Nainen ei yhtäkkiä haluakaan vihkisormusta...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "joopajoo.."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"joopajoo.."

Vieras
Palstaa pitkään seuranneena olin sitä mieltä, etten itse tule tänne koskaan kirjoittamaan, mutta nyt on kaikitekin pakko.

Kävin tulevan vaimoni kanssa tutkailemassa vihkisormuksia. Muutama potentiaalinen vaihtoehto löytyikin, varsinkin yhteen nainen oli erityisen mieltynyt ja olisi käsittääkseni ollut oikopäätä valmis tuon loppuelämäkseen kelpuuttamaan. Sormuksella hintaa 600 euroa, mikä äkkiseltään kuulosti minusta melko paljolta - vaikka joukossa kyllä oli huomattavasti hinnakkaampiakin vaihtoehtoja (1700-3200e).

Emme ostaneet sormusta vielä ja sanoin naiselle, että käydään vertailun vuoksi vielä katselemassa muissakin kultasepänliikkeeissä. Nainen myöntyi ja sanoi tämän olevan ok.

Kotimatkan aikana nainen oli melko vaisu, ja kieltämättä minulla oli vahva tunne siitä että nainen oli pettynyt/loukkaantunut/molempia, koska haluamaansa sormusta ei ostettu. Sanoi kuitenkin kysyttäessä, ettei ole loukkaantunut tai pettynyt, "Hyvähän se on katsella muualtakin" ja "Ehtiihän tuota." Vihkiminen on kesäkuun puolessa välissä, joten totta on että ehtii.

Emme nyt vielä ole ehtineet käymään vertailemassa hintoja (ja sormuksia) muissa liikkeissä, mutta sen sijaan nainen on ehtinyt muuttaa mieltään. Yhtäkkiä hän nimittäin ilmoitti, ettei halua minkäänlaista vihkisormusta. Ei kuulemma koe tarpeelliseksi, kuulemansa mukaan moni nainen menee vihille ilmankin antaen papille siunattavaksi vain kihlasormuksensa.

Kieltämättä olen nyt ihmeissäni. Vihkisormus on tuntunut aiemmin olevan naiselle kokolailla itsestäänselvä asia ja tärkeäkin sellainen. Mistä tällainen äkillinen mielenmuutos sitten tulee, sitä on paha sanoa. Kysyttäessä nainen naurahtaa vain, että "Onhan mulla tässä (kihlasormuksensa" ja sanoo, ettei halua vihkisormusta.

Eli voisiko arvon naisväki (ja miksei mieskin, jos näkökulmaa osaa antaa) nyt mahdollisesti selventää näitä tulevan vaimoni mielenliikkeitä, jotta ihan yksinään ei tarvitse tätä arvontaa suorittaa?
 
Se on vetänyt herneen nenään. Sillä on se pirun sormus lopun elämäänsä sormessa ja sä alat nihkeillä 600 eurosta. Sormukseksi se on halpa. Sinuna hakisin sen sormuksen pikapikaa.

Kieltämättä kyllä ajattelinkin, josko nainen nyt loukkaantui tuon sormuksen takia. Hirveän vaisuhan hän on ollut tuon kultasepällä käynnin jälkeen kun tarkemmin ajattelee. Nauraa, hymyilee, on oma ystävällinen itsensä mutta jotenkin vaisu.
 
Mulle tulee tuosta ajatus että hänelle tuli tunne että pidät sormusta liian kalliina (=hän ei ole sun mielestä sen arvoinen), mutta pitää kuitenkin itse tunnettaan typeränä joten ei halua sanoa sitä. Ei silti pääse tunteesta eroon ja siksi ei halua enää koko sormusta katsella jottei tuo tunne voimistuisi. Ja ehkä ei enää uskaltaisi katsella muita kuin halpoja sormuksia ja on mieluummin ilman sormusta kuin tyytyy johonkin mikä sun mielestä ois sopivan hintainen.

En tietenkään tiedä kun en toisen päähän pääse, mut tommonen ny tuli mieleen.
 
  • Tykkää
Reactions: Milsteri
Mulle tulee tuosta ajatus että hänelle tuli tunne että pidät sormusta liian kalliina (=hän ei ole sun mielestä sen arvoinen), mutta pitää kuitenkin itse tunnettaan typeränä joten ei halua sanoa sitä. Ei silti pääse tunteesta eroon ja siksi ei halua enää koko sormusta katsella jottei tuo tunne voimistuisi. Ja ehkä ei enää uskaltaisi katsella muita kuin halpoja sormuksia ja on mieluummin ilman sormusta kuin tyytyy johonkin mikä sun mielestä ois sopivan hintainen.

En tietenkään tiedä kun en toisen päähän pääse, mut tommonen ny tuli mieleen.

Voihan kyse olla tästäkin.. Kyllä minä haluan naiselle vihkisormuksen ostaa, vihkisormus kuuluu naiselle. Olin kyllä mielessäni kuvitellut, asiaa sen kummemmin etukäteen selvittelemättä, että hintaraja menee noin 500 eurossa. Kalliimmankin kyllä kykenen ostamaan, mutta mielestäni se ei ole järkevää.

Loukkaantuikohan nainen siitäkin, että esittelin Timanttisten verkkopuodista hänelle tätä: https://www.timanttiset.fi/fi/Timanttikorut/BRILLIANT-STAR-timanttisormus-keltakulta_2550-11555)

Tuo hintaluokka vastaisi paremmin kuin hyvin ajattelemaani eikä sormuskaan ole ruma. Ehdotin naiselle että mennään katsomaan tuota ja muutamia muita, nainen vastasi että mennään vain. Ja nyt sitten on tosiaan muuttanut mielensä, ei haluakaan kuulema sormusta lainkaan.

Onko nyt näin että nainen haluaa sormuksen vai ei halua sormusta ja jätän asian sikseen? Nainen vakuuttamalla vakuuttaa, ettei halua/tarvitse vihkisormusta.
 
Kyllä mä luulen että haluaa sormuksen. Mutta ei sormusta joka "ei ole ruma" vaan sormuksen josta todella tykkää. Tai sit on mieluummin ilman. Ja muistaa asian joka kerta kun katsoo sitä siunattua kihlasormusta...Siis sen ettei sun mielestä ollut haluamansa sormuksen arvoinen.
 
Ajatustenlukijaksi kun ei kenenkään tarvitse ryhtyä niin sanoisin että kyllä naisen pitää osata avata se suu ja puhua asiasta,jos haluaa juuri sen tietyn sormuksen. Voi olla että onkin loukkaantunut kun se itselle mieluinen olikin liian kallis mielestäsi,vihkisormus on kuitenkin sellainen että sen pitää olla mieluinen. Itse tiesin jo vuosia ennen naimisiinmenoa millainen sormus on mieleinen ja o?in hyvin iloinen että mieheni jakoi mielipiteen kanssani.
 
Ap, ei ole mitään sun ajattelemaa sormusta, EI OLE! Se sormus kuuluu olla semmoinen, kuin nainen on ehkä koko ikänsä haaveillut ja ajatellut, SEN NAISEN HALAUAMAN MUKAINEN. Mä veikaan myös aika sata varmasti, että naisesi on loukkaantunut, kun ette ostaneet hänen ihannesormustaan. Nyt sun kannattaa toimia siten, että ilmoitat naiselle teidän hakevan sen 600e sormuksen minkä nainen halusi. Selitä, et tulit tähän johtopäätökseen pitkään harkittuasi. Näin nainen ei luule, että 'alistuit' vain.
 
Pahinta tossa on se, että näytät naiselle kuvaa jostain sormuksesta, joka ehkä on ihä päinvastaisen näköinen, kuin anisesi ihannesormus. Joka naisen päässä on mielikuva siitä ihannesormuksesta jo ehkä teiniajasta saakka.
 
Sormus on naiselle tärkeä juttu. Ja tuntuu kyllä tosi nitkulta, että jäät miettimään 100 euron takia, että ostaako vai ei. Olitko etukäteen jutellut naiselle tuosta 500 euron "rajasta"? Mitä väliä on 100 eurolla, kun sormusta kantaa (toivottavati) kymmeniä vuosia?
 
Naisen kovasti ihailema sormus oli kyllä kokonaan erityyppinen kuin tuo kuvan sormus, mutta tuohan nyt olikin vain esimerkki.. Onhan niitä varmaan naisen ihannesormusta vastaavia muitakin, kuitenkin tuon linkistä löytyvän sormuksen kanssa samaa hintatasoa. Tietysti naisen on saatava sormus josta pitää, mutta onko sen pakko maksaa 600 euroa?

Naisen tuorein kommentti sormusasiaan on, että ostaa sitten myöhemmin itselleen jonkun kauniin sormuksen. Mikähän päämäärä tuollakin nyt sitten on? H. Moilasena täällä myöskin ihmettelen, pitääkö tähän "suopua" vaiko ostaa vain sellainen sormus kuin nainen haluaa, hinnasta piittaamatta?
 
Peesailen, se on vetänyt herneen nenään eikä halua puhua asiasta koska se ottaa niin paljon kupoliin. Ja kaikella kunnioituksella, toi sun linkittämä sormus on ku suoraan jostain teini-unelmasta 90-luvulta. 600 euroa on toki paljon rahaa, mutta onko se jotenkin oleellisesti enemmän kuin 500 euroa? Kyse on kuitenkin (ainakin toivottavasti) korusta, jota käytetään loppuelämä.
 
[QUOTE="zxc";30767328]Sormus on naiselle tärkeä juttu. Ja tuntuu kyllä tosi nitkulta, että jäät miettimään 100 euron takia, että ostaako vai ei. Olitko etukäteen jutellut naiselle tuosta 500 euron "rajasta"? Mitä väliä on 100 eurolla, kun sormusta kantaa (toivottavati) kymmeniä vuosia?[/QUOTE]

Ei ollut etukäteen puhetta sormuksen hinnasta, eli nainen ei tiennyt ajatuksistani hintarajan suhteen. Ihan kultasepällä en viitsinyt ruveta hinnasta mitään sanomaan, kotimatkalla sitten sanoin etten halua loukata, aiheuttaa pettymystä, pilata iloa tai masentaa, mutta aika kalliiltahan nuo sormukset tuntuvat ja että mistään tonnin sormuksista on turha haaveilla. Tässä kohtaa nainen sanoi, että piti tuota kyseistä kuudensadan euron sormusta kauniina, ja ettei haaveile tonnin sormuksista. Tällöin minä kerroin, että olin ajatellut viittäsataa rajapyykkinä ja etten mielelläni kalliimpaa ostaisi.
 
[QUOTE="joopajoo..";30767361]Mielenkiinnosta: Paljonko palstan naisten vihkisormuksista on maksettu ja mikähän mahtaa olla vihkisormuksen keskimääräinen hinta?[/QUOTE]

No jos mulle sanottaisiin että "tonnin sormuksista on turha haaveilla", niin herne saattaisi mennä itselläkin nenään :D

Mun kihla- ja vihkisormukset maksoi yhteensä n. tonnin. Mies ei tosin niitä maksanut, vaan ostettiin yhteiseltä tililtä, eli käytännössä puoliksi. Mitä väliä vihkisormuksen "keskimääräisellä hinnalla" on juuri sun vaimosi kohdalla? Ei kai tää mitään tilastotiedettä (kuuluisi) olla.
 
Ajattele sormuksen tilalle varaosa ym. hilu, jonka nainen sinulle ostaisi. Kuinka tuntuisi inhalta olla iloinen kiinapilipalista, kun muutaman satasen panostamalla saisi vuosikymmenien tarvikkeen. Kai sanoisitkin kuin naisesi, ettei tarvitse ostaa ollenkaan.
 
[QUOTE="joopajoo..";30767351]Ei ollut etukäteen puhetta sormuksen hinnasta, eli nainen ei tiennyt ajatuksistani hintarajan suhteen. Ihan kultasepällä en viitsinyt ruveta hinnasta mitään sanomaan, kotimatkalla sitten sanoin etten halua loukata, aiheuttaa pettymystä, pilata iloa tai masentaa, mutta aika kalliiltahan nuo sormukset tuntuvat ja että mistään tonnin sormuksista on turha haaveilla. Tässä kohtaa nainen sanoi, että piti tuota kyseistä kuudensadan euron sormusta kauniina, ja ettei haaveile tonnin sormuksista. Tällöin minä kerroin, että olin ajatellut viittäsataa rajapyykkinä ja etten mielelläni kalliimpaa ostaisi.[/QUOTE]

Tässä se nyt tuli. Sinä et ollut valmis luopumaan omista "ajatuksistasi" vaimosi vuoksi. 100 euroa on oikeasti tosi vähän eroa hintarajaasi.

Oma sormukseni maksoi muistaakseni 1200 euroa ja ostosta on jo 10 vuotta. 120 EUR/vuosi. Jos haluat oikeasti ilahduttaa vaimoasi, niin menkää ostamaan se 600 euron sormus. Sanot, että olet miettinyt asiaa ja että tärkeintä on saada sormus, josta vaimo pitää. Muutoin käy niin, että vaimo joutuu ostamaan sormuksen joskus myöhemmin omista rahoistaan ja aina muistaa sen, ettet ollut valmis uhraamaan häneen 100 euroa.
 
Tämä on helposti korjattavissa. Sanot naisellesi, että rakas, sinä olet ansainnut juuri sellaisen sormuksen kuin haluat. Olet minulle arvokas ja minulle on tärkeää, että olet onnellinen. Anteeksi, että en ymmärtänyt, että sormus on sinulle niin tärkeä. Sormusta on tarkoitus pitää koko loppuelämä, ilman muuta sen pitää olla sellainen, jota haluat tästä eteen päin joka päivä katsella.

Naisestasi tuntuu nyt, että hän ei ole arvokas, että et halua "tuhlata" rahaa häneen, että hän on sinulle vain parinsadan arvoinen. Hänestä tuntuu myös, että "kaikki muut naiset" saavat unelmiensa sormuksen ja sinä jätät hänet ilman.

Kun tämä on selvitetty ja kerran naimisiin olette menossa, TÄRKEINTÄ: Opetelkaa puhumaan! Naisenkin on opeteltava puhumaan. Et voi miehenä, tietenkään hänen ajatuksiaan lukea ja sinulle miehenä merkinnevät muut asiat kuin korut ja sormukset ;)
 
[QUOTE="hmm";30767215]Ap, ei ole mitään sun ajattelemaa sormusta, EI OLE! Se sormus kuuluu olla semmoinen, kuin nainen on ehkä koko ikänsä haaveillut ja ajatellut, SEN NAISEN HALAUAMAN MUKAINEN. Mä veikaan myös aika sata varmasti, että naisesi on loukkaantunut, kun ette ostaneet hänen ihannesormustaan. Nyt sun kannattaa toimia siten, että ilmoitat naiselle teidän hakevan sen 600e sormuksen minkä nainen halusi. Selitä, et tulit tähän johtopäätökseen pitkään harkittuasi. Näin nainen ei luule, että 'alistuit' vain.[/QUOTE]

Mun mielestä taas kuulostaa ihan sairaan ärsyttävälle, jos mies ilmoittaa, että tarkkaan harkittuani sinä nyt sitten saat sen mitä halusit. Ihankuin se mies olisi joku vitun jumala, jolla on kaikki päätäntävalta.
Ainut tapa tolla kundilla selvitä tilanteesta kunnialla, on sanoa, että mä olin todella, todella tyhmä, enkä tajunnut, miten paljon sormuksesta tykkäsit.
 
Ja vielä: Luota vaimoosi sen verran, että hänkin osaa arvioida taloutenne tilannetta. 600e kuulostaa kohtuulliselta! Hän on siis miettinyt asiaa. Anna hänen valita. Teit mokan sanoessasi, että olit ajatellut 500e:n rajaa, kun vaimosi oli juuri paljastanut unelmasormuksensa hinnan. Tässä ei ole kyse sormuksesta, vaan arvostuksesta :)
 
Mä oikeesti mietin, että onko tää provo, sillä eihän KUKAAN ole noin tyhmä, että lähtee vihkisormuksesta säätämään tuolla tavalla. 100 euron poikkeama itse ajattelemaansa hintarajaan, on tosi vähän. Jos edes olisit etukäteen kertonut päättämästäsi rajasta, niin vaimo olisi heti voinut skipata kalliimmat. Nyt hän ihastui sormukseen ja voin kuvitella, että hän säästää niin kauan kuin sen saa.
 

Yhteistyössä