Varmaan tarttis tehdä jotain, että parisuhde säilyy.

["a.p"]

Olemme työssäkäyvä pariskunta, jolla on muutama lapsi. Mieheni on siirtynyt tekemään osittain reissutyötä ja tätä on seurannut yllättävä ongelma.
Arkemme on helpompaa ja sujuvampaa kun olen yksin, miehen saapuessa kotiin ärsyynnyn, kun kaikki ei enää menekään kuten haluan. Ei kyllä mene aina muutenkaan, lapset sekoittavat kyllä omalta osaltaan suunnitelmia säännöllisesti
Koko arjen rytmitys ja kotitöiden hoitamainen on selkeämpää, kun siinä ei ole toinen sähläämässä tai puuhamassa omiaan.
Rakkautta kuitenkin on, jopa ulkopuoliset sanovat vahvasta yhteydestä joka ns. hehkuu meistä.

Asiasta on kyllä puhuttu, mutta emme osaa tehdä asialle mitään

 

[viersa]

Ehkä sun pitäis relata ja oppia tekemään kompromisseja?

 

["a.p"]

Niin varmaan pitäisi.
On vaan vaikea relata, kun toinen onnistuu tahtomattaankin vain lisäämään työtaakkaani, kun luulisi, että toinen aikuinen helpottaisi arkea.

 

[Puuhippa]

Mä en pysty/halua jakaa kotiani toisen aikuisen kanssa. Olen itse huomannut ihan saman, että arki on helpompaa jos saman katon alla ei ole toista aikuista jatkuvasti. Ei ole sotkua eikä epäjärjestystä eikä mua laiskota ollenkaan vaan energiaa on enemmän.
Kumma juttu.

 

["a.p"]

Mulla on ihan sama, että energiaa on enemmän, kun olen yksin.
Jotenkin toisen ollessa kotona, olettaa tämän ottavan tasapuolisesti osaa arkeen, ja laittavan kodin ja lapset etusijalle, ja kun ei ole yhtä valmis panostamaan kuin itse olen, alkaa ärsyttämään pelkkä hänen läsnäolonsa.

 

["Määä"]

Kuulostaapa tutulta! Toisesta välittää kyllä, mutta arki on jotenkin rennompaa ja miellyttävämpää ilman jatkuvaa ärsyyntymistä. Nimenomaan tuo asioiden tärkeysjärjestys/erilainen suhtautuminen niihin pistää ärsyyntymään täälläkin. Tuntuu ettei kkoko lerheen kannalta hyvää ratkaisua ole näköpiirissä.

 

["Määä"]

Tulipa hyvin kirjoitettua: koko perheen kannalta siis .

 

[saman kokenut]

tiedän niin ton tunteen ap! erona vain et meillä mies aina tehnyt reissutyötä eikä ole lapsia, mutta koin juuri samoja tunteita että mies kotiin palattuaan tulee vain sotkemaan omaa arkea. Oli parisuhteen kannalta virkistävää kun oli ikävä ja odotti toista kotiin, mutta kun se toinen tuli kotiin niin mielessäni mietin välillä et lähtis jo... Sama ystävälläni jonka mies myös reissutyössä (heillä lapsia myös) sanoi useasti, että ärsyttää kun tietyt päivät viikosta pyörität yksin arkea ja sit joku tulee yhtäkkiä siihen sössimään. Heillä tosin mies muutenkin sellainen ettei laittanut tikkua ristiin kotona ollessaan, makasi vain.
Me mieheni kanssa puhuimme avoimeisti asiasta ja nyt menee taas paremmin,oli joku ohi menevä vaihe (kesti ehkä 6kk?).. en kyl osaa auttaa, mutta ehkä aika näyttää. Jos teilläkin tilanne on uusi, niin uskon että ajanmyötä totut kyllä!

 

[.x.]

Mä oon luullu olevani yksin noiden tunteiden kanssa ja potenut huonoa omaa tuntoa kun tuntuu että mies on "vain" taakka, tosin meillä tekee "vain" vuorotyötä mutta ketuttaa kun rutiineista on hankala pitää kiinni(meillä taapero ja vauva) ja kaikkeen menoon täytyy miettiä toisen työvuorot ja kun toinen elää täysin eri rytmillä, eli heräilee/nukkuu millon sattuu ja syö millon sattuu, siivoilee millon sattuu ja itse on vaikea ennakoida mitään. Rakkautta kyllä löytyy mutta silti...

 

["Johanna"]

Täälä kanssa yksi.. Mies ei tee reissuhommia eikä ny työtä lainkaan mutta kun oltiin erossa jonkun aikaa niin huomasi miten vapautunu ja energinen olin! Silti mä rakastan sitä. Ja se tekee kotona paljon, mun ei tarvi. Mutta tykkään tehdä kun oon yksin. Että jaah.. Miten siitä pääsee, ei tiedä. Sen toisen naama vaan joskus ärsyttää kun se on tossa kokoajan, tiellä. Lapset ei saa tälläisiä tuntemuksia aikaan koskaan.

 

["Eli"]

Eli kun lapset on tehty mies joutaa mennä.

 

[Puuhippa]

Ai, mä en ollu ainut
Mä tein ihan villin ratkaisun ja muutimme erileen jos elämä saman katon alla ei onnistu. Hyvin se homma näinkin menee. Ihmisiä on erilaisia ja niin on parisuhde muotojakin.

Mulla kyllä mies teki kotitöitä ja lapsen kanssa oli, ei siinä mitään. Mutta sitten oli eri käsitys mikä on siistiä ja muutenkin miltä koti näyttää. Eli jätti roskia laittamatta roskikseen, vaatteita oli joka paikassa jne. Hän myös elää ihan eri rytmiä kuin minä ja lapsi. Saattaa valvoa aamuyöhön ja nukkua myöhään jne.
Koita siinä sitten saada seuraa ulkoiluihin ja viikonloppumenoihin.

Helpompi tämä elämä näin on, mä tykkään

 

["piip"]

Samanlaista täällä. Me ollaan kumpikin vuorotöissä, ja mä saan paljon enemmän aikaan silloin kun olen yksin kotona. Arkena kun mies on kotona samaan aikaan, jotenkin ärsyttää kun tekee asioita "väärin". Ei niistä nyt mitään riitaa saada aikaan, mutta huomaan itsessäni miten ärsyttää. Ja ihan typeristä jutuista - laittaa olevinaan astianpesukoneen väärään aikaan tai makoilee huoneessaan just sillon kun mun mielestä pitäs touhuta jotain. Ja tietty sit viel ne kaikki tavarat pitkinpoikin.. oon niin sata kertaa ehdottanut erinäisiä paikkoja esim. työvaatteille tai eväskassille, mutta silti ne vaan lojuu pitkin olohuonetta ja keittiön pöytää.. argh!

Toisinaan kaipailen sitä aikaa, kun mulla oli vielä omakin kämppä, jonne sai mennä ihan rauhassa möllöttämään koirien kanssa.

 

[(Laura)]

Kuulostaa siltä että vain vaimon tapa elää ja olla on se oikea. Lapset ei ärsytä kun ne saa taipumaan omaan tahtoon ja niille voi helposti opettaa oman rytminsä. Mies on aikuinen ja hälläkin (uskokaa täai älkää) on omia opittuja tapoja, omia mieltymyksiä, omat tapansa rentoutua ja oma tahto. Sitten ei kyetä kompromissiin. Pitääkö muutenkaan kaikki ulkoilua myöten tapahtua käsikädessä? Elä ja anna sen toisenkin elää..

 

[Puuhippa]

Kuulostaa siltä että vain vaimon tapa elää ja olla on se oikea. Lapset ei ärsytä kun ne saa taipumaan omaan tahtoon ja niille voi helposti opettaa oman rytminsä. Mies on aikuinen ja hälläkin (uskokaa täai älkää) on omia opittuja tapoja, omia mieltymyksiä, omat tapansa rentoutua ja oma tahto. Sitten ei kyetä kompromissiin. Pitääkö muutenkaan kaikki ulkoilua myöten tapahtua käsikädessä? Elä ja anna sen toisenkin elää..

Jos haluaa sotkea ja valvoa aamuun asti niin sen voi tehdä sitten omassa kodissa. Näissä asioissa kompromissejä joutuu aina tekemään vain toinen. Miksi näin on? Miksi ei voisi ulkoilla perheen kanssa? Miksi ei voisi nukkua yöllä? Miksi ei voisi siivota jälkiään? Miksi ei voisi laittaa vaatteitaan pyykkiin? Miksi Miksi vaan toisen pitäisi tätä sietää ja jos ei siedä niin ei kykene kompromisseihin

 

[(Laura)]

Jos haluaa sotkea ja valvoa aamuun asti niin sen voi tehdä sitten omassa kodissa. Näissä asioissa kompromissejä joutuu aina tekemään vain toinen. Miksi näin on? Miksi ei voisi ulkoilla perheen kanssa? Miksi ei voisi nukkua yöllä? Miksi ei voisi siivota jälkiään? Miksi ei voisi laittaa vaatteitaan pyykkiin? Miksi Miksi vaan toisen pitäisi tätä sietää ja jos ei siedä niin ei kykene kompromisseihin

Miksi ei voisi itse jäädä joskus sisälle tai lähteä myöhemmin ulos? Miksei voisi valvoa vähän pidempään miehen kanssa? Miksei voisi joustaa siisteyskäsityksestään?

 

[ilman miestä helpompi]

Meillä vähän sama homma, mutta (monta) astetta pahempaa. Mies on työttömänä kotona, mutta jopa roskapussin viemisestä pitää tapella. Hän ei periaatteesta vie roskapussia, vaikka olisi koko päivän kotona tekemättä yhtään mitään, koska hänen mielestään kotityöt pitää jakaa tasan. Lisäksi hän on sotkuinen, jättää roskia ja likaisia astioita sekä tavaroita lojumaan paikkoihin, mihin ne ei kuulu. Siisteyskäsitys on täysin erilainen, hänen siisti on minun sotkuinen, esim. pölyjä en saisi pyyhkiä, tai olen nipo, eikä lattioita tarvitsisi pyyhkiä kostealla!

Eilen illalla sanoin hänelle, että muuttaisi pois, mutta ei siihenkään suostu, koska minä maksan nyt vuokran ja ruoat. Jos tästä eroon pääsen, asun mieluummin yksin lapsen kanssa. Mä en halua olla aikuisen miehen äiti.

 

[Puuhippa]

Miksi ei voisi itse jäädä joskus sisälle tai lähteä myöhemmin ulos? Miksei voisi valvoa vähän pidempään miehen kanssa? Miksei voisi joustaa siisteyskäsityksestään?

Jos toinen valvoo myöhään niin sillon se myös nukkuu myöhään ja sillon lapsi menee hoitoon millon sattuu. Päiväunet menee sekaisin ja henkilökunta valittaa, kun ei ole rytmiä. Mä en voi valvoa myöhään jos kerran herätys on 5.15, vai mitä ?
Miksi pitäisi joustaa siisteydestä, mä haluan kotini olevan järjestyksessä. Mä en ole kaaos ihminen ja sellaiseksi en aio muuttuakaan jos toinen ei ole samaa mieltä niin sotkekoon omassa asunossaa, mä en aikuisen ihmisen jälkiä siivoa.

Näissä sun ehdotuksissa vaan toisen pitäisi tehdä kompromissejä. Mulla ei ole aikomusta elää elämääni hampaita kiristäen jotta toinen voi toteuttaa itseään. Eikä mun tarviikaan.

 

[Wanha Waemo]

:O Olen sanaton, jälleen kerran.

 

[(Laura)]

Jos toinen valvoo myöhään niin sillon se myös nukkuu myöhään ja sillon lapsi menee hoitoon millon sattuu. Päiväunet menee sekaisin ja henkilökunta valittaa, kun ei ole rytmiä. Mä en voi valvoa myöhään jos kerran herätys on 5.15, vai mitä ?
Miksi pitäisi joustaa siisteydestä, mä haluan kotini olevan järjestyksessä. Mä en ole kaaos ihminen ja sellaiseksi en aio muuttuakaan jos toinen ei ole samaa mieltä niin sotkekoon omassa asunossaa, mä en aikuisen ihmisen jälkiä siivoa.

Näissä sun ehdotuksissa vaan toisen pitäisi tehdä kompromissejä. Mulla ei ole aikomusta elää elämääni hampaita kiristäen jotta toinen voi toteuttaa itseään. Eikä mun tarviikaan.

No ei tarviikkaan. Minusta on vaikea kuvitella ettei puoliso halua yhtään tulla vastaan. Jos eletään eri rytmissä, voisi äiti hoitaa lapset aamulla ja isi laittaa iltapuuhat tms. Jos äiti ulkoilee enempi niin isä voisi vaikka laittaa sillä aikaa ruuan tms..

En nyt sinua tarkoita mutta joissakin perheissä laiskaa miestä lähestytään mäkätyksellä, huudolla ja uhkailulla. Luulisi sen provosoivan tai ahdistavan vain lisää ja aiheuttavan lisää flegmaattisuutta. Joisssain perheissä mies alkaa jopa yrittää, mutta ei ole vaimon mielestä tarpeeksi nopea tai hyvä tai tarkka tms. ja miestä vituttaa siihen malliin että palaa takaisn "en tee mitään" linjalle..

Tunnistan kyllä itsessänikin sen puolen että mielestäni teen enempi kuin mies niitä ikäviä hommia kuten kotitöitä, mutta puhun niistä "tunteisiin vetoavasti". Minusta tuntuu pahalta ja epäreilulta että minä joudun aina pesemään vessaa ja pesemään pyykkiä, etkö sinä jaksaisi välillä vaikka pestä nuo pyykit? Ja kun se mies sitten joskus sen tekee niin kiitos ei oo kirosana (vaikka ei minuakaan kukaan niin kiittele samasta hommasta). Voi vaikka vähän vieraille kehaista että ihanuuteni se pesi pyykkiä, on se niin tosi mies!! Siitä se mies sitten voisi vähän innostua.

Tai sitten ei.

 

[(Laura)]

Miten muuten niillä on mennyt joilla mies ei tee yhtään mitään? tekikö suhteen alussa ja milloin tilanne muuttui? Jos mies on laiska jo alunpitäen, niin kohtuutonta valittaa, ettei toinen täysin muutu unelmien prinssiksi kun kapasiteettia ei ollut siihen suuntaan alunperinkään..

 

["..."]

No tähän ongelmaan auttaa se, että ihan oikeasti pitää siitä tyypistä kenen kanssa on naimisiin mennyt ja perheen perustanut! Problem solved.

Mutta tämä sama asia tulee esille täällä useassa ketjussa, ei edes tykätä kumppanista ja toisen arvostus on vieras käsite.

 

[Puuhippa]

No ei tarviikkaan. Minusta on vaikea kuvitella ettei puoliso halua yhtään tulla vastaan. Jos eletään eri rytmissä, voisi äiti hoitaa lapset aamulla ja isi laittaa iltapuuhat tms. Jos äiti ulkoilee enempi niin isä voisi vaikka laittaa sillä aikaa ruuan tms..

En nyt sinua tarkoita mutta joissakin perheissä laiskaa miestä lähestytään mäkätyksellä, huudolla ja uhkailulla. Luulisi sen provosoivan tai ahdistavan vain lisää ja aiheuttavan lisää flegmaattisuutta. Joisssain perheissä mies alkaa jopa yrittää, mutta ei ole vaimon mielestä tarpeeksi nopea tai hyvä tai tarkka tms. ja miestä vituttaa siihen malliin että palaa takaisn "en tee mitään" linjalle..

Tunnistan kyllä itsessänikin sen puolen että mielestäni teen enempi kuin mies niitä ikäviä hommia kuten kotitöitä, mutta puhun niistä "tunteisiin vetoavasti". Minusta tuntuu pahalta ja epäreilulta että minä joudun aina pesemään vessaa ja pesemään pyykkiä, etkö sinä jaksaisi välillä vaikka pestä nuo pyykit? Ja kun se mies sitten joskus sen tekee niin kiitos ei oo kirosana (vaikka ei minuakaan kukaan niin kiittele samasta hommasta). Voi vaikka vähän vieraille kehaista että ihanuuteni se pesi pyykkiä, on se niin tosi mies!! Siitä se mies sitten voisi vähän innostua.

Tai sitten ei.

Jos toinen näkee maailman vaan eri tavalla niin sitten se on niin. Jos toinen on sitä mieltä ettei yöllä nukuta niin sillon ei nukuta, jos toista ei haittaa epäsiisteys niin sillon se ei haittaa. Ei siihen mikään auta, jokainen on persoonansa.
Mä en muutu eikä muutu toinenkaan joten antaa kaikkien kukkien kukkia omissa asunoisaan.

 

[(Laura)]

Jos toinen näkee maailman vaan eri tavalla niin sitten se on niin. Jos toinen on sitä mieltä ettei yöllä nukuta niin sillon ei nukuta, jos toista ei haittaa epäsiisteys niin sillon se ei haittaa. Ei siihen mikään auta, jokainen on persoonansa.
Mä en muutu eikä muutu toinenkaan joten antaa kaikkien kukkien kukkia omissa asunoisaan.

ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi te ootte yhdessä? Siis mikä teitä yhdistää? Hyvä seksi? Harrastukset? Miten jaatte lastenhoidon kahdesta asunnosta käsin? Miten rahat? Maksaako mies sulle elareita?

 

[Puuhippa]

ihan mielenkiinnosta kysyn että miksi te ootte yhdessä? Siis mikä teitä yhdistää? Hyvä seksi? Harrastukset? Miten jaatte lastenhoidon kahdesta asunnosta käsin? Miten rahat? Maksaako mies sulle elareita?

Viihdytään toistemme seurassa ja seksi on kyllä harvinaisen mahtavaa.
Asumme erilään ja osan ajasta jomman kumman asunoissa, lapsi on välillä isälään ja enimäkseen mun luona. Elarit maksaa ja mä hoidan kaikki lapseen liittyvät kulut.
Ei tarvii tapella ja kirisitellä hampaita, kummatkin on tyytyväisiä.