J
"joopajoo.."
Vieras
Palstaa pitkään seuranneena olin sitä mieltä, etten itse tule tänne koskaan kirjoittamaan, mutta nyt on kaikitekin pakko.
Kävin tulevan vaimoni kanssa tutkailemassa vihkisormuksia. Muutama potentiaalinen vaihtoehto löytyikin, varsinkin yhteen nainen oli erityisen mieltynyt ja olisi käsittääkseni ollut oikopäätä valmis tuon loppuelämäkseen kelpuuttamaan. Sormuksella hintaa 600 euroa, mikä äkkiseltään kuulosti minusta melko paljolta - vaikka joukossa kyllä oli huomattavasti hinnakkaampiakin vaihtoehtoja (1700-3200e).
Emme ostaneet sormusta vielä ja sanoin naiselle, että käydään vertailun vuoksi vielä katselemassa muissakin kultasepänliikkeeissä. Nainen myöntyi ja sanoi tämän olevan ok.
Kotimatkan aikana nainen oli melko vaisu, ja kieltämättä minulla oli vahva tunne siitä että nainen oli pettynyt/loukkaantunut/molempia, koska haluamaansa sormusta ei ostettu. Sanoi kuitenkin kysyttäessä, ettei ole loukkaantunut tai pettynyt, "Hyvähän se on katsella muualtakin" ja "Ehtiihän tuota." Vihkiminen on kesäkuun puolessa välissä, joten totta on että ehtii.
Emme nyt vielä ole ehtineet käymään vertailemassa hintoja (ja sormuksia) muissa liikkeissä, mutta sen sijaan nainen on ehtinyt muuttaa mieltään. Yhtäkkiä hän nimittäin ilmoitti, ettei halua minkäänlaista vihkisormusta. Ei kuulemma koe tarpeelliseksi, kuulemansa mukaan moni nainen menee vihille ilmankin antaen papille siunattavaksi vain kihlasormuksensa.
Kieltämättä olen nyt ihmeissäni. Vihkisormus on tuntunut aiemmin olevan naiselle kokolailla itsestäänselvä asia ja tärkeäkin sellainen. Mistä tällainen äkillinen mielenmuutos sitten tulee, sitä on paha sanoa. Kysyttäessä nainen naurahtaa vain, että "Onhan mulla tässä (kihlasormuksensa" ja sanoo, ettei halua vihkisormusta.
Eli voisiko arvon naisväki (ja miksei mieskin, jos näkökulmaa osaa antaa) nyt mahdollisesti selventää näitä tulevan vaimoni mielenliikkeitä, jotta ihan yksinään ei tarvitse tätä arvontaa suorittaa?
Kävin tulevan vaimoni kanssa tutkailemassa vihkisormuksia. Muutama potentiaalinen vaihtoehto löytyikin, varsinkin yhteen nainen oli erityisen mieltynyt ja olisi käsittääkseni ollut oikopäätä valmis tuon loppuelämäkseen kelpuuttamaan. Sormuksella hintaa 600 euroa, mikä äkkiseltään kuulosti minusta melko paljolta - vaikka joukossa kyllä oli huomattavasti hinnakkaampiakin vaihtoehtoja (1700-3200e).
Emme ostaneet sormusta vielä ja sanoin naiselle, että käydään vertailun vuoksi vielä katselemassa muissakin kultasepänliikkeeissä. Nainen myöntyi ja sanoi tämän olevan ok.
Kotimatkan aikana nainen oli melko vaisu, ja kieltämättä minulla oli vahva tunne siitä että nainen oli pettynyt/loukkaantunut/molempia, koska haluamaansa sormusta ei ostettu. Sanoi kuitenkin kysyttäessä, ettei ole loukkaantunut tai pettynyt, "Hyvähän se on katsella muualtakin" ja "Ehtiihän tuota." Vihkiminen on kesäkuun puolessa välissä, joten totta on että ehtii.
Emme nyt vielä ole ehtineet käymään vertailemassa hintoja (ja sormuksia) muissa liikkeissä, mutta sen sijaan nainen on ehtinyt muuttaa mieltään. Yhtäkkiä hän nimittäin ilmoitti, ettei halua minkäänlaista vihkisormusta. Ei kuulemma koe tarpeelliseksi, kuulemansa mukaan moni nainen menee vihille ilmankin antaen papille siunattavaksi vain kihlasormuksensa.
Kieltämättä olen nyt ihmeissäni. Vihkisormus on tuntunut aiemmin olevan naiselle kokolailla itsestäänselvä asia ja tärkeäkin sellainen. Mistä tällainen äkillinen mielenmuutos sitten tulee, sitä on paha sanoa. Kysyttäessä nainen naurahtaa vain, että "Onhan mulla tässä (kihlasormuksensa" ja sanoo, ettei halua vihkisormusta.
Eli voisiko arvon naisväki (ja miksei mieskin, jos näkökulmaa osaa antaa) nyt mahdollisesti selventää näitä tulevan vaimoni mielenliikkeitä, jotta ihan yksinään ei tarvitse tätä arvontaa suorittaa?