Minua ärsyttää, kun nykyään on jotenkin automaatio, että vanhemmat ovat eronneet ja uudelleen naimisissa ja

Kysypä se tuomarilta...ehkä siksi että lasten äiti on niin säälittävä ja huonotuloinen ( täysin omasta syystään) ja keksi lapsille vaikka mitä harrastuksia ja muita menoja, joiden perusteella elatusmaksut saatiin ihan käsittämättömiksi. Ja huom. lapset eivät siis harrasta näitä. Jos harrastaisivat, kulut tottakai maksettaisiin mutisematta.
Tuomari todennäköisesti ajatteli, että selviää vähemmällä rumballa kuin jos ylisuuriin elareihin ei olisi määrätty. Äidillä siis oikeus lasten edustajana/lähivanhempana ilmaiseen oikeudenkäyntiin, isällä ei.

Eikö mies sitten voinut tehdä mitään tuossa tilanteessa?
Jos on jotain "keksittyjä" juttujakin.

 

Riippumatta siitä mitä mieltä asiantuntijat on tai ei vuoroasumisesta, niin se on helvetin hankala käytännön yhtälö.

Vaik lapsilla olis kaksi kotia, niin heillä on vain yksi pk/koulu. Poismuuttaneen siis pitäis löytää kämppä jokseenkin naapurista.
Sen lisäksi keskivertolapsiperheillä on ihan riittämiin rahahuolia sen yhden perheasunnon ylläpitämisen kanssa. Kun erossa ne entiset yhteenlasketut tulot ei juurikaan muutu, niin menee vaikeaksi samoilla rahoilla ylläpitää kahta perheasuntoa.

Eli jos poismuuttavalla puolisolla on nipin napin varaa vuokrayksiöön kaupungin toiselta laidalta, niin siin ei auta vaik asiantuntija kuinka sanois, et vuoroviikkoasuminen olis gauheen hyvä juttu. Niin olis lottovoittokin.

Mutta tuleehan niistä elatusmaksuistakin menoja.

 

[QUOTE="eeva";30815848]Pientuloinen eroperhe voi nostaa kahdet asumistuet jolloin kummallakin vanhemmalla on varaa kelvolliseen kolmioon samalla paikkakunnalla. Luonapitovähennyksen ansiosta elareita ei oletusarvoisesti makseta puoleen eikä toiseen mikä parantaa pientuloisen isän edellytykset tarjota täysin varustetun kodin lapsilleen.[/QUOTE]

Tuolloin pitäisi melkein olla jonku lapsista (jos esim on enemmän kuin 1) toisella vanhemmalla kirjoilla.
Yksin "asuva" kun harvemmin asumistukea saa.

 

Mutta tuleehan niistä elatusmaksuistakin menoja.

Otahan taskulaskin kouraan...

Perhe kaksi lasta - isän tulot x äidin tulot y ja yksi asunto

Eroperhe - isän tulot x - elarit, äidin tulot y + elarit ja yksinhuoltajakorotus lapsilisiin. Yhtälöön sisään tuleva raha ei muutu, mutta nyt sillä pitää kustantaa kaksi asuntoa.

 

[QUOTE="eeva";30815848]Pientuloinen eroperhe voi nostaa kahdet asumistuet jolloin kummallakin vanhemmalla on varaa kelvolliseen kolmioon samalla paikkakunnalla. Luonapitovähennyksen ansiosta elareita ei oletusarvoisesti makseta puoleen eikä toiseen mikä parantaa pientuloisen isän edellytykset tarjota täysin varustetun kodin lapsilleen.[/QUOTE]

Kokeilehan joskus olla eronnut keski- ikäinen mies esim. pk- seudulla ja yritä ensin löytää asunto. Sen jälkeen sitten voit ihmetellä mahdollisia tukia.

 

Otahan taskulaskin kouraan...

Perhe kaksi lasta - isän tulot x äidin tulot y ja yksi asunto

Eroperhe - isän tulot x - elarit, äidin tulot y + elarit ja yksinhuoltajakorotus lapsilisiin. Yhtälöön sisään tuleva raha ei muutu, mutta nyt sillä pitää kustantaa kaksi asuntoa.

Yksinhuoltajakorotus jää pois mutta kahdet asumistuet nostaa merkittävästi sisään tulevan rahan määrää kunnes lasten äiti löytää yleensä uuden miehen ja pääsee pois asumnistuen piiristä.

 

[QUOTE="eeva";30815848]Pientuloinen eroperhe voi nostaa kahdet asumistuet jolloin kummallakin vanhemmalla on varaa kelvolliseen kolmioon samalla paikkakunnalla. Luonapitovähennyksen ansiosta elareita ei oletusarvoisesti makseta puoleen eikä toiseen mikä parantaa pientuloisen isän edellytykset tarjota täysin varustetun kodin lapsilleen.[/QUOTE]


Tämähän se vasta reilua on... nimittäin veronmaksajille!

 

Otahan taskulaskin kouraan...

Perhe kaksi lasta - isän tulot x äidin tulot y ja yksi asunto

Eroperhe - isän tulot x - elarit, äidin tulot y + elarit ja yksinhuoltajakorotus lapsilisiin. Yhtälöön sisään tuleva raha ei muutu, mutta nyt sillä pitää kustantaa kaksi asuntoa.

Jos itselläni olisi vuoroviikot, en ainakaan mitään elareita ottaisi.
Lapsilisiä sitten voisi miettiä miten menee ja kumpi ostaa/maksaa mitäkin mitä lapsi/lapset tarvitsee.
Tietysti näissä vaikuttaa lasten lukumäärä ja ehkä ikä millaista asuntoa tarvitsisi.
Itse pärjäisin lasten kanssa kaksiossa.

 

[QUOTE="eeva";30815892]Yksinhuoltajakorotus jää pois mutta kahdet asumistuet nostaa merkittävästi sisään tulevan rahan määrää kunnes lasten äiti löytää yleensä uuden miehen ja pääsee pois asumnistuen piiristä.[/QUOTE]

Toinen vanhempi ei välttämättä saisi asumistukea.

Ja voihan se isäkin löytää uuden naisen ja "tulot" kasvaa.

 

Tämähän se vasta reilua on... nimittäin veronmaksajille!

Mutta jos asumistukea voisi saada, miksi sitä ei voisi hakea?

 

Mutta jos asumistukea voisi saada, miksi sitä ei voisi hakea?

Siis kahteen eri asuntoon vai? Enkä ymmärrä sitä että veronmaksajat joutuvat maksamaan isättömien lasten elatusmaksuja. Jokainen elättäköön itse lapsensa joka niitä hommaakin.

Muutenkin elatusmaksut voisivat olla sen verran että niillä oikeasti maksetaan oman lapsen kuluista puolet. Vaikka jotain 500-700e kuussa. Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitää osallistua niihin esim. asumistuen muodossa?

 

No kahteen niin. Jos kerran erottu ollaan niin ei kai sitä samassa asunnossa voi asua.

 

Minä kärsin koko laspuuteni ydinperheessä, jossa isä oli kova juomaan ja hakkaamaan äitiä. Toivoin aina että äiti ottaisi eron, mutta otti vasta paljon myöhemmin.

Ydinperhe ei kyllä yhdestäkään lapsesta tee onnellista, se joka niin väittää on älykääpiö. Lapsesta tekee onnellisen se että sillä on rakastavat vanhemmat, tai vanhempi.

Joillekin ihmisille taitaa tärkeämpää olla status quo, eli muille esittäminen ydinperheenä jotain ydinperheroolia, kuin elämänlaatu, onni ja iloisuus.
Elämä on liian lyhyt kulisseille.

Niimpä, ketjussa on moneen kertaan sanottu, että tuollaista tilannetta ei kenenkään tarvi sietää. MUTTA kun nykyään erotaan hyvin paljon herkemmin, kun vaikka toinen osapuoli tekee liikaa töitä. Ei jakseta nostaa asiaa pöydälle ja yrittää muuttaa asiaa, vaan pannaan eropaperit vetämään.

 

Niimpä, ketjussa on moneen kertaan sanottu, että tuollaista tilannetta ei kenenkään tarvi sietää. MUTTA kun nykyään erotaan hyvin paljon herkemmin, kun vaikka toinen osapuoli tekee liikaa töitä. Ei jakseta nostaa asiaa pöydälle ja yrittää muuttaa asiaa, vaan pannaan eropaperit vetämään.

Mistä sinä tiedät että nykyään erotaan tälläisistä syistä? Aika jännä että monet ovat tätä mieltä mutta kukaan ei sano niin esimerkiksi täällä, missä voi anonyymisti sen myöntää, että erosin kun ei tuonut vessapaperia kaupasta.

Itse olen törmännyt vain näihin pareihin, joilla on todella hyvä syy eroamiseen, tai sitten eivät tajua erota vaikka toinen on syönyt jo ruumiista puolet. Silti edelleen väitetään että kaikki eroaa liian helposti.

Herätkää jo, ei sellaista tilannetta olekaan jossa molemmat osapuolet ovat onnellisia ja sitten ne vain eroavat.

Nykyajan ongelma ei ole liian helposti eroavat parit, vaan yleinen ymmärtämättämyys toisia kohtaan ja sellainen asenne että minä tiedän kaiken sinusta ja sinua paremmin. Minä jopa tiedän että sinä eroat vääristä syistä ja liian helposti, koska minä vain tiedän.

 

Riippumatta siitä mitä mieltä asiantuntijat on tai ei vuoroasumisesta, niin se on helvetin hankala käytännön yhtälö.

Vaik lapsilla olis kaksi kotia, niin heillä on vain yksi pk/koulu. Poismuuttaneen siis pitäis löytää kämppä jokseenkin naapurista.
Sen lisäksi keskivertolapsiperheillä on ihan riittämiin rahahuolia sen yhden perheasunnon ylläpitämisen kanssa. Kun erossa ne entiset yhteenlasketut tulot ei juurikaan muutu, niin menee vaikeaksi samoilla rahoilla ylläpitää kahta perheasuntoa.

Eli jos poismuuttavalla puolisolla on nipin napin varaa vuokrayksiöön kaupungin toiselta laidalta, niin siin ei auta vaik asiantuntija kuinka sanois, et vuoroviikkoasuminen olis gauheen hyvä juttu. Niin olis lottovoittokin.

No, sitten ei ole varaa erota, niin yksinkertaista se on.

Mikä helvetti siinä on, että aikuisten -itse valintansa tehneiden- ihmisten pitää saada just se mitä milloinkin halutaan ja jos ei ole vara erota, niin erotaan kuitenkin ja laitetaan lapset maksamaan siitä siten, etteivät näe toista vanhempaansa enää juuri yhtään.
Jotkut persaukiset eroajat vieläpä kehtaavat nutista kunnalta toista asuntoa, taloudellista apua eroon ymv.

Ihme kommunisteja tämäkin palsta täynnä.

 

Jos itselläni olisi vuoroviikot, en ainakaan mitään elareita ottaisi.
Lapsilisiä sitten voisi miettiä miten menee ja kumpi ostaa/maksaa mitäkin mitä lapsi/lapset tarvitsee.
Tietysti näissä vaikuttaa lasten lukumäärä ja ehkä ikä millaista asuntoa tarvitsisi.
Itse pärjäisin lasten kanssa kaksiossa.

Hahhaha hahha.

Kuulostaa ihan barbie leikiltä . Sit tää rakentaisi uima-altaan ja uisi siinä joka aamu...

Et niin tiedä mitä oikeasti tekisit jos tilanne kohdallesi sattuisi. Mutta sen voin taata, että elareista et kieltäytyisi .

 

Hahhaha hahha.

Kuulostaa ihan barbie leikiltä . Sit tää rakentaisi uima-altaan ja uisi siinä joka aamu...

Et niin tiedä mitä oikeasti tekisit jos tilanne kohdallesi sattuisi. Mutta sen voin taata, että elareista et kieltäytyisi .

Kylläpä vain kieltäytyisin.
Miksi niitä elareita tarvisi ottaa vuoroviikoissa?

 

Kylläpä vain kieltäytyisin.
Miksi niitä elareita tarvisi ottaa vuoroviikoissa?

Ymmärrsin kyllä jo että näin itsellesi uskottelet. Totuus on kuitenkin toinen.

 

Ymmärrsin kyllä jo että näin itsellesi uskottelet. Totuus on kuitenkin toinen.

No miksi et vastannut miksi niitä elareita tarvisi ottaa?

 

[QUOTE="Pågen";30816053]No, sitten ei ole varaa erota, niin yksinkertaista se on.

[/QUOTE]

Kyl se ero on parempi ratkaisu kuin pinnankiristys siihen pisteeseen mis alkaa tulla ruumiita.

 

Niimpä, ketjussa on moneen kertaan sanottu, että tuollaista tilannetta ei kenenkään tarvi sietää. MUTTA kun nykyään erotaan hyvin paljon herkemmin, kun vaikka toinen osapuoli tekee liikaa töitä. Ei jakseta nostaa asiaa pöydälle ja yrittää muuttaa asiaa, vaan pannaan eropaperit vetämään.

Ydinperhe voi olla hyvin ahdistava paikka elää, ilman alkoholismia ja väkivaltaakin.
Ei se ole mikään huono asia jos ihminen tekee ratkaisuja, joilla elämä muuttuu onnellisempaan suuntaan. Kahden aikuisen ei ole mikään pakko asua yhdessä.
Ei lapsi välitä käykö isä nukkumassa samassa sängyssä äidin kanssa. Ihan yhdentekevä asia lapselle.
Harvoin näkee ydinperheitä joissa ihmiset viihtyisivät ja olisivat onnellisia.
Kireässä ilmapiirissä ei ole lapsen paras paikka kasvaa.

 

No miksi et vastannut miksi niitä elareita tarvisi ottaa?

En ole sanonut että tarvitsee. Ahneus, se on vaan niin hassu juttu..

 

Kyl se ero on parempi ratkaisu kuin pinnankiristys siihen pisteeseen mis alkaa tulla ruumiita.

Psykiatrinen hoito tai vähintään vihanhallintakurssi olisi siis paikallaan, eikä niinkään ero.
Vastuunkanto omista valinnoista olisi myös suotavaa eikä heittäytyä lapsellisesti johonkin angstiin, missä yhteiselo ei enää onnistu, koska angst ja "mä haluu-uuuun oman kämpän, vaikkei oo ees varaa".

 

Miehiä = isiä tuntuu tässäkin ketjussa kiinnostavan enemmän raha ja oma napa, kuin lapsi.
Se että joutuu maksamaan elatusmaksua, ei ole mikään äitien kehittämä pirullinen juoni miesten päänmenoksi, vaan se on rahaa joka menee elinkustannuksiin kun äiti kasvattaa sitä valittajan siittämää lasta.

Muutoin olen sitä mieltä, että varaton isä, jonka luokse lapsi tulee viikonloppuisin, hänelle soisin tietyn summan rahaa niiltä päiviltä kun lapset ovat isän luona. Isällä olisi paremmin varaa ostaa sapuskaa ja vaikka tehdä jotain lasten kanssa. Työttömiä etäisiä on paljon, jotka kuitenkin rakastavat lapsiaan ja pitävät viikonloppuisin tai milloin nyt vaan. Etäisän voisi paremmin huomioida tt.tuessa.

 

En ole sanonut että tarvitsee. Ahneus, se on vaan niin hassu juttu..

Niin, sinulle ilmeisesti vieras ajatus, ettei raha ole kaikki kaikessa eikä etenkään silloin, kun sitä on jo ihan tarpeeksi eli tarvetta ylimääräiselle (elarit) ei ole?

Mun ex ei maksa mitään, vaikka ei näe lastaan edes joka kuukausi.
En ole kokenut tarpeelliseksi ja vielä vähemmän kokisin silloin, jos lapsi asuisi molempien luona viikko-viikko.