Millaisille ihmisille voisit sanoa, että "Voi muruseni"?

[Hämillään oleva]

Otsikossa tuo jo tulikin, että kenelle sinusta tuntuisi luonnolliselta todeta voi muruseni, johonkin asiaan? Minä liitän tuon tokaisun hyvin läheisiin suhteisiin ja siksi tuntui oudolta kuulla tuo miespuolisen työkaverin suusta. Toivottavasti siis noin voi tokaista myös ihmiselle, johon on ihan neutraali suhde...

 

[Peyote]

En sano noin kellekään koska pidän sitä samanlaisena kuin päähäntaputtelua ja muuta vähättelyä.

 

["buuh"]

siskoille, lapsille. Työkaverille sanottuna kuulostaa äkkiseltään suomeksi: voi sua pientä, ookko vähän tyhmä. No asiayhteydestä tietysti ratkaisee. Jos vaikka valittaisiin flunssaa ja huonoa oloa ja siihen voimat uteliaisuus niin vois olla ihan ok.

 

["buuh"]

Tekstinsyöttö plää. äääh uhoumiltnyugmugmuf, uyfmutx

 

[Spencer Hastings]

En sano noin kellekään koska pidän sitä samanlaisena kuin päähäntaputtelua ja muuta vähättelyä.

Näin. Todella harva ihminen saa tuollaiset lausahdukset kuulostamaan normaalilta tai mukavalta, niissä on niin alentava sävy.

Mies ja sisko on ainoat, joille saatan aloittaa lauseen sanomalla "rakkaani..". Sitäkin juuri sellaisessa "rakkaani, maitopurkit litistetään kun ne laitetaan pahvinkeräykseen" -asiassa...

 

[Hämillään oleva]

Asiayhteys oli sellainen, että minulla ei tullut lainkaan mieleen, että sillä minua mitenkään vähäteltäisiin ja siksi niin hämilläni olenkin. Itse olisin noin voinut sanoa miehelleni tai lapsilleni, mutta työkavereille samassa kohtaa olisin sanonut, että oi kiitos tai ollut vain hiljaa.

 

[säpäle harmaana]

Lapsilleni, en muille. Minun suustani ei tuon tyylisiä kovin helpolla tule. Tai ehkä vitsillä jollekin tosi hyvälle kaverille voisi jossain tilanteessa tulla.

Minusta tosin tuntuu kyllä todella mukavalta, kun eräs vanhus joka ikinen kerta, kun häntä auttaa, sanoo "kiitos kultapieni". Se tulee niin sydämen pohjasta ja hän on aidosti kiitollinen.