Miksi vanhemmat eivät halua osallistua lasten päiväkotien toimintaan?

Introverttinä tyyppinä ei vähempää voinut kiinnostaa mitkään tapahtumat. Niissä keskusteluissa ja juhlissa kävin, mutta jo koulussa isä sai hoitaa vanhempainillat. päiväkodista sai ihan tarpeeksi jo siinä, että sinne piti viedä ja hakea. Että sen lisäksi olisi vielä vanhemmille muuta tapahtumaa siellä, niin voi ei...

Vähän sama fiilis, että kun lapsi harrastaa, niin se on lapsi joka sitä harrastaa. Minä en halua esim. myydä tai leipoa yms. mitään. Hommaa on muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.

 

Meillä on ollut myös isovanhemmille järjestettyjä aamukahveja sun muita. Ihan kiva idea, mutta kaikilla ei ne isovanhemmat asu lähellä.

Äitienpäivän aamukahvit on kivoja, mutta kaikki eivät vain ehdi aamuisin jäädä kahvittelemaan, voi olla minuuttiaikataulu.

Mun mielestä mukava vois olla vähän samantapainen kuin koulussa vanhempainilta, istutaan ison pöydän ääressä kahvitellen muiden äitien ja pk:n tätien kanssa ja keskustellaan nisitä näistä, näin saisi tutustua muihinkin äiteihin.

 

Voi, mä istun aina kuin tappi kaikissa päikyn tai koulun tapahtumissa, yleensä mennään mahdollisuuksien mukaan koko perhe (yhteistyöpäiviin, juhliin jne.) Viihdyn niin hyvin nuoremman päiväkodilla, että voisin hakea vaikka itselleni hoitopaikkaa sinne x)

 

Vuodessa tapahtumia on juhlat mukaan lukien yhteensä 4, että ei ihan joka viikkoista onneksi. Tämän lisäksi ne tulo/lähtökahvit kahdesti vuodessa. Vapaapäivinä/ viikonloppuina ei todellakaan ohjelmia järjestetä.

Vasukeskustelujen tärkeydestä ei varmasti tarvitse edes puhua. Kurjaa jos niiden kanssa ei löydy joustoa, meillä aikoja saa aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltapäivään.

Mainitsit aloituksessa, että vasu-keskustelujakin on kaksi vuodessa (käsittääkseni yleensä niitä on vain yksi). Joten teillä on vuodessa yhteensä 8 tapahtumaa. On se aika paljon, varsinkin jos on useampi lapsi.

Kaikilla ei työaika jousta, monissa töissä pitää olla paikalla juuri vuoron alkaessa. Jos työaika alkaa seitsemältä, ei siis ole aikaa mitenkään jäädä kahvittelemaan. Jos työaika alkaa myöhemmin, voisi tietysti periaatteessa tulla aiemmin päiväkodille, paitsi että lapsia voi olla vaikea repiä sängystä ylös totuttua aiemmin ja saako lapsia edes tuoda päiväkotiin ennen hoitoajan alkua, jotta vanhempi ehtisi kahvittelemaan ennen kuin pitää rientää töihin.

Työnantajat varmaan (toivottavasti) joustaa vuosittaisen vasukeskustelun vuoksi. Vaikka sekin voi olla vaikeaa, jos niitä on kaksi, vaikka työantajat on tottuneet siihen että niitä on vain yksi. Minkään aamukahvittelujen vuoksi ei työnantajat taas varmasti suostu sijaisia järjestämään.

Osassa tapauksia on varmasti kyse siitä, ettei pk:n rientoihin osallistuminen vaan töiden vuoksi onnistu. Ja osassa ehkä siitä, että onhan teillä noita tosi paljon ja jos vielä on useampi lapsi, niin ei varmaan joka juttuun viitsi aikaansa käyttää vaikka liukumien avulla työn puolesta saisi järjestymään. Koska silloinkin ne on pois perheen yhteisestä vapaa-ajasta.

Meidän pk:lla on joulu- ja kevätjuhlat, äitien- ja isänpäiväkahvit, isovanhempien päivä sekä yksi vuosittainen vasukeskustelu. Meidän perheestä aina joku on päässyt osallistumaan, mutta meillä onkin vain yksi lapsi, kaksi vanhempaa ja lähellä asuvia isovanhempia, joista yksi jo eläkkeellä. Kaikilla ei näin ole ja minusta tuo isovanhempien päiväkin on vähän kurja niille lapsille, joiden isovanhemmista kukaan ei pääse paikalle.

 

No askartelemaan, ei kiinnosta pätkääkään. Joku yhteinen retki johonkin olis ihan kiva

 

Aika pitkälle samoilla linjoilla muiden vastaajien kanssa. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Nykyään joka nurkan takana on vanhempien osallistamista ja yhteisöllisyyttä ja odotuksia siitä, että vanhemmat ehtivät paneutua näihin tapahtumiin aktiivisina. Käytännössä kuitenkin monesti tapahtumat ovat enemmänkin vanhemman toimintaa oman lapsen kanssa/oman lapsen harrastusrahaston kartuttamiseksi, tapahtumissa siis ei ole aikaa perehtyä niihin ihmisiin, jotka lapsen kanssa työskentelee. Eli oleellista olisi ehkä miettiä, mitä ajattelette vanhempien/lasten/perheiden saavan irti näistä tapahtumista? Vasut ovat toki tärkeät, varsinkin jos niihin on valmistauduttu kunnolla ja niissä ehditään keskustella rauhassa, mutta usein tarjotut kellon ajat vaativat vanhemmilta järjestelyjä jotka ei aina niin helppoja.

 

Mä osallistun mielelläni kaikkeen lapsiin liittyvää. Kunhan vain saan aikataulut sopimaan. Meille tulee 3 viikon työlistat aina etukäteen, ja jos ei sitä ennen ole älynnyt/tiennyt pyytää työaikataulua itselleen sopivaksi, on hankalaa vaihtaa vuoroa sopivaksi. Kyllä se usein onnistuu, mutta se vaatii työkavereiden suostumusta myös.

Lisäksi oma pää välillä tekee tehtävänsä. Töissä on paljon muistettavaa. On toinenkin lapsi, jonka menoissa ja asioissa on muistettavaa. Ihan hirveää oli yksi kesän alku, kun piti muistaa kouluasioita ja sitten lasten hoitopaikkoja kesäksi järjestellä, ja välillä mietti olenko varmasti muistanut kaiken.

Lisäksi usein vanhempainiltojen ajaksi ei voi ottaa lasta mukaan päiväkotiin vaan se on vanhemmille tarkoitettu ilta. Mihin sen lapsen saa siksi aikaa? Siinäkin on oma järjestelynsä, jos toinen vanhempi ei voi jäädä kotiin lapsen kanssa.

 

Itse olen luonteeltani kai vähän epäsosiaalinen, vihaan kaikkia koulujen ja päiväkotien tapahtumia. Tunnen oloni siellä vaivautuneeksi joten miksi lähtisin sinne kärsimään. Mieheni on samanlainen. Olemme kyllä mahdollisimman monessa yrittäneet käydä mutta ei taida olla läheskään tarpeeksi.. Varmaan monet kerrat on ihmetelty kuinka välinpitämättömät vanhemmat lapsilla on kun eivät osallistu.

 

Nuo tapahtumat on vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä, varhaiskasvatus suunnitelmaa "määrää" niitä pidettäväksi.
Eskarissa vanhempien kanssa keskustelu syksyllä ja keväällä.
Ja naurettavaa puolustella osallistumattomuutta sillä ettei lasta saa viedä aikaisemmin jos on kahvittelut.
Ja isovanhempien päivä oli täällä vasta aiheena ja sanon taas että sellaista elämä on että aina ei kaikilta kaikki pääse ja se pettymyksen sietämisen ooettelu kuuluu elämään...
Ja eikö vanhempainiltaan voi osallistua toinen. Toinen on lapsen kanssa kotona.

 

Äitienpäiväkahvit, samoin isänpäiväkahvit, kevätjuhlat ja joulujuhlat, vasukeskustelut kylä käyty. Mutta mihinkään askarteluiltaan en lähde.

 

Ostin päiväkodista palvelun. Sen tarkoitus oli pitää huolta lapsestani sinä aikana, kun en itse työn vuoksi voinut. Siinä kaikki. En ostanut mitään askartelutuokioita tai pullanleipomisia minulle. Kylmää? Ehkä, mutta näin asia oli.

 

Tällä hetkellä inhoan henkilökuntaa päiväkodissa, joten en vietä pk:lla yhtään ylimääräistä minuuttia mitä ei ole pakko..

Toisen lapsen koulujuttuihin menen jos on aikaa. Kolmivuorotyö aikaisemmin esti tehokkaasti monta juttua kun ne sattui aina iltavuorolle. Nyt vastasyntyneen vauvan kanssa olen käynyt kevät näytöksissä, koska lapsi esiintyy niissä ja on lapselle tärkeää että ollaan katsomassa, mutta mihinkään askarteluiltamiin en vain jaksa.

 

Koska ei kiinnostanut.

Nyt kun itse päivähoidossa töissä, en edelleenkään riemusta kiljuen järjestele jotain extra-iltamia. Pitkät työpäivät velottaa ihan kiitettävästi innostusta enää mihinkään ylimääräiseen... sori vaan.

 

En halua mukaan tuollaisiin koska pelkään Lapsilla on tapana haukkua ulkonäköäni(viimeksi tällä viikolla poikalauma lällätteli ohi kulkiessani ja eräs lapsi päiväkodissa kommentoi ulkonäköni -en pukeudu erikoisesti, mutta olen ruma kasvoiltani ja saan kuulla siitä) ja jätän menemättä tilanteisiin joissa muita ihmisiä. Vaikka lapsia kielletään asia on jo tapahtunut kun sitä haukkumista kuulee. Enkä sanoisi että vanhemmatkaan on sen parempia. Joudun niin aikuistenkin osalta kiusatuksi ulkonäköni vuoksi. Käyn asiasta terapiassa ja olen työkyvytön koska viimein meni voimat enkä uskalla enää (tai jaksa)kuunnella haukkumista ja kestää kivien heittelyä niskaan, joten kotoa poistuminenkn pelottaa. Kirjoitin ominaisuudestani tänne kerran tarkemmin ja ihmeteltiin miksei asiaa korjata kunnallisesti, mutta sellaista se elämä on. Eikä kyseessä ole enää pelkkä pelko siitä mitä tunnen kun haukutaan vaan pelko siitä mitä teen sille joka haukkuu. Blingpäässä ja jonkun nicopetterilta valuu verta nenästä ja sen jälkeen istun itse pehmustetussa kopissa.

 

Mun lapsen päiväkodissa nämä äitienpäiväkahvit alkoi heti kun päiväkoti aukesi, eli varmaan lähes jokaisella oli realistinen mahdollisuus osallistua, kun sen saattoi tehdä omien aikataulujen mukaan samalla kun toi lapsen. Samoin joskus oli joku pihatapahtuma, johon saattoi osallistua lasta hakiessa. Periaatteessa kiireinen saattoi siis kahvitella 10-15 minuutissaja pihassa saattoi leikkiä sen puoli tuntia. Ei siis varmaan kenenkään tarvinnut ottaa töistä vapaata. Samoin vasu-keskustelun saattoi hoitaa myös lasta hakiessa, jolloin toki lapsi oli päiväkodissa vähän yliaikaa, mutta äidin/isän ei tarvinnut sumplia työnantajan kanssa mitään.

 

Esimerkki meidän perheestä: 4 koululaista, joista 2 eritystä tukea tarvitsevaa, joista toinen Hojks- oppilas. 1 päiväkotilapsi. Perheen äiti tekee työtä 8-16 ja isä yrittäjä (käytännössä aina töissä). Koululaiset ovat sijoittuneet 3!!! Eri kouluille, joilla jokaisella erilaiset aikataulut. Joulu-ja kevätjuhlia kertyy 10 kpl, vanhempainiltoja 5 kpl, vasuja 2 kpl, hojks-keskusteluja 2 kpl, vanhempainvartteja 8 kpl. Tässä pakolliset koulu/päiväkotitapaamiset. Tekee 27 tapaamistä. Tähän päälle erityislasten lääkärikontrollit 4 kpl/ vuosi. Tarvittaessa terapiat. tulee yli 30 käyntiä vuodessa. Käytännössä tämä virka-aikaa tekevä voi nämä toteuttaa, koska yrittäjäpuoliso on joko pois paikkakunnalta tai hänen on muuten mahdoton irrota töistään.

 

Yksinhuoltajana en jaksanut mitään sellaisia.

Herätys 5.00
lapsen herätys 5.30
lapsi hoitoon 6.00 ja sieltä asemalle
töissä 7.00
pääsen töistä 16.00
haen lapsen 17.00

Teen siivoustyötä joka on aika raskasta.

 

Niillä vanhemmilla on usein päivätyö, joka vie ihan riittävästi aikaa - sitten on kiire kauppaan, kotiin, ruuanlaittoon ja harrastuksiin. Olen kyllä mahdollisuuksien mukaan osallistunut meidän päikyn juttuihin, mutta onhan ne vähän pakkopullaa. Vasut yms. tietty erikseen, mutta me retkeillään ja askarrellaan kyllä lasten kanssa vapaa-ajallakin ihan tarpeeksi, en tarvi ulkopuolisten järjestämää ohjelmaa lisäksi...

 

Useimmat lapset on kai päivähoidossa hoidon tarpeen vuoksi. Eli kun lapset on siellä, vanhemmilla on oletettavasti muuta, kuten työ. Ja jos taas vanhemmilla on vapaata, ehkä he haluavat viettää sen ajan perheen kesken?

Itse kyllä olen aika vahva yhteisöihminen ja juoksen tuollaisissa (mikäli vain voin) ylitunnollisestikin ja minua vaivaa se miten huonosti tunnen ne ihmiset jotka lastani hoitavat. Mutta noin lähtökohtaisesti ei minusta ole outoa jos ihmisillä on työaikaan töitä ja vapaa-aikana haluavat olla vapaalla.

 

Osallistutaan äiten- ja isänpäiväkahvituksiin, Vasuihin ja vanhemainiltoihin. Se mun mielestä riittää. Sen lisäksi että haku/tuontitilanteissa jutustelemme aina tovin hoitajien kanssa.

Kohtuu kaikessa. Turha on väittää etteikö ajoissa, ennakkoon ilmoitettuu tapahtumaan koskaan pääse työnvuoksi. Mutta yhtälailla ei päiväkodissa voida odottaa että vanhemmat kovin monissa kissanristiisissä juoksisi.

Nuo tapahtumat ovat tärkeitä ennen kaikkea lapselle ja siksi olen kiitollinen päiväkodille että näitä ei ole tuon enempää. Rehellisiä jos ollaan niin en keksi ammattia tai tilannetta jossa yksittäiseen tapahtumaan ei pystyisi osallistumaan. Itsekin vuorotöissä ja silti aina saanut jotenkin vuorot täsmättyä niin että osallistuminen mahdollista.

 

Esimerkki meidän perheestä: 4 koululaista, joista 2 eritystä tukea tarvitsevaa, joista toinen Hojks- oppilas. 1 päiväkotilapsi. Perheen äiti tekee työtä 8-16 ja isä yrittäjä (käytännössä aina töissä). Koululaiset ovat sijoittuneet 3!!! Eri kouluille, joilla jokaisella erilaiset aikataulut. Joulu-ja kevätjuhlia kertyy 10 kpl, vanhempainiltoja 5 kpl, vasuja 2 kpl, hojks-keskusteluja 2 kpl, vanhempainvartteja 8 kpl. Tässä pakolliset koulu/päiväkotitapaamiset. Tekee 27 tapaamistä. Tähän päälle erityislasten lääkärikontrollit 4 kpl/ vuosi. Tarvittaessa terapiat. tulee yli 30 käyntiä vuodessa. Käytännössä tämä virka-aikaa tekevä voi nämä toteuttaa, koska yrittäjäpuoliso on joko pois paikkakunnalta tai hänen on muuten mahdoton irrota töistään.

Tässä todiste, elävä sellainen, että mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän aikaa heidän tarpeilleen/heihin liittyviin juttuihin. Ohi aiheen... mutta kun aina jaksetaan mainostaa että aika todellakin riittää kaikille lapsille isoissa perheissä....

 

Mä olen aina ihmetellyt miksi vanhempien "pitää" hyöriä tarhojen ja koulujen ympärillä.
Mä olen omat päiväkotini ja kouluni jo käynyt, ei mun tarvitse niitä enää toista kertaa käydä, kiitos vain.

En voi sietää tollasta teennäistä toimintaa, kuuluu sen tyyppisille ihmisille joiden kanssa en välitä aikaani viettää pätkääkään. Sellaset tupperwaremammathan niistä nautiskelee, pääsevät kotkottamaan ja pätemään keskenään.

Ei kiitos.

 

Esimerkki meidän perheestä: 4 koululaista, joista 2 eritystä tukea tarvitsevaa, joista toinen Hojks- oppilas. 1 päiväkotilapsi. Perheen äiti tekee työtä 8-16 ja isä yrittäjä (käytännössä aina töissä). Koululaiset ovat sijoittuneet 3!!! Eri kouluille, joilla jokaisella erilaiset aikataulut. Joulu-ja kevätjuhlia kertyy 10 kpl, vanhempainiltoja 5 kpl, vasuja 2 kpl, hojks-keskusteluja 2 kpl, vanhempainvartteja 8 kpl. Tässä pakolliset koulu/päiväkotitapaamiset. Tekee 27 tapaamistä. Tähän päälle erityislasten lääkärikontrollit 4 kpl/ vuosi. Tarvittaessa terapiat. tulee yli 30 käyntiä vuodessa. Käytännössä tämä virka-aikaa tekevä voi nämä toteuttaa, koska yrittäjäpuoliso on joko pois paikkakunnalta tai hänen on muuten mahdoton irrota töistään.

Onneksi oma yrittäjämieheni haluaa olla muutakin kun se töissä oleva isä. Itseasiassa hän kokee, että yrittäjyys antaa hänelle juurikin vapauttaa säätää aikatauluja ja osallistua lasten asioihin. Meillä siis kolmen lapsen päikky-, koulu- ja esim. lääkärikäynnit hoidetaan aikalailla puoliksi.

 

Miksikö ei kiinnosta? Kun en halua tutustua vapaa-ajalla muihin vanhempiin. Kahden ensimmäisen kanssa oli pakko olla jotenkin niissä pakollisissa mukana mutta mies hoitakoon kolmannen jutut. Kun tekee mielellään Mä olen siitä eläkkeellä jo.