Ihastukseni on varattu, muuttivat yhteen..

["sinkku"]

Tämä mies otti minuu yhteyttä 11-12 vuotta sitten ja kertoi että on ihastunut... viestiteltiin pari vuotta (en häntä tuntenut, hän oli nähnyt minut jossain mutta ei ollut tullut juttelemaan). Nähtiin sitten ja meidän välillä oli kyllä jotain. Sitten kuitenkin tapahtui jotain kun tapailtiin, hänen kaverinsa kertoi minulle asioita jotka ei pitänytkään paikkaansa mutta olin sinisilmäinen ja uskoin sen kaiken kysymättä ihastukseltani mitään. Siihen jäi tapailut, aloin seurustelemaan tämän ihastukseni kaverin kanssa ja sain lapsen. Onnellinen en ollut, ajattelin ihastustani. Aina kun näimme niin katseemme kohtasi. Erosin ja hänkin oli vapaa. Laittoi jossain vaiheessa viestiä että tahtoo nähdä. Ei nähty. Kerran satuimme samoihin juhliin ja tiemme vei saman peiton alle. Mutta molemmat ollaan aika ujoja, joten juttu jäi yhteen iltaan.
Nyt mies on löytänyt rinnalleen naisen ja mitä ilmeisemmin ovat vakavissaan. Muuttivat vasta ikään yhteen omakotitaloon.

Olen edelleen ihastunut häneen, 10 vuotta. En vain ole kokenut kenenkään muun kanssa sellaista tunnetta. En tiedä, miten pystyn käsittelemään tämän. Tiedän, että tunteemme ovat molemminpuolisia. Tilanne voisi olla toisin, jos en olisi hänen kaverinsa kanssa alkanut seurustelemaan ja saanut lasta.

Onko muita kohtalotovereita? että olet ollut ihastunut/rakastunut jo pitkään mieheen, ehkäpä jo ennen kuin hänestä tuli varattu? kuinka päästä yli ja jatkaa elämää?

 

[---------]

Ihan parasta olisi, jos ymmärtäisit, että mittasuhteet tekevät asioista niin valtavan tuntuisia. Ei se, että mies olisi jotenkin täysin ainutlaatuinen ja että jokin kohtalo olisi tarkoittanut teidät yhteen. Yhteensopivat geenit toivat huumaa ja vielä kun suhde jäi täysin kuvitelmatasolle, ihastusvaiheeseen, jossa mitään negatiivista ei vielä tiedä, luo miehestä sinulle todella ideaalin kuvan.

En siis edes yritä väittää, etteikö mies olisi ollut mahdollisesti sinulle sopiva. Yritän saada sinut hahmottamaan, että mies ei todellakaan ole ainoa sinulle sopiva. Jo se, että olet päätynyt tekemään lapsen jonkun toisen miehen kanssa kertoo siitä, että ei se mies nyt niin spesiaali-ainutlaatuinen ollut. Tavallaan käsittelet tuon jutun kautta myös epäonnistumistasi siinä toisessa suhteessa. Näet sen sinä ideaalina vaihtoehto B:nä, jota et koskaan kokeilllut, ja jonka siten voit kuvitella millaiseksi haluat.

Ihan niin kuin kaikista elämän pettymyksistä, tästäkin pääset yli ajan kanssa ja avoimin mielin. Älä yritä olla ajattelematta, mutta älä myöskään keskity vain ajattelemiseen. Elä elämääsi siinä sivussa. Niin on tehnyt tuo mieskin. Nyt sinä tarkkailet asioita perspektiivistäsi ja kuvittelet, että olisit voi-kun-ihanaa onnellinen sen miehen kanssa. Ehkä se omakotitalon ostokin vähän painaa vaa'assasi? Muista, että pienikin muutos menneisyydessä voisi vaikuttaa hiton paljon nykyhetkeen. Ette te mitenkään satavarmasti olisi olleet onnellisia yhdessä.

 

[alottaja]

Ihan parasta olisi, jos ymmärtäisit, että mittasuhteet tekevät asioista niin valtavan tuntuisia. Ei se, että mies olisi jotenkin täysin ainutlaatuinen ja että jokin kohtalo olisi tarkoittanut teidät yhteen. Yhteensopivat geenit toivat huumaa ja vielä kun suhde jäi täysin kuvitelmatasolle, ihastusvaiheeseen, jossa mitään negatiivista ei vielä tiedä, luo miehestä sinulle todella ideaalin kuvan.

En siis edes yritä väittää, etteikö mies olisi ollut mahdollisesti sinulle sopiva. Yritän saada sinut hahmottamaan, että mies ei todellakaan ole ainoa sinulle sopiva. Jo se, että olet päätynyt tekemään lapsen jonkun toisen miehen kanssa kertoo siitä, että ei se mies nyt niin spesiaali-ainutlaatuinen ollut. Tavallaan käsittelet tuon jutun kautta myös epäonnistumistasi siinä toisessa suhteessa. Näet sen sinä ideaalina vaihtoehto B:nä, jota et koskaan kokeilllut, ja jonka siten voit kuvitella millaiseksi haluat.

Ihan niin kuin kaikista elämän pettymyksistä, tästäkin pääset yli ajan kanssa ja avoimin mielin. Älä yritä olla ajattelematta, mutta älä myöskään keskity vain ajattelemiseen. Elä elämääsi siinä sivussa. Niin on tehnyt tuo mieskin. Nyt sinä tarkkailet asioita perspektiivistäsi ja kuvittelet, että olisit voi-kun-ihanaa onnellinen sen miehen kanssa. Ehkä se omakotitalon ostokin vähän painaa vaa'assasi? Muista, että pienikin muutos menneisyydessä voisi vaikuttaa hiton paljon nykyhetkeen. Ette te mitenkään satavarmasti olisi olleet onnellisia yhdessä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta

Tiedän ettei varmaan olisi yksistään elämä ruusuilla tanssimista häneenkään kanssa... mutta sellaista kemiaa, vetoa ja yhteenkuuluvuutta en ole ennen häntä tai jälkeenkään tuntenut.
Olen ollut nyt sinkkuna 6vuotta ja yhtenä syynä tuo etten tosiaan pysty tuntemaan niin vahvasti ketään muuta kohtaan ja olisi tosi epäreilua toista kohtaan olla hänen kanssaan kun kerta ajattelee toista.

Totta kai, haluaisin elää elämääni, rakastaa ja tulla rakastetuksi, olla onnellinen mutta kun se on niin pirun vaikeaa. Ja on tosiaan raastavaa huomata, että hän on löytänyt vihdoin onnen rinnalleen ja ovat asettuneet yhdessä asumaan yhteiseen kotiin.

Olen häntä ajatellut jo 10 vuoden ajan, ikävöinyt ja rakennellut niitä pilvilinnoja. Pilvilinnoja, jotka on nyt murentunut täysin.

 

[Joxu]

Kannattaako yhen ihmisen takia heittää elämästä hukkaan noin paljon vuosia? Herää nyt hei, mies on jatkanu elämää ja jos se olis susta oikeesti ollu todella kiinnostunu, niin olis tehny asian eteen varmasti jotain.

Mistä olet varma, että mies tuntee samoin sua kohtaan? Jos ei ole ton jälkeen yrittäny ottaa yhteyttä, niin tuskin on enää kiinnostunu ja yrittää jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Haha, mistä voit tietää, että et olis jostain miehestä kiinnostunu jos et anna kellekkään mahollisuutta etes tutustua suhun? Et voi tietää kuule, että minkälaisia miehiä tuolla sua kävelee vastaan, jos suljet välittämisen, kiinnostuksen jne. mahdollisuudet pois luovuttamalla. Eli pidät itsepintasesti kiinni ton miehen muistosta ja etkä jotenkin anna ittes unohtaa sitä ja samalla oot päättäny, että et tunne, mitään ketään kohtaan. Saanko kysyä, että mitä oikeen pelkäät? Sitäkö, että joku mies sais sut todella tuntemaan kaikki nuo tunteet ja samalla haluis sut myös kaikilla muillakin tavoilla ja sais sut unohtamaan tuon miehen jossa nyt roikut epätoivosena? Avaa nyt hyvä ihminen silmäs, menee koko elämä ohi sulla niin, että kohina vaan käy.

Elä nyt ja tartu hetkiin rohkeesti, että ei tarvii joskus myöhemmin katua ja ruikuttaa, että jäi tekemättä ja elämättä.

 

[vierass]

Ehkä mieskään ei olisi enää kiinnostunut enää vaikka olisi sinkkukin. Parikymppistä tyttöä on helpompi tapailla kuin kolmekymppistä yksinhuoltajaa. Jäit kiinni sen hetkiseen miehen ihastukseen. Nyt hänellä on uusi josta olla kiinnostunut.

 

[hs..]

Ap kysyi, onko kohtalotovereita. Onhan heitäkin varmaan. Monenlaisia kommelluksia voi nuoruudessa olla. Minulle tuli mieleen muisto. No minä olin silloin 16-v, kun ihastuin yhteen poikaan, joka oli samanikäinen kanssani. Me ei haluttu seurustella vakavasti, koska olimme niin nuoria. Samoissa ympyröissä pyörittiin, ei oikein osattu erossa olla. Pojalla oli kaksi vuotta vanhempi hyvä kaveri, joka kohteli minua aika erikoisesti. Aina tämä kaveri jotenkin kiusasi minua. Komea ja älykäs ja kaikille muille mukava. Sitten kerran, yhtenä juhannuksena, hän suuteli minua, kun olimme kahden. Hän pelkäsi, että suutun. Hän kertoi omista tunteistaan. Ei meille kuitenkaan mitään suhdetta syntynyt. Minulla oli tunteita vain sitä samanikäistä poikaa kohtaan, jonka kanssa olen nyt naimisissa. Mutta näiden poikien kaveruus hajosi. Tämä vanhempi poika sanoi minulle, että jos ei voi saada minua, niin lähtee niin kauas, ettei minua näe. Niin hän pian muuttikin. Kaverusten hyvästä ystävyydestä tuli pinnallista. Joskus kuitenkin tapasimme. Yksi kerta oli sellainen, että olin jo kahden lapsen äiti, kun yhtenä iltana olimme juhlissa. Hän pyysi minua tanssimaan ja kutsui minua keksimällään lempinimellä. Hän puhui hellästi sen tanssin aikana ja kertoi, että tuntee edelleen samoin kuin silloin. No, imartelihan se ihailu vähän. mutta kaikkea hyvää hänelle toivoin.

 

[vieraaaaaaas]

Omalla kohdallani, vastaavassa tilanteessa, ymmärsin ja ymmärrän, että yleensä sitä kaipaa jotakin ollakseen tekemättä nykyiselle elämälleen mitään. Haluaa pysyä uhrina, olla olosuhteittensa alistamana, surkutella mennyttä ja tulevaakin, vaikka juuri se kaipaus pitäisi ottaa viestinä siitä, että tarttis teherä jottain tälle elämälleen just nyt. Saavuttamaton ihanuus on paljon helpompaa ja vaan huokailla yksinään sohvan nurkassa, vaikka sinä tai minä voisimme ihan just nyt päättää, että voin ajatella asioista toisinkin. Niinpä koetan nyt joka päivä muutaman minuutin tutkia tunteitani ja ajatuksiani, että mistähän tässä kaipauksessani on todellisuudessa kyse. Haen totuutta itsestäni ja mikä oikeasti mättää.

En osaa tätä paremmin selittää, mutta koska sinullakin elämän realiteetit sotivat tunteitasi vastaan ja tilaisuutesi on jo mennyt, niin koeta oppia siitä kaikesta jotakin. Rakkaus on niin hieno tunne, että voihan sitä koettaa siirtää uusiinkin kohteisiin. Ajattelustasi kaikki on aina kiinni, miten pärjäät ja mitä tapahtuu.

 

["Juulianna"]

Ehkä mieskään ei olisi enää kiinnostunut enää vaikka olisi sinkkukin. Parikymppistä tyttöä on helpompi tapailla kuin kolmekymppistä yksinhuoltajaa. Jäit kiinni sen hetkiseen miehen ihastukseen. Nyt hänellä on uusi josta olla kiinnostunut.

Missä ap kertoi sen naisen iän?

 

["sinkku"]

[QUOTE="Juulianna";30808742]Missä ap kertoi sen naisen iän? [/QUOTE]

Tosiaan en missään suoraan mielestäni kertonut ikääni, mutta joku oli hyvin päätellyt Olen tosiaan melkein kolmekymmentä ja mies vähä yli kolmekymmentä.

 

["Aurea"]

Mun mielestä kuulostaa siltä, että sulle on jäänyt eräänlainen tähtisumu-efekti tuosta miehestä. Näät hänet ruusunpunaisien lasien läpi, koska suhteenne on jäänyt sille ihanalle "ihastustasolle", eikä kuvasi hänestä tai suhteesta, joka välillänne vuosi olla, ole välttämättä realistinen. Etenkin aika pahentaa tilannetta ja luo illuusion siitä, että kun tunteet todella ovat kestäneet näin pitkään, on tuon pakko olla jotenkin spesiaalia.

 

["Villervalla"]

Olet ollut vuosia sinkkuna muttet kuitenkaan ottanut yhteyttä mieheen ja nyt kun hän vihdoin jatkaa elämäänsä jonkun muun kanssa niin alat haikailla perään? Pysy ihan totta kaukana hänestä, anna hänen elää ja hyväksy että se oli nuoruuden rakkaus ja "the one that got away".

 

["sinkku"]

Niin olen ollut vuosia sinkkuna, mutta itse en naisena halua aloitetta tehdä. Kyllä toki monet kerrat olen miettinyt, että mitä jos...mutta olen liian ujo tekemään aloitetta ja se hirveä pelko jos tuleekin torjutuksi. Eikä tilannetta helpota se, että seurustelin aikoinaan hänen kaverinsa kanssa.
Nyt nielen karvaasti ja omassa hiljaisuudessa pettymyksen..
Jatkan elämääni, joka olisi pitänyt tehdä jo aika päivää sitten. Itseasiassa olen tapaillut yhtä miestä tässä kuukauden ajan, ehkä annan hänelle, meille mahdollisuuden ja katson mihin tämä johtaa. Toki ei mitään niin suuria tunteita ole kuin mitä tätä ihastusta kohtaan mutta ihan hyvä fiilis on tästä kuitenkin.

 

["vvv"]

Tosiasia on että tunteet ei ole molemminpuolisia jos mies asuu yhdessä toisen kanssa. Jos haluaisi olla sinun kanssasi niin olisi asiat niin hoitanut että olisitte voineet olla yhdessä. Tämä on valitettavasti totuus joka sinun täytyy hyväksyä ja jatkaa omaa elämääsi.

 

["Juulianna"]

[QUOTE="sinkku";30808942]Tosiaan en missään suoraan mielestäni kertonut ikääni, mutta joku oli hyvin päätellyt Olen tosiaan melkein kolmekymmentä ja mies vähä yli kolmekymmentä.[/QUOTE]

Niin, mutta mikä sen uuden naisen ikä on? Lue tarkemmin mitä mä kirjoitin.

 

[minniäinen]

Ihan samassa tilanteessa. Periaatteessa. Jotakin syvällistä tunnetta miestä kohtaan, mutta ei tuntunut vielä muutama vuosi sitten "oikealta". Ja minulla oli vielä vanha suhde, jonka kanssa jahkailin erotako vai ei. Mies sitten oli löytänyt jostakin naisen, jonka kanssa heillä ilmeisesti synkkasi ja miehelle ilmoitin että olen omassa suhteessa eronnut ja jos häntä vielä kiinnostaa niin saisi minutkin. Mutta kuulema halusi katsoa sen suhteen ennemmin loppuun. Tästä kaksi vuotta eteenpäin ja mies ei kantaa ottanut mihinkään. Kiitteli kyllä minua ja kehui kauniiksi. Sitten ilmoitti että heille on perheen lisää tulossa. Ja nyt on jo kolme lasta. Edelleen miestä kaipailen ja jonkin kerran pysähtynyt heidän talonsa kohdallakin että käyn tapaamassa, mutta ei ole ollut yksin.

En osaa oikein selittää mikä miehessä yksinkertaisesti vain vetää puoleensa. Ja harmittanut kaikki nämä vuodet kun päästin miehen käsistä. Miehellä tuntuu kaikki elämän arvot olevan kohdillaan ja lapset olevan kaikki kaikessa. Minulla ei ole rakastavaa puolisoa eikä lapsia. Jotenkin tuntuu ettei elämä aina kohtele tasapuolisesti.

 

[uijgtk]

[QUOTE="Juulianna";30810310]Niin, mutta mikä sen uuden naisen ikä on? Lue tarkemmin mitä mä kirjoitin.[/QUOTE]

Taukki se tarkoitti ap:tä kun hän oli parikymppinen.

 

["sinkku"]

Sori, meni ohi.. mut uusi nainen on iältään arvioiden lähellä omaa ikään. Olen hänet nähnyt sattumalta naistenhuoneessa tansseissa ja ei nyt miltään ihan parikymppiseltä näytä.

 

["sinkku"]

[QUOTE="vvv";30810296]Tosiasia on että tunteet ei ole molemminpuolisia jos mies asuu yhdessä toisen kanssa. Jos haluaisi olla sinun kanssasi niin olisi asiat niin hoitanut että olisitte voineet olla yhdessä. Tämä on valitettavasti totuus joka sinun täytyy hyväksyä ja jatkaa omaa elämääsi.[/QUOTE]

Tämä on kyllä varmasti niin totta. Mutta muistan kerrankin kuinka silloin kun minä elin avoliitossa hänen kaverinsa kanssa ja hän asui myös tahollaan avoliitossa niin hän katseli minua ja käyttäytyi sillai että minä sinä hänen naisystävänään en olisi sitä hyvällä katsonut. He erosivat samoihin aikoihin kuin minäkin.

Mutta nyt uskon kyllä hänen olevan ihan vakavissaan tämän naisen suhteen, sillä on mies sen verran vanhempi... ja heillä on yhteinen omakotitalo.. Ja en yhtään ihmettelisi vaikka menisivät kihloihin pian, naimisiin ja perustaisivat perheen.