Käräytin kaveri kun sillä on suhde

Mahtaa teillä olla hurja seksielämä kun puhuminen on sinulle yhtä intiimiä kuin rakastelu.

Ja asetat pettämisen vastakohdaksi hunnuttautumisen. Teillä taidetaan todella pettää kun pidät sitä jopa välttämättömyytenä tai muuten on yhtä nurkassa ja nyrkin puhuttelema kuin hunnutetut naiset.

On sinulla vielä paljon opittavaa lapsi.

Sinun tekstisi kyllä vaikuttaa henkisesti kehittymättömän epävarman ripustautujan suoltamalta, aika koomista siis sinulta heittää jotain lapsiläppää.

Rakkaudesta on tosiaan monia tulkintoja, mutta lienee jokainen fiksu ihminen allekirjoittaa sen, että rakkaus joka ei omista eikä ripustaudu vaatii kohteeltaan paljon kauniimpaa sielua, vahvempaa minuutta ja henkistä kehittyneisyyttä kuin epävarma ja omien vajavaisuuksien paikkaamiseen valjastettu omistussuhde, jota jotkut (yllättävän moni) rakkaudeksi kutsuu.

 

Mahtaa teillä olla hurja seksielämä kun puhuminen on sinulle yhtä intiimiä kuin rakastelu.

Ja asetat pettämisen vastakohdaksi hunnuttautumisen. Teillä taidetaan todella pettää kun pidät sitä jopa välttämättömyytenä tai muuten on yhtä nurkassa ja nyrkin puhuttelema kuin hunnutetut naiset.

On sinulla vielä paljon opittavaa lapsi.

Oho menipäs sulla ohi koko pointti... Ei tosin ketjun perusteella yllätä enää yhtään.

Emme ole koskaan pettäneet toisiamme, lapsikaan en enää ole.

 

Sinun tekstisi kyllä vaikuttaa henkisesti kehittymättömän epävarman ripustautujan suoltamalta, aika koomista siis sinulta heittää jotain lapsiläppää.

Rakkaudesta on tosiaan monia tulkintoja, mutta lienee jokainen fiksu ihminen allekirjoittaa sen, että rakkaus joka ei omista eikä ripustaudu vaatii kohteeltaan paljon kauniimpaa sielua, vahvempaa minuutta ja henkistä kehittyneisyyttä kuin epävarma ja omien vajavaisuuksien paikkaamiseen valjastettu omistussuhde, jota jotkut (yllättävän moni) rakkaudeksi kutsuu.

Väität (te) siis että jos suhde perustuu mm. luottamukseen eikä siinä petetä, on se lapsellista ripustautumista.


.

 

Jos pettäjä olis ollut mies niin joka toien olis kirjoittanut että oikein sille sialle että jäi kiinni.


Vaimo petti aikoinaan ja olen kiitollinen että sain sen tietää. Nyt jäi vain yksi kärsivä lapsi ja selvis että sekään ei ollut mun mutta liian myöhään. Maksan elarit vielä 11 v käenlapselle. Kuvitelkaa maksan toisen miehen lapsen kulut. Lapsen äiti vain satui olla mun vaimo( nykyään ex) ja en voinut edes kuvitella että joku voi olla niin julma. Kun selvis oli liin myöhäistä.

 

Jos pettäjä olis ollut mies niin joka toien olis kirjoittanut että oikein sille sialle että jäi kiinni.


Vaimo petti aikoinaan ja olen kiitollinen että sain sen tietää. Nyt jäi vain yksi kärsivä lapsi ja selvis että sekään ei ollut mun mutta liian myöhään. Maksan elarit vielä 11 v käenlapselle. Kuvitelkaa maksan toisen miehen lapsen kulut. Lapsen äiti vain satui olla mun vaimo( nykyään ex) ja en voinut edes kuvitella että joku voi olla niin julma. Kun selvis oli liin myöhäistä.

Lakkasiko isyyden merkitys siksi, että ilmenikin ettei lapsi ole vertasi? Mulle vanhemmuus on aika paljon syvempää...

 

Väität (te) siis että jos suhde perustuu mm. luottamukseen eikä siinä petetä, on se lapsellista ripustautumista.


.

Loistavasti ymmärretty taas, no mutta joo, tarkoitetaan toki. Loppu.

 

Lakkasiko isyyden merkitys siksi, että ilmenikin ettei lapsi ole vertasi? Mulle vanhemmuus on aika paljon syvempää...

Eli toisin sanoen sulle olis kelvannu kenenkä tahansa lapsi mukaan laitokselta?

 

Eli toisin sanoen sulle olis kelvannu kenenkä tahansa lapsi mukaan laitokselta?

Jos sieltä olisi tullut vaikka vahingossa väärä lapsi mukaan ja nyt mulle kerrottais siitä, en takuulla antaisi omiani pois. Ei rakkauteni ole riippuvainen mistään geeneistä, pakenisin vaikka maasta heidän kanssa, pois en antaisi.

 

Jos sieltä olisi tullut vaikka vahingossa väärä lapsi mukaan ja nyt mulle kerrottais siitä, en takuulla antaisi omiani pois. Ei rakkauteni ole riippuvainen mistään geeneistä, pakenisin vaikka maasta heidän kanssa, pois en antaisi.

Miten vaimon pettäminen voi olla sellainen vahinko?

Se on puhtaasti petos ja julma sellainen mua kohtaan, mun mielestä...

 

Miten vaimon pettäminen voi olla sellainen vahinko?

Se on puhtaasti petos ja julma sellainen mua kohtaan, mun mielestä...

Ja koska vaimo oli petollinen, et myöskään välitä lapsesta?

 

Ja koska vaimo oli petollinen, et myöskään välitä lapsesta?

Miten sä päätät että en välittää, rahako on ainut mittari vai?


Mutta jos vaimo on pettänyt ja lapsi syntyy noin 9 kuukautta siitä niin milestäni olis enemmän kun oikien että ottaa selvää kuka on lapsen isä. Se on myös lapsen oikeus.

 

Miten sä päätät että en välittää, rahako on ainut mittari vai?


Mutta jos vaimo on pettänyt ja lapsi syntyy noin 9 kuukautta siitä niin milestäni olis enemmän kun oikien että ottaa selvää kuka on lapsen isä. Se on myös lapsen oikeus.

Puhut käenlapsesta ja toisen miehen lapsesta. Ikään kuin hän olisi sinulle ihan vieras. Noin vain se isä-lapsisuhde meni biologian mukana roskiin.

 

Ekä siellä käellä ole muka mitään vastuuta lapsestaan? Mun mielestä ne elarit kuuluis sen maksettavaksi.

 

Ekä siellä käellä ole muka mitään vastuuta lapsestaan? Mun mielestä ne elarit kuuluis sen maksettavaksi.

Että isyys onkin ihan fine, jos joku toinen maksaa elarit? Noh, kai sen sitten noinkin voi ajatella.

 

Ekä siellä käellä ole muka mitään vastuuta lapsestaan? Mun mielestä ne elarit kuuluis sen maksettavaksi.

Ehdottomasti samaa mieltä, mutta näin se tosiaan ole

 

Ehdottomasti samaa mieltä, mutta näin se tosiaan ole

Kai sinä ymmärrät, että ne rahat menevät sinun "rakkaalle" lapsellesi. Hänen elämiseen ja kasvamiseen.

 

Että isyys onkin ihan fine, jos joku toinen maksaa elarit? Noh, kai sen sitten noinkin voi ajatella.

Eli sun mielestäkö ko lapsen biologisella isällä ei ole mitään vastuuta lapsestaan?

 

Eli sun mielestäkö ko lapsen biologisella isällä ei ole mitään vastuuta lapsestaan?

En minä niin ole sanonut. Ihmettelen vain, miksi joku vanhempi ei halua elättää omaa lastaan, jos tätä kovasti rakastaa. Jotenkin kuulostaa tosi ankealta tällainen vanhemmuus.

 

Kerroin kaverin miehelle että sen vaimo pettää.

En vain voinut enää seurata sivusta mun kaverin touhua.

Halpamainen ihminen olet. Ei itselläni tulisi edes mieleen pahoittaa sen petetyn mieltä. Olisin vaan lopettanut kaveruuteni siihen pettäjään jos se niin kovasti olisi ottanut omaan mieleen. Taas tuli kaksi onnetonta ihmistä lisää.

 

En minä niin ole sanonut. Ihmettelen vain, miksi joku vanhempi ei halua elättää omaa lastaan, jos tätä kovasti rakastaa. Jotenkin kuulostaa tosi ankealta tällainen vanhemmuus.

Tajuatko että kysenen nainen riisti kyseiseltä mieheltä ehkä elämän hienoin hetki, oman lapsen syntymä.

Jos olisin kyseinen mies niin kyllä mun luottamus naisia kohtaan olisi ikuisesti kadonnut.

Mun elämässä se on todella tärkeä että lapsi on ihan oikeasti mun jälkeläinen, mutta niin on myös se että ollaan uskollisia toisiamme kohtaan niin kun me aikoinaan luvattiin ja sovittiin keskenään.

 

Tajuatko että kysenen nainen riisti kyseiseltä mieheltä ehkä elämän hienoin hetki, oman lapsen syntymä.

Jos olisin kyseinen mies niin kyllä mun luottamus naisia kohtaan olisi ikuisesti kadonnut.

Mun elämässä se on todella tärkeä että lapsi on ihan oikeasti mun jälkeläinen, mutta niin on myös se että ollaan uskollisia toisiamme kohtaan niin kun me aikoinaan luvattiin ja sovittiin keskenään.

Ai menneisyyden hieno hetkikin katosi sen sileän tien? Ja kaikki rakkaus ja kiintymys lapseen? Tätä juuri ihmettelen. Miten kiintymys omaan lapseen voi olla kiinni yhdestä solusta? Eikö ne kuluneet vuodet merkitse yhtään mitään?

Se, mitä tulee luottamukseen, on ihan eri asia. Olisiko asia ihan ok, jos syntynyt lapsi olisikin pettämisestä huolimatta ollut puolison? Sittenkö kaikki olisi ihan ok ja elareita maksetaan ihan mielellään, kun arpa osui omalle kohdalle? Miten luottamuksen, onnen, katkeruuden, vanhemmuuden, kiintymyssuhteen voi laittaa yhden ainoan solun varaan?

 

Itse ainakin tahtoisin tietää pettääkö puolisoni!
Lukemani perusteella suurin osa teistä ei...

 

Idiootti. Se mitä ei tiedä, ei satuta. Minä en ainakaan antaisi ikinä ystävälleni anteeksi, jos sekaantuisi perhe-elämäämme tuolla tavalla.

Mustavalkoisuus ja ehdottomuus on karissut aikuiseksi kasvamisen myötä ja tiedän, että maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin pettäminen. Meidän avioliittoa ei miehen pettäminen kaataisi.

Kyllä suurin osaa aavistaa jos toinen on pettänyt, sitä vaan ei pysty todistamaan. Tuolla joku kirjoittikin, että se epätietoisuus on henkistä pahoinpitelyä.

 

Kyllä suurin osaa aavistaa jos toinen on pettänyt, sitä vaan ei pysty todistamaan. Tuolla joku kirjoittikin, että se epätietoisuus on henkistä pahoinpitelyä.

Miksi sitä tarvitsisi edes todistaa? Jos suhde on siinä jamassa, ettei siinä enää viihdy tai ole toiselle annettavaa tai saa toiselta sitä mitä haluaa, niin suhteen voi lopettaa ihan ilman mitään 'todisteitakin'. Itsensä pettämistä vain on, jos elää huonossa liitossa, pettipä toinen tai ei.

Jos taas viihtyy liitossaan siitä huolimatta, että toinen pettää, niin se ei ole keneltäkään pois.

 

En minä niin ole sanonut. Ihmettelen vain, miksi joku vanhempi ei halua elättää omaa lastaan, jos tätä kovasti rakastaa. Jotenkin kuulostaa tosi ankealta tällainen vanhemmuus.

No minkälainen se biologisen isän vastuu tämmöisessä tilanteessa olisi?