Onko tämä jo liiallista? (Vanhempien harrastukseensa käyttämästä ajasta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja liikaako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

liikaako?

Vieras
Tilanne siis tämä: perheeseen kuuluu vanhemmat ja yksi alakouluikäinen lapsi.Vanhemmilla on (ollut jo vuosia) yhteinen liikuntaharrastus, joka vie leijonanosan heidän vapaa-ajastaan. Viikossa harjoituksia vanhemmilla on iltaisin neljänä iltana viikossa. Näistä vähintään kolme arki-iltaisin. Harjoituksissa kestää yleensä iltaneljästä noin iltaseitsämään-kahdeksaan. Perheellä ei ole autoa, joten harjoitusmatkat kuljetaan bussilla tai kävellen, joskus harrastuskaverin autokyydillä. Lapsi kulkee treeneissä mukana tai on illat yksin kotona (klo 15-20 välillä, joskus saattaa venyä yli yhdeksään). Kesäisin päivät ovat vielä pidempiä, koska kentällä saatetaan olla keskipäivästä myöhäiseen iltaan. Kävelymatka kesäkentältä lähimmälle bussipysäkille on 3km. Näinä iltoina perhe ei syö lämmintä ruokaa ollenkaan - joko voileipäeväitä tai lapsi syö kotona ollessaan mitä kaapista löytyy.

Laji (olympiajousiammunta) on sellainen, että turvallisuussyistä treenipaikoilla oleminen on hyvin rauhallista ja rajoittunutta. Hiljainen pitää myös olla, koska harjoittelijoille tulee antaa rauha keskittyä. Ampumaradalla on vähän toisia lapsia, ja hekin sellaisia, jotka harjoittelevat lajia itse, joten heistä ei ole kaveriksi lapselle. Lasta itseään on yritetty "kannustaa" aloittamaan jousiammunta, mutta häntä ei kiinnosta. Tästä syystä lapsella itsellään ei ole harrastuksia ollenkaan. Käytännössä lapsi siis voi istua hiljaa lukemassa tai tekemässä läksyjä. Jos lapsi kiukuttelee tai marisee haluavansa kotiin, jompikumpi vanhemmista (tai molemmat) suuttuvat ja syyttävät lasta siitä, että hän yrittää tahallaan pilata vanhempiensa keskittymisen.

Kisoja harrastukseen liittyen on kerran kuussa ja nämä yleensä toisilla paikkakunnilla. Kisamatkat saattavat olla satojakin kilometreja pitkät. Kyydit kisoihin saadaan joko joukkuekavereilta, joskus isän veli kyyditsee perheen kisapaikalle. Lapselle ei hankita näiksi päiviksi hoitajaa, vaan hänen tulee kulkea mukana. Kisapaikoilla pätee samat säännöt, kuin harjoituksissakin: hiljaisuus ja varovaisuus turvallisuussyistä. Toisia lapsia ei kisoissa myöskään näy (elleivät ammu itse). Kisoissa tai sitä edeltävinä iltoina minkäänlaista kiukuttelua tai valittamista ei sallita. Lapsi on tuotu kisoihin muutaman kerran kipeänäkin (yhden kerran vesirokossa, tämä silloin kun lapsi oli yhdeksän), ja toisten aikuisten tiedusteluihin vastattu, ettei lapsella ole mitään hätää.

Eli kysyisin: onko tämä liiallista vai ihan kohtuullista? Tietenkään vanhempien ei tule lopettaa kaikkea perheen ja töiden ulkopuolista elämää lapsen tulon jälkeen. Mutta missä menee kohtuullisuuden raja? Miten paljon vanhemmat voivat odottaa lapsen (8-12-vuotiaan) joustavan oman harrastuksensa nimissä?
 
Provohan tämä oli mutta vastaan silti; on aivan pirusti liikaa harrastamista ja säälittää lapsen puolesta. Normaali lapsuus jää kokematta. Toivon ettei tämä ole totta. Tekisin ls-ilmon.
 
Valitettavasti ei ole provo. Olisikin. Lapsi oli tavallaan "vahinko": vanhemmat eivät suunnitelleet vakavaa parisuhdetta vielä siinä vaiheessta, kun vauva ilmoitteli itsestään. Yhteisestä päätöksestä vauvan annettiin kuitenkin tulla. Lapsi on tavallaan "pakkokiltti": hänen odotetaan menevän vähän siinä sivussa.
 
Mitä tohon nyt siis ihan konkreettisesti sanois. Ok, ei ole ihan idyylli tapa elää, mutta ei pahakaan. Tuo on erillainen tapa ja vanhemmat nyt vaan ovat itsekeskeisiä ääliöitä, ei sille oikein mitään voi tehdä. Ei kaikilla ole vaan kivaa :|
 
Mitä tohon nyt siis ihan konkreettisesti sanois. Ok, ei ole ihan idyylli tapa elää, mutta ei pahakaan. Tuo on erillainen tapa ja vanhemmat nyt vaan ovat itsekeskeisiä ääliöitä, ei sille oikein mitään voi tehdä. Ei kaikilla ole vaan kivaa :|

No tätäpä minäkin. Ainoastaan se, että lapsi jotuu olemaan usein yksin kotona ihan iltaan saakka ilman oikeaa ruokaa (kaapissa ruisleipää, makkaraa, jugurttia tms.) tai aikuista vahtimassa. Jossain vaiheessa hänellä oli aika paljon pelkoja ilta-aikaan. Pelkäsi sitä, että jos vanhemmat eivät tule kotiin ja sitten ihan mielikuvitushirviöitä. Kodissa ei ole lankapuhelinta eikä lapsella kännykkää. Äitinsä mietti jossain vaiheessa ääneen, että pitäisikö lapsi viedä psykiatrille kun on niin itkuinen ja pelokas. Ja tuo, että raahataan kipeänäkin kisapaikoille ja reissuihin... Enpä tiedä.
 
No tätäpä minäkin. Ainoastaan se, että lapsi jotuu olemaan usein yksin kotona ihan iltaan saakka ilman oikeaa ruokaa (kaapissa ruisleipää, makkaraa, jugurttia tms.) tai aikuista vahtimassa. Jossain vaiheessa hänellä oli aika paljon pelkoja ilta-aikaan. Pelkäsi sitä, että jos vanhemmat eivät tule kotiin ja sitten ihan mielikuvitushirviöitä. Kodissa ei ole lankapuhelinta eikä lapsella kännykkää. Äitinsä mietti jossain vaiheessa ääneen, että pitäisikö lapsi viedä psykiatrille kun on niin itkuinen ja pelokas. Ja tuo, että raahataan kipeänäkin kisapaikoille ja reissuihin... Enpä tiedä.

On niitä lapsia jotka tuon ikäisenä ovat yksin koska vanhempi on vuorotyössä, ei mene tasan nallekarkit tässä asiassa valitettavasti. Ei sille oiken mitään voi jos vanhempi ei itse tajua lapsen parasta, joillain ei vaan ole niin kiva lapsuus eikä sille voi kukaan mitään. Ensiksi pitäisi kuitenkin auttaa niittä joilla oikeasti on todella kauheaa.
 
On niitä lapsia jotka tuon ikäisenä ovat yksin koska vanhempi on vuorotyössä, ei mene tasan nallekarkit tässä asiassa valitettavasti. Ei sille oiken mitään voi jos vanhempi ei itse tajua lapsen parasta, joillain ei vaan ole niin kiva lapsuus eikä sille voi kukaan mitään. Ensiksi pitäisi kuitenkin auttaa niittä joilla oikeasti on todella kauheaa.

Toki on niitä perheitä, joissa asiat on todella paljon huonommin. Voishan vanhemmat olla väkivaltaisia, ryypätä, narkata jne. Lapsi on kuitenkin aika yksinäinen, eikä oikein "saa olla olemassa".

Se, mitä ehkä kaipaisin, olisi perspektiiviä. Että miten vanhempi, joka ajattelee lapsen parasta ensin, järjestäisi harrastusasiansa. Tarkoitan, että mikä vois olla sopiva aika? Miten lapsen hoito? Miten lapsen omat menot ja harrastukset? Miten täyspäisissä perheissä nää jutut järjestetään?
 
Miksi tätä epäillään provoksi? Harrastukseen käytettävä aika ei ole tässä esimerkissä mitenkään tavaton. Moniin muihinkin harrastuksiin kuin urheiluun menee helposti tuon verran; teatteriin, kirjoittamiseen ja pelaamiseen esimerkiksi. Tätä voi tietysti olla vaikea hahmottaa, jos ei itseltä ei löydy vastaavaa intohimoa.

Lapsella on sentään mahdollisuus olla mukana harrastuspaikalla. Läksyjen tekoon, lukemiseen, piirtämiseen ja netissä roikkumiseen on varmasti ihan hyvät mahdollisuudet. Jos perheessä syödään lämmin iltaruoka ei-harrastuspäivinä, se on jo paljon useammin kuin monissa muissa perheissä. Ja kuten edellä jo mainittiin, monen vuorotyöläisen lapset ovat vastaavia aikoja kokonaan yksin.

Isälläni on työ, jossa ollaan paljon iltoja ajossa. Usein lähdin mukaan ihan vain huvikseni. Ei minulla ole koskaan ollut vaikeaa saada aikaa kulumaan, vaikka en olekaan huomion keskipiste. Siksi en ehkä täysin hahmota, mitä erityisen kamalaa tässä tilanteessa on. Lähinnä huomauttamista löytyy sairaan lapsen tuomisesta kisapaikalle. Sairaan lapsen paikka on kotona tutun hoitajan kanssa.
 
Kirjoitit sitten kivasti tällaisen jutun, josta henkilöt täysin tunnistettavissa. Hieno homma. Jos asia sinua noin vaivaa, olisiko kannattanut jutella ihan suoraan ensin? Tai mitä turhaa, paljon mukavampihan asiaa on levitellä ja spekuloida oikein porukalla näin nimettömänä. Reilukerho kokoontuu taas kerran.
 
Ei kuulosta provolta yhtään, tokihan tuollaisia perheitä on. Jonkun pitäs puhua vanhemmille järkeä, ehkä se psykiatri olis puhunu jos olis vieneet lapsen sinne. Ls-ilmoituksen vois koittaa tehdä ja selittää kaiken tuon.
 
Kirjoitit sitten kivasti tällaisen jutun, josta henkilöt täysin tunnistettavissa. Hieno homma. Jos asia sinua noin vaivaa, olisiko kannattanut jutella ihan suoraan ensin? Tai mitä turhaa, paljon mukavampihan asiaa on levitellä ja spekuloida oikein porukalla näin nimettömänä. Reilukerho kokoontuu taas kerran.

Jep, ei varmaan löydy montaa tällaista perhettä Suomesta. Mikä on aloittajan motiivi kirjoitukselleen?
 
Lapsin ensin koulussa ja sitten kotona yksin ennen kuin vanhemmat tulevat töistä ja lopulta yksin koko illan. Ei tuossa ole lasta ajateltu ollenkaan. Ilmeisesti lapsi itse ei harrasta mitään, koska eihän tuolla aikataululla ehdi viedä lasta.
 
Jep, ei varmaan löydy montaa tällaista perhettä Suomesta. Mikä on aloittajan motiivi kirjoitukselleen?

Eiköhän aloittaja ole huolissaan lapsesta. Minä ainakin olisin, jos tällaisen tapauksen tietäisin. Ei todellakaan ole normaalia tuollainen ja lapselle todella kurjaa. Ls ilmoitusta voisi harkita. Kyllä tuollaisessa tapauksessa jomman kumman tai molempien vanhempien pitäisi tinkiä harrastusmääristään, jotta lapsellekin riittäisi aikaa.
 

Uusimmat

Yhteistyössä