Te joiden vauvoista on jouduttu tai joudutaan ottamaan verikokeita säännöllisesti / usein, miten kestätte sen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toffee.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

toffee.

Vieras
Mun nelikuiselta vauvalta on jouduttu ottamaan suoninäytteitä (käsivarresta). Olen aina ihan tolaltani noiden tilanteiden jälkeen. En siksi, että verikoe joudutaan ottamaan tai että vauvaan hetken sattuu, vaan siksi että esim. viime kerralla suonta haettiin tunnin verran ja vauvaa pistettiin useita kertoja tuona aikana. Itki tikahtuakseen, ei huolinut rintaa, verisuonet katkeilivat silmistä jne. Se oli niin VÄKIVALTAINEN tilanne, että voin pahoin.

En tiedä miten jaksan tätä, kun loppua ei näy... Miten te muut vastaavassa tilanteessa olette jaksaneet? Ja kantapäänäyte ei ole mahdollinen tässä tapauksessa, olen sitä monet kerrat kysellyt.
 
Kannattaa mennä sellaiseen paikkaan missä näytteenottajat on tottuneet ottamaan lapsilta. Esim sairaalan labraan. Terveydkeskuksissa otetaan niin vähän vauvoilta näytteitä että eivät välttämättä osaa.
 
Hyi kamala :( Kuullostaapa ilkeeltä. Joo, ehkä mäkin yrittäisin vaatia niitä kokeita ottamaan sellaisen henkilön, joka osaa, eikä mitään hakuammuntaa, että tuliskohan tästä, tai tästä, tai tästä tai tästä....
 
En kestänytkään, vaan vollotin itse silmät päästäni käytävässä pahimpina hetkinä.
Jos piti monta näytettä ottaa tai esim. selkäytimestä, niin hoitajat ohjasivat minut käytävään juuri siitä syystä, kun se on niin kamalan näköistä ja oikeasti aika väkivaltainen tapahtuma.

Kamalaa se oli siellä käytävässäkin kuunnella lapsen tuskanhuutoa, mutta en olisi voinut häntä sillä hetkellä auttaa mitenkään (useampi hoitaja ympärillä ja osa piti kiinni) ja hoitajat kai halusivat säästää mua sekä taata itselleen paremman työrauhan (työrauhansa kannalta kai parempi hysteerisesti vollottava äiti käytävässä kuin siinä vieressä).

Mutta joo, ihan kamalaa se oli, enkä oikeastaan edes välittäisi muistella.
 
Menet itse pois paikalta. Ihmettelen kyllä, kuinka noin kauan on etsitty suonta. Vauvana otettiin näyte päästä, jos kantapäänäyte ei riittänyt, eivät edes yrittäneet käsivarresta. Äkkiä ne teholla ottivat aina nuo näytteet.

Näytteenottajissa on eroa, ihan omakohtaisesti on tuosta kokemusta. Sairaalassa osastolla kiertävät näytteenottajat saavat näytteen helposti samantien, terveyskeskuksen labrassa on joskus haettu suonta kauan, vaihdettu ohuempaan neulaankin ja lopulta vaihdettu näytteenottajaa.
 
Menet itse pois paikalta. Ihmettelen kyllä, kuinka noin kauan on etsitty suonta. Vauvana otettiin näyte päästä, jos kantapäänäyte ei riittänyt, eivät edes yrittäneet käsivarresta. Äkkiä ne teholla ottivat aina nuo näytteet.

Näytteenottajissa on eroa, ihan omakohtaisesti on tuosta kokemusta. Sairaalassa osastolla kiertävät näytteenottajat saavat näytteen helposti samantien, terveyskeskuksen labrassa on joskus haettu suonta kauan, vaihdettu ohuempaan neulaankin ja lopulta vaihdettu näytteenottajaa.

Minkä ikäisenä ottivat vielä päästä näytteen? Tätä ehdotin, ei käy kuulemma enää tämän ikäisenä.
 
Sairaalassa näyte on osattu ottaa heti kunnolla tai paikalle on pyydetty sellainen, joka sen osaa ottaa. Terveyskeskuksen labrassa ei onneksi tarvinnut tuon ikäisenä vielä ottaa, kun reilu 1-vuotiaatkin koetaan siellä haastaviksi. Kestää sen, kun on pakko. Olen yrittänyt itse pysyä rauhallisena, ja jutella vauvalle, koska äidin hysteerinen käytös ei ainakaan helpota vauvan oloa. Tuollainen tunnin kestävä suonen kaivelu on tosin kidutusta ihan aikuisellekin.
 

Yhteistyössä