanteissa sä oikein törmäät siihen noin usein?

 

Mä tiedän tuon tuskan. Niin se vaan ikävä kyllä taitaa olla, että todellinen rakkaus ei kuole koskaan... Varsinkin sillon, jos sitä vastakaikua on joskus saanut kyseiseltä henkilöltä.

 

Siis minkä ikäinen aapee olet?

Toi on minusta normaalia joksus kaksitoista, kolmetoista, korkeintaan viisitoistakesäisenä.

 

Missä sä sitä tapaat ja miten olette tuttavatasolla jo? Kun eikö tää alkant niin, että ainoastaan stalkkasit miehen nimen ym. jonkun rekkarin perustella ja miehellä ei ollut susta hajuakaan?

 

.