Tosi väsynyt tähän uhmaikään, KOSKA TÄÄ LOPPUU, miten tätä voi jaksaa?

[Väsyttäääää]

2,5-vuotiaan kanssaon elämä yhtä uhmaa, kiukkua, itkua, huutoa, raivoamista ja tyytymättömyyttä. Mikään ruoka ei kelpaa, heittelee ruokia, tavaroita, pukeminen on hankalaa, potalla käynti hankalaa... Tuntuu että olen itse jo aamulla puoli tuntia heräämisen jälkeen ihan loppu.

En jaksa tätä enää. Kuinka kauan tätä kestää ja etenkin: MITEN TÄTÄ VOI JAKSAA?

On tosi väsyttävää kun joutuu pelkäämään että uhmaikäinen rikkoo jotain kiukutellessaan, ja toisaalta arki ei suju enää tämän uhman takia ollenkaan. Lopulta menee sitten siihen, että väsyneenä huudan itsekin lapselle, kun EN VAAN JAKSA. Enkä keksi enää mitään, millä tuota jatkuvaa kiukuttelua saisi rauhoitettua.

Olin suunnitellut hoitavani vähän pitempään kotona, mutta nyt hain päivähoitopaikkaa, koska en jaksa kokopäiväistä kiukuttelua enää.

 

["xxxx"]

Rajoja vaan sille lapselle niin pikku hiljaa helpottaa.

Päivähoidon aloituksen jälkeen menee vielä kaoottisemmaksi koska lapsi reagoi siihen että joutuu olemaan vieraan hoidossa.

 

["Tiiu"]

Rajoja ja rakkautta, molempia tarvitaan reilusti, ja kärsivällisyyttä.

Aloita siitä että ruokaa ei heitellä. Piste. Sitä EI Heitetä, Jos näin tekee ruoka pois. Kerta toisensa jälkeen toistaa Ein,jos ei varoituksen jälkeen usko niin ruoka pois. Tietenkin sanoivat ottavasi sen pois. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Muutama päivä niin ei heitä enää, usko pois.
Sama käytäntö lelujen kanssa. Jos lelu lentää, sanot ottavasi pois jos heittää. Tietenkin heittää koska on 2 vuotias. Eli lelu pois. Käytäntö opettaa.

Yhden 4v olen saanut läpi tuon iän (kunnes seuraava ikä tulee, tiedän ) ja nyt käsittelyssä juuri 2v täyttänyt.
Rajoilla ja kärsivällisyydellä on pärjätty. Mutta todellakin on ollut niitä päiviä että heti aamusta ollaan oltu molemmat pahalla päällä. Vastapainoksi sitä rakkautta!

Voimia!

 

[uyy]

Ihan oikeasti?? Mikä äitejä vaivaa??
Koko ajan täällä ollaan ku ei jakseta,lapsi sitä ja tätä. Hoitoon vaan ku ei jaksa.
Mitä te odotitte kun lapsi tulee???
Aurinkoista mussukkaa joka ei ikinä kiukuttele,hymyilee vaan ja ei häiritse teitä??

Ja joo,itsellä on kaksi lasta ja joo väsyttää aika ajoin. Silti en edes viitsi narista lasten ihmistä ja heidän kehityksestään. Uhma kuuluu lapselle. Se kasvattaa heitä.

On viety lapsi yöpuvussa autoon,on saatu juosta perässä,on saanu väkisin pukea,istuttaa potalla. Kaikki ottanut vastaan koska ne kuuluu lapselle ja kehitykseen

Miksi teette lapsia jos ette sitä hetkeä edes jaksa kun ovat pieniä? Suoraanko heistä pitää synnäriltä olla aikuisia,hyvin kasvatettuja ihmisiä.

Ja joo, oon ottanut itkupotkuraivarit vastaan kaupassa. Meillä esikoisella todettu temppetamenttinen luonne jonka kanssa on ollut elämistä.

 

["Tiiu"]

Ja pukea voi väkisin jos ei muuten onnistu. Rauhallisesti vaan toteat että äiti sitten pukee. Hiki siinä tulee, mutta ei tämä lasten kasvattaminen tosiaan mitää ruusuilla tanssimista kuultukaan olevan, eihän?

Potalla ei mielestäni kannata väkisin istuttaa, pääasia että lapsi edes vähän istahtaa vaikka olisikin kyse sekunneista. Pakottamisen voi viivästyttää kuivaksi oppimista.

Päiväkodin aloitus tosiaan lisää uhmaa entisestään kun uusi arki astuu kuvioihin. Mites kerho paristi viikossa? Seurakunnan kerhoihin pääsee vasta 3v mutta onko teillä kunnan/kaupungin järjestämää kerhotoimintaa? Oma 2v meni kunnan kerhoon kun kuopus syntyi, oli siellä 2h paristi viikossa. Sai ikäistä seuraa ja äiti pienen hengähdystauon

Älä hylkää kotona hoitamista uhman takia, se kasvattaa lasta ja opettaa tärkeitä tunnetaitoja aikuisuutta varten. Uhma aaltoilee,kuukauden päästä voi helpottaa ja alkaa taas puolen vuoden päästä.

 

[jepsss]

Jaa a, en tiedä koska loppuu ja ei näistä neuvoista mitään hyötyä ole. Kyllä minä osaan rajat laittaa ilman neuvojakin, mutta siinähän se raskaus onkin kun elämä on jatkuvaa vääntöä.

 

["huh huh"]

Ihan oikeasti?? Mikä äitejä vaivaa??
Koko ajan täällä ollaan ku ei jakseta,lapsi sitä ja tätä. Hoitoon vaan ku ei jaksa.
Mitä te odotitte kun lapsi tulee???
Aurinkoista mussukkaa joka ei ikinä kiukuttele,hymyilee vaan ja ei häiritse teitä??

Ja joo,itsellä on kaksi lasta ja joo väsyttää aika ajoin. Silti en edes viitsi narista lasten ihmistä ja heidän kehityksestään. Uhma kuuluu lapselle. Se kasvattaa heitä.

On viety lapsi yöpuvussa autoon,on saatu juosta perässä,on saanu väkisin pukea,istuttaa potalla. Kaikki ottanut vastaan koska ne kuuluu lapselle ja kehitykseen

Miksi teette lapsia jos ette sitä hetkeä edes jaksa kun ovat pieniä? Suoraanko heistä pitää synnäriltä olla aikuisia,hyvin kasvatettuja ihmisiä.

Ja joo, oon ottanut itkupotkuraivarit vastaan kaupassa. Meillä esikoisella todettu temppetamenttinen luonne jonka kanssa on ollut elämistä.

Vau. Kruunu sulle <3 kaiken olet ottanut vastaan etkä koskaan narissut. Ehkä juuri siksi sulla on nyt pakottava tarve tuoda uhrautumisesi esiin jokaisessa avauksessa missä toinen äiti pyytää apua? "kun MINÄ en ole koskaan napissut vaikka MINULLLA ollut näin ja näin haastavat lapset ja minäminäminä".

 

[oxy]

Entäs jos yrität positiivisen huomion kautta? Meillä esikoinen ollut aina aika temperamenttinen ja vilkas tapaus. Helposti lähtee negatiivinen kierre päälle jos itse on väsynyt. Samainen lapsi on kuitenkin kuin sulaa vahaa kun häntä kehuu vuolaasti ja oikein haluaa tehdä asiat oikein. Kannattaa ainakin testata.

 

[ojlh]

Ota omaa aikaa. Lue aiheesta (esim. Uhmakirja, MLL:n sivut). Ne on mulla ainoat jutut jotka auttaa asettamaan tuollaiset arkipäivän ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka TIETÄÄ, että ne tietyt kommervenkit on lapsen normaalia kehitystä, niin mulle on apua siitä että sen pahassa paikassa lukee uudelleen ja uudelleen, niin on helpompi suhtautua oikeassa mittakaavassa.

Myös aikuisen jäähy/aikalisä on hyvä konsti jos tulee reagoitua vähemmän rakentavasti ja sillä tavalla vain yllytettyä ja/tai ylläpidettyä sitä uhmaa. Tosin mä en kyllä rehellisyyden nimissä siihen pysty, reagoin niin nopeasti ja jälkikäteen tajuan että eipä olisi kannattanut tuohon vääntöön lähteä ollenkaan.

 

[Pin]

Varmasti riippuu paljon lapsesta ja siitäkin, mikä on itselleen sellaista rankinta. Mulle on ainakin paljon helpompi olla esim tuon 5v:n kanssa kuin saman lapsen ollessa parivuotias. Muistaakseni jo noin kolmevuotiaan kanssa ajattelin, että ah niin ihanaa kun ei ole sitä parivuotiasta enää. Koita jaksaa ja laita vaikka päiväkotiin jos tuntuu, ettet todellakaan jaksa enää kotiäitiyttä, se voi olla ihan hyvä vaihtoehto joskus. Taitaa olla temperamenttinen tapaus siellä.

 

[kahvikirahvi]

Meillä oli pahimmat uhmat 2 ja 3,5-vuotiaana. Sillon tuli useammankin kerran ajateltua lapsen rakkaan myymistä mustalaisille tai ampumista kuuta kiertävälle radalle. Nyt kun neljännet synttärit kolkuttelee ovelle, poika on mitä ihanin ja kohteliain pieni mies, enkä edes muista miltä tuntuu se uhman aiheuttama vitutus, minkä aikana tuntu et veri lakkaa kiertämästä.
Kyllä se siitä menee ohi, ajan kanssa. Ei sen loppumiseen taida olla mitään ihmeempiä keinoja. Pakko vaan jaksaa ko ei muutakaan voi. Tsemppiä!

 

["yks"]

Meillä kolmevuotiaan uhma paheni KAMALAKSI, ensimmäistä kertaa alkoi tuntua siltä, että miten tätä kestää.... lapsia on kuitenkin 9 ja kyse oli nuorimman uhmasta.

No aloin miettiä, että voisko tähän olla joku syy. Vein lapsen lääkäriin ja löytyi korvatulehdus. Antibiootti paransi sen uhman. Lapsi ei ollut muuten kipeän oloinen, suuttui vain IHAN KAIKESTA.

Lohduksi voin kertoa myös sellaista, että ei ne uhmat ennen 18v synttäreitä helpota... meidän esikoinen on nyt sen ikäinen ja 3v uhma on edelleen voimissaan ... nyt alkaa vähän jo helpottaa =)

 

[vierausss]

[QUOTE="yks";30826271]Meillä kolmevuotiaan uhma paheni KAMALAKSI, ensimmäistä kertaa alkoi tuntua siltä, että miten tätä kestää.... lapsia on kuitenkin 9 ja kyse oli nuorimman uhmasta.

No aloin miettiä, että voisko tähän olla joku syy. Vein lapsen lääkäriin ja löytyi korvatulehdus. Antibiootti paransi sen uhman. Lapsi ei ollut muuten kipeän oloinen, suuttui vain IHAN KAIKESTA.

Lohduksi voin kertoa myös sellaista, että ei ne uhmat ennen 18v synttäreitä helpota... meidän esikoinen on nyt sen ikäinen ja 3v uhma on edelleen voimissaan ... nyt alkaa vähän jo helpottaa =)[/QUOTE]

jos ison lapsen kanssa on yhtä raastavaa huutoa ja roikkumista kuin taaperon kanssa, on jotain kasvatuksessa pilalla. Ison lapsen kanssa pitäisi olla jo kasvatustyötä sen verran valmiina, ettei sen helvetillistä pitäisi olla enää. Kiukustumiset on normaalia, mutta niistä voi ison kanssa keskustella jo ja sopia asioita. Meidän perheessä ei ole koskaan ollut mitään kauheaa pikkulapsien kasvettua isommiksi.

Auttaa muutenkin hirmusti kertoa että tulee olemaan samanlaista 18 vuotta. Lohduksi? LOHDUKSI? No, ehkä ap osaa kasvattaa paremmin jos ei ole helpottanut yhtään teidän perheessä.

 

["yks"]

jos ison lapsen kanssa on yhtä raastavaa huutoa ja roikkumista kuin taaperon kanssa, on jotain kasvatuksessa pilalla. Ison lapsen kanssa pitäisi olla jo kasvatustyötä sen verran valmiina, ettei sen helvetillistä pitäisi olla enää. Kiukustumiset on normaalia, mutta niistä voi ison kanssa keskustella jo ja sopia asioita. Meidän perheessä ei ole koskaan ollut mitään kauheaa pikkulapsien kasvettua isommiksi.

Auttaa muutenkin hirmusti kertoa että tulee olemaan samanlaista 18 vuotta. Lohduksi? LOHDUKSI? No, ehkä ap osaa kasvattaa paremmin jos ei ole helpottanut yhtään teidän perheessä.

Onko sulla teinejä?

Jos ei niin ei ehkä kannata puhua mitään.

EN sanonut että lasten käytös on kamalaa. Jos luit oikein niin kamalaa oli vain tuo korvatulhedusjakso kuopuksen kanssa. Uhmaa ja tahtoa on sitten sitäkin enemmän... ehkä jokunen seesteinen jakso aina välissä.

Emme ole kasvatuksella edes pyrkineet tuhoamaan lapsen omaa mieltä ja tahtoa.

Sopeutuvien ja tahdottomien lasten vanhemmat saattavat elää illuusiossa, että kasvatus on tehonnut... Lapsen luonne kuitenkin on tärkeämpi.

 

[Jaa jo]

[QUOTE="yks";30826290]Onko sulla teinejä?

Jos ei niin ei ehkä kannata puhua mitään.

EN sanonut että lasten käytös on kamalaa. Jos luit oikein niin kamalaa oli vain tuo korvatulhedusjakso kuopuksen kanssa. Uhmaa ja tahtoa on sitten sitäkin enemmän... ehkä jokunen seesteinen jakso aina välissä.

Emme ole kasvatuksella edes pyrkineet tuhoamaan lapsen omaa mieltä ja tahtoa.

Sopeutuvien ja tahdottomien lasten vanhemmat saattavat elää illuusiossa, että kasvatus on tehonnut... Lapsen luonne kuitenkin on tärkeämpi.[/QUOTE]

Aika huonosti olette onnistuneet jos teillä on suurin osa ajasta uhmaa, ja vain jokunen seesteinen hetki välissä. Siinä lapsikin kärsii jos missä. Kyllä vanhempien tehtävä on asettaa rajoja ja pyrkiä rauhoittamaan uhmaa ja uhmakohtauksia. Ei ole tarkoituksenmukaista että lapsi saa kiljua aamusta iltaan. Siinä lapsi kertoo että kaipaa vanhempien ohjausta ja tarvitsee rajojen asettamista.

Ja en hyväksy lasten alistamista, meillä ei ikinä kosketa lapsiin fyysisesti. Mutta rajojen asettamista voi silti tehdä, eikä sillä todellakaan tuhota lapsen omaa mieltä ja tahtoa, päin vastoin, se saadaan kanavoitua oikein ja oikeisiin asioihin.

 

["Nuuh"]

Uhmaikäkausia on tuonne 16-18 vuotiaaksi saakka ja jokainen kierros on edellistä pahempi.

 

["Uhmis"]

[QUOTE="Nuuh";30826996]Uhmaikäkausia on tuonne 16-18 vuotiaaksi saakka ja jokainen kierros on edellistä pahempi.[/QUOTE]

Sitä ei kutsuta uhmaiäksi, vaan kasvatuksen puutteeksi.

 

[Komppaan]

[QUOTE="Uhmis";30827036]Sitä ei kutsuta uhmaiäksi, vaan kasvatuksen puutteeksi.[/QUOTE]

Komppaan häntä. Kasvatuksesta kiinni. Jos ei osata kasvattaa niin varmasti on raivareita ja kauheita kiukkukohtauksia vielä teini-iässäkin. Pitää heti vuoden iästä lähtien ottaa se kasvatus aloille niin varmasti kasvaa lapsesta kelpo aikuinen.

 

[Miili]

Anna sen kiukuta ja raivota, älä kiinnitä huomiota kiukkuun. ei kukaan jaksa loputtomasti yksin tapella. Jos ruoka ei kelpaa niin sitten ei syö. Jos ei mee potalle niin pissaa housuun ja vaihtaa vaatteet. Älä paapo kiukuttelevaa lasta.
Nimimerkillä 9 v kiukkupussitytön äiti.

 

["vieraana"]

Ei koskaan... Tai ehkä sillä on jo viiskymppisenä sen verran elämänkokemusta, että osaa hallita itsensä. Mutta viimeistään 18 vuotiaana helpottaa, kun saat ihan laillisesti pistää pihalle raivomaan... Koita siis kestää... :kieh: