Voiko suhde oikeesti kaatua siihen et toinen on aamuvirkku ja toinen yökukkuja??

Mun eksäni oli mielestään iltavirkku. Oikeasti hänen rytmi oli semmoinen, että aamuisin nukutti, saattoi nukkua puolenpäivän ylikin, sitten iltapäivisin klo 18 - 19 piti ottaa torkut ja sitten taas valvoa aamukolmeen.

Mulla ei ole ikinä elämässäni ollut oikeutta mihinkään mun rytmeihin, olen sopeutunut siihen rytmiin mihin on ollut sopeuduttava, ja sillä siisti. Ja kun tämän maailman rytmi nyt kumminkin on se että aamulla herätään, viedään lapset tarhaan ja kouluun, ja illalla ne on pistettävä nukkumaan, ja jo jotain harrastaa niin se on koulun jälkeen, niin lopulta toi miehen ihana iltavirkkuus tarkoitti sitä että minä teen kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän ja omat työnikin lisäksi, ja mies on helvetin kiukkuinen jos minä en viitsi ottaa epäkohteliaisuuksia aamuisin naamalleni, vaan jätän hänet sitten nukkumaan sänkyynsä kahden epäonnistuneen herätyskerran jälkeen (jolloin mies myöhästyi siis töistä. Mutta jos oisin jatkanut oltais kaikki myöhästytty kaikesta).

Tämä kuvio kun toistui muutaman kerran päädyimme eroon. Mies päätyi sitten firmansa kanssa konkurssiin ja joutikin päätyä, paska mikä paska.

 

[QUOTE="huoh";30763744] Aamut on mulle aivan tervaa, oon kiukkunen ja ärtyny, en halua puhua kenellekään enkä todellakaan halua että muhun kosketaan aamusin. Tarviin sen tunnin ainakin aamusin omaa rauhaa et pystyn elään itteni ja muiden kanssa.
Miten sä ymmärrät tuon tekstin? MInusta tuo on juurikin se, että ap räjähtää naamalle jos vaikka vähän erehtyy koskemaan, tai kysymään jotakin[/QUOTE]

Jaa. Mä ymmärrän sen niin et ap on aamuisin kiukkuinen ja ärtynyt. Se voi toki ilmetä räjähtelynäkin, mutta ei mitenkään välttämättä. Ap ei sanonut räjähtelevänsä joten en oleta niin. Ei tosin sanonut ettei räjähtelekkään joten voihan niinkin olla.

Mä voisin kirjoittaa noin (paitsi että mulle riittää puoli tuntia), ei se silti mitään räjähtelyä tarkoittaisi. Ja asialliset puhumiset ja vahingossa koskemisen siedän (en tykkää mutta siedän) aamuisin jos nyt mies sattuu yhtäaikaa herätä. Mutta en sietäisi mitään politiikasta keskustelua tai lääppimistä.Ja edelleen, jos tietää toisen olevan aamulla kiukkuinen niin onko pakko sit tahallaan ärsyttää moisilla?

 

Mun eksäni oli mielestään iltavirkku. Oikeasti hänen rytmi oli semmoinen, että aamuisin nukutti, saattoi nukkua puolenpäivän ylikin, sitten iltapäivisin klo 18 - 19 piti ottaa torkut ja sitten taas valvoa aamukolmeen.

Mulla ei ole ikinä elämässäni ollut oikeutta mihinkään mun rytmeihin, olen sopeutunut siihen rytmiin mihin on ollut sopeuduttava, ja sillä siisti. Ja kun tämän maailman rytmi nyt kumminkin on se että aamulla herätään, viedään lapset tarhaan ja kouluun, ja illalla ne on pistettävä nukkumaan, ja jo jotain harrastaa niin se on koulun jälkeen, niin lopulta toi miehen ihana iltavirkkuus tarkoitti sitä että minä teen kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän ja omat työnikin lisäksi, ja mies on helvetin kiukkuinen jos minä en viitsi ottaa epäkohteliaisuuksia aamuisin naamalleni, vaan jätän hänet sitten nukkumaan sänkyynsä kahden epäonnistuneen herätyskerran jälkeen (jolloin mies myöhästyi siis töistä. Mutta jos oisin jatkanut oltais kaikki myöhästytty kaikesta).

Tämä kuvio kun toistui muutaman kerran päädyimme eroon. Mies päätyi sitten firmansa kanssa konkurssiin ja joutikin päätyä, paska mikä paska.

Tämähän on sitten jo täysin eri asia. Pakolliset ja lapsiin liittyvät asiat kuuluu hoitaa asiallisesti omasta rytmistä riippumatta. Ja sen kyllä pystyy tehdä jos haluaa.

 

Kysyisin sulta lisätietoja ap. Kirjoitat että muuten teidän homma toimii täysin, mutta erilaiset rytmit rasittavat suhdettanne. Miten tämä rasitus käytännössä ilmenee? Siis onko kyseessä sanallinen riitely asiasta (miten usein siitä tulee riitaa?), vai tuleeko teille jotain käytännön ongelmia erirytmisyydestä, jos tulee niin millaisia?

 

Tämähän on sitten jo täysin eri asia. Pakolliset ja lapsiin liittyvät asiat kuuluu hoitaa asiallisesti omasta rytmistä riippumatta. Ja sen kyllä pystyy tehdä jos haluaa.

Mutta kannattaako ottaa riskiä, jos vasta ollaan tapailuasteella ja jo tulee riitaa erilaisista päivärytmeistä. Minusta ei kannata. Asioilla on harvemmin pidemälle mentäessä parantua.

Minusta ap:n kyllä kannattaisi olla hankkimatta lapsia lainkaan, jos aamuherääminen on noin vaikeaa. Koska lasten kanssa niitä kyllä riittää.

 

Miksi? Entä, jos kumppanisi olisi vuorotöissä?

Ei kai sen toisen nukkumisten tarvitse antaa itseään häiritä - puuhailee vaan omia juttujaan sitten toisen nukkuessa.

No vuorotyöläisen unirytmin voisin kyllä kestää, koska silloin olisi oikea syy nukkua, mutta se taas on vain ärsyttävää jos muutenvaan nukkuu kaikki päivät, koska ei vain viitsi mennä illalla ajoissa nukkumaan.

Ja voihan sitä puuhastella omia juttujaan toisen nukkuessa, mutta eikö silloin olisi ihan sama olla ihan vaan sinkkunakin? En tosin tiedä muista, mutta minä ainakin haluaisin vapaapäivänä viettää aikaa perheen, ystävien ja puolison seurassa, mutta kai se joillekin sopii, ettei vapaapäivinä ja lomilla tehdä mitään yhdessä, koska toinen haluaa nukkua koko päivän. No, jokainen tavallaan.

 

Minusta ap:n kyllä kannattaisi olla hankkimatta lapsia lainkaan, jos aamuherääminen on noin vaikeaa. Koska lasten kanssa niitä kyllä riittää.

Ei lasten kanssa välttämättä tule sen enempää aikaisia aamuheräämisiä kuin aikuistenkaan. Pikkuvauva-aikana heräämisiä tietysti tulee, mutta ne ovat sellaisia että tuskin kenenkään aikuisen luonnolliseen rytmiin osuvat. Unirytmi (aamuvirkkuus/iltavirkkuus) on voimakkaasti periytyvä ominaisuus, iltavirkun lapsi voi hyvin olla vanhempansa kaltainen. Meidän lapsen luonnollinen nukkumisaika olisi aamuyöltä aamupäivään, työllä ja tuskalla ollaan saatu pikkuhiljaa rytmiä käännettyä aikaisemmaksi eli yhteiskunnan vaatimusten mukaiseksi. Mutta ei täällä viikonloppuna tarvitse yleensä ennen yhdeksää nousta, ja jos lapsen luonnollinen rytmi olisi säilytetty (ts. jos ei olisi päiväkodissa), saataisiin koko perhe nukkua yhteentoistakin.

 

Ihmisen tuottavin/aktiivisin aika voi toisilla olla aamulla, toisilla illlalla, mutta unirytmin saa jokainen muutettua jos haluaa. Kun iltavirkku pakottaa itsensä nousemaan viikon ajan kello 6 eikä ota päiväunia, hän on viikon kuluttua iltaisin niin väsynyt että uni tulee pakottamatta reilusti ennen keskiyötä. Sitten vain säilytetään saavutettu rytmi (eli ei valvota illalla koneen tai telkun äärellä).

Itse olen yövirkku, mutta nousen silti aamuisin kello 7.

Totta turiset! Olen vähäuninen iltavirkku. Nyt noustava aikaisin työhön 03.15 ja armotta alkaa iltaisin väsyttää. Pääsiäisloma kerkesi rytmin sotkea ja viime yönä ei juuri nukuttu lain.

 

Ei lasten kanssa välttämättä tule sen enempää aikaisia aamuheräämisiä kuin aikuistenkaan. Pikkuvauva-aikana heräämisiä tietysti tulee, mutta ne ovat sellaisia että tuskin kenenkään aikuisen luonnolliseen rytmiin osuvat. Unirytmi (aamuvirkkuus/iltavirkkuus) on voimakkaasti periytyvä ominaisuus, iltavirkun lapsi voi hyvin olla vanhempansa kaltainen. Meidän lapsen luonnollinen nukkumisaika olisi aamuyöltä aamupäivään, työllä ja tuskalla ollaan saatu pikkuhiljaa rytmiä käännettyä aikaisemmaksi eli yhteiskunnan vaatimusten mukaiseksi. Mutta ei täällä viikonloppuna tarvitse yleensä ennen yhdeksää nousta, ja jos lapsen luonnollinen rytmi olisi säilytetty (ts. jos ei olisi päiväkodissa), saataisiin koko perhe nukkua yhteentoistakin.

En muista että olisin koskaan tavannut lasta, joka ei heräisi viimeistään kahdeksalta. Ihan pikkulapset vieläkin aiemmin, ja teinit sitten erikseen.
Kun se nyt on vaan niin, että lasten on pakko mennä kouluun (ja se alkaa ainakin alakouluikäisillä usein kasilta) niin se vaan on helpompaa ja pienten kanssa puolipakollistakin herätä viimeistään seiskalta. Jos itsellä on vuorotyö eikä lapsia, niin mikään ei silloin estä nukkumasta vaikka sinne yhteentoista.

Voi tietenkin olla että vuorokausirytmi periytyy vanhemmilta lapselle, mutta yhtä hyvin se voi sitten periytyä myös sieltä aamuvirkun puolelta. Ja uskon enemmänkin, että kyse on perheen aikatauluista kuin siitä, että yökukkuminen periytyisi.

 

Mutta kannattaako ottaa riskiä, jos vasta ollaan tapailuasteella ja jo tulee riitaa erilaisista päivärytmeistä. Minusta ei kannata. Asioilla on harvemmin pidemälle mentäessä parantua.

Minusta ap:n kyllä kannattaisi olla hankkimatta lapsia lainkaan, jos aamuherääminen on noin vaikeaa. Koska lasten kanssa niitä kyllä riittää.

Ehkä ei.

Mä nukkuisin mieluummin puoleenpäivään ja kuhkisin yöt. Mutta halusin myös lapsia. Joten oli päätettävä kumpi tarve on suurempi. Päätin tinkiä nukkumisesta ja sitä tinkimistä onki sitte riittäny . Useampi vuosi yhteensä on ollut niin ettei oo paljo nukuttu ei yöllä eikä päivällä.
Onhan tota omaa unirytmiä mahdollista siirtää jos haluaa. Tosin mulla toi aamuärtyisyys johtuu siitä etten saa nukkua oman rytmini mukaan. Mutta aamuärtyisyyden kanssakin pärjääminen on järjestelykysymys (paitsi jos toinen aikuinen sitä tahallaan torpedoi).

 

Ehkä ei.

Mä nukkuisin mieluummin puoleenpäivään ja kuhkisin yöt. Mutta halusin myös lapsia. Joten oli päätettävä kumpi tarve on suurempi. Päätin tinkiä nukkumisesta ja sitä tinkimistä onki sitte riittäny . Useampi vuosi yhteensä on ollut niin ettei oo paljo nukuttu ei yöllä eikä päivällä.
Onhan tota omaa unirytmiä mahdollista siirtää jos haluaa. Tosin mulla toi aamuärtyisyys johtuu siitä etten saa nukkua oman rytmini mukaan. Mutta aamuärtyisyyden kanssakin pärjääminen on järjestelykysymys (paitsi jos toinen aikuinen sitä tahallaan torpedoi).

Elämä on täynnä valintoja

 

Mä en kans usko mihinkään virkku-juttuihin, jokainen elää siinä rytmissä missä haluaa elää, jos se on mahdollista. Mulla esim. Yksi työkaveri halusi aina tehdä vain ilta- ja yövuoroja, ei kuulemma voinut sietää aikaisia aamuja. No sitten hän vaihtoi päivätyöhön ja ei enää haluaisi ikinä tehdä yövuoroja, kun ei jaksa valvoa eli vannoutuneesta iltavirkusta voi siis tulla aamuvirkku. Ja tämän teorian todistaa se, että ihmiset usein selviävät aikaeroistakin ajan myötä ja sopeutuvat uuteen rytmiin.

 

Ja uskon enemmänkin, että kyse on perheen aikatauluista kuin siitä, että yökukkuminen periytyisi.

Jostain syystä unitutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ihmisen vuorokausirytmi ja biologisen kellon säätyminen on pitkälti nimenomaan geneettistä ( http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94632.pdf ). Tottakai voi opetella elämään yhteiskunnan vaatimusten mukaisessa rytmissä, mutta omaa luonnollista rytmiään vastaan taistelu voi olla jatkuvaa pinnistelyä. Esimerkiksi minä saan kyllä rytmini muutettua niin, että pystyn nukahtamaan jo kymmenen maissa ja heräämään riittävän aikaisin aamulla, mutta tällaisella rytmillä ne luovimmat, energisimmät, aikaansaavimmat eli päivän parhaat tunnit jäävät elämättä kun ne eivät siirry aikaisemmaksi vaan jäävät pois. Ja vaikka keinotekoinen unirytmin aikaistaminen jollain tasolla toimii, ei se kuitenkaan toimi täydellisesti. Iltavirkut eivät yleensä ole aamulla ja aamupäivällä energisiä, ja samoin on minulla: vaikka saankin unirytmiäni aikaistettua keinotekoisesti, en kuitenkaan saa itseäni energiseksi ja aikaansaavaksi aamupäivästä. Puolet päivästä menee siis koomaillessa hukkaan, jos pitää herätä "liian aikaisin", vaikka noin periaatteessa olisinkin tuntimääräisesti nukkunut riittävästi. Ja kuten sanoin, itselleen väärän unirytmin ylläpito vaatii jatkuvaa pinnistelyä, esimerkiksi minun pitää varata aamulla aikaa kirkasvalolampun edessä istuskeluun. Eli jatkuvasti joutuu tekemään ylimääräisiä asioita siksi, että pysyisi itselleen väärässä rytmissä. Siitä on helppo lipsua, aina ei vaan jaksa pinnistellä.

Psykiatri, paljon unta ja sisäistä kelloa tutkinut professori Timo Partonen sanoo näin: "kymmenen prosenttia aikuis-?väestöstä on selkeitä iltavirkkuja, aamuvirkkuja on 20 prosenttia ja loput 70 prosenttia on mukautuvaista välityyppiä. Iltaihmisten terveysriskit näyttävät olevan kautta linjan koholla, eikä ilmiölle ole vielä selvää selitystä. Kronotyypistä jopa puolet selittyy geenivaikutuksella, joten yritys koulia itsestään ilta- tai aamuihmistä vastoin luontoaan menee helposti pinnistelyksi. Eikä pinnistely ole sekään kovin terveellistä.
- Jos iltaihminen voi noudattaa omaa rytmiään säännöllisesti ja nukkua riittävän pitkään aamuisin, hän voi pysyä ihan terveenä ja tyytyväisenä" ( https://university.helsinki.fi/fi/uutiset/aika-valo-ja-uni )

Kuten Esko Valtaoja kirjoittaa: "Suomessa vallitsee aamuvirkkujen tyrannia" ( Minä nukun nyt! - Seura.fi ). Ja tuo on ihan nähtävissä täälläkin, iltavirkut ja aamuntorkut ovat laiskoja ihmisiä, jotka eivät vain viitsi mennä ajoissa nukkumaan…

 

No vuorotyöläisen unirytmin voisin kyllä kestää, koska silloin olisi oikea syy nukkua, mutta se taas on vain ärsyttävää jos muutenvaan nukkuu kaikki päivät, koska ei vain viitsi mennä illalla ajoissa nukkumaan.

Ja voihan sitä puuhastella omia juttujaan toisen nukkuessa, mutta eikö silloin olisi ihan sama olla ihan vaan sinkkunakin? En tosin tiedä muista, mutta minä ainakin haluaisin vapaapäivänä viettää aikaa perheen, ystävien ja puolison seurassa, mutta kai se joillekin sopii, ettei vapaapäivinä ja lomilla tehdä mitään yhdessä, koska toinen haluaa nukkua koko päivän. No, jokainen tavallaan.

Minusta on outoa, että työ hyväksytään syyksi nukkua päivällä, mutta oma, luontainen rytmi ei.

Ja ei ole suinkaan sama asia olla sinkkuna, jos toinen nukkuu vähän eri aikaan. Parisuhde on paljon muutakin kuin sitä, että voi kaikki asiat tehdä yhdessä. Tosi harva kuitenkaan ihan koko päivää nukkuu. Vapaapäivänä ehtii viettää paljon aikaa yhdessä, vaikka toinen muutaman tunnin nukkuisikin. Ja kuka tahansa aikuinen voi halutessaan myös poiketa omasta rytmistään, esim. jos on sovittu perheen kanssa jotain menoa.

Itse olin ennen lapsia sellainen, joka nukkui aamulla pitkään ja valvoi illalla myöhään. Lasten myötä opin kyllä heräämään aikaisin, mutta luulen palaavani samaan vanhaan rytmiin, kunhan lapset kasvavat. Ja meillä myös usein vuorotellaan miehen kanssa niin, että loma-aikoina herätään vuoropäivinä aikaisin, niin kumpikin saa välillä nukkua pitkään.

Mutta palstallahan pitää tietysti kärjistää - joten jos joku ei herää kuudelta tai viimeistään seitsemältä, niin se sitten tarkoittaa sitä, ettei perheen kanssa voi koskaan viettää aikaa eikä edes tunne muita perheenjäseniä, kun ei uniensa vuoksi koskaan näe heitä että voisi tutustua. Ja oikea rytmi on tietysti entisen maatalousyhteiskunnan rytmi eli aikaisin ylös ja säädylliseen aikaan petiin. Onhan se nyt epäilyttävää, jos joku on hereillä vielä hämärän laskeuduttua.

 

Minusta on outoa, että työ hyväksytään syyksi nukkua päivällä, mutta oma, luontainen rytmi ei.

Ja ei ole suinkaan sama asia olla sinkkuna, jos toinen nukkuu vähän eri aikaan. Parisuhde on paljon muutakin kuin sitä, että voi kaikki asiat tehdä yhdessä. Tosi harva kuitenkaan ihan koko päivää nukkuu. Vapaapäivänä ehtii viettää paljon aikaa yhdessä, vaikka toinen muutaman tunnin nukkuisikin. Ja kuka tahansa aikuinen voi halutessaan myös poiketa omasta rytmistään, esim. jos on sovittu perheen kanssa jotain menoa.

Itse olin ennen lapsia sellainen, joka nukkui aamulla pitkään ja valvoi illalla myöhään. Lasten myötä opin kyllä heräämään aikaisin, mutta luulen palaavani samaan vanhaan rytmiin, kunhan lapset kasvavat. Ja meillä myös usein vuorotellaan miehen kanssa niin, että loma-aikoina herätään vuoropäivinä aikaisin, niin kumpikin saa välillä nukkua pitkään.

Mutta palstallahan pitää tietysti kärjistää - joten jos joku ei herää kuudelta tai viimeistään seitsemältä, niin se sitten tarkoittaa sitä, ettei perheen kanssa voi koskaan viettää aikaa eikä edes tunne muita perheenjäseniä, kun ei uniensa vuoksi koskaan näe heitä että voisi tutustua. Ja oikea rytmi on tietysti entisen maatalousyhteiskunnan rytmi eli aikaisin ylös ja säädylliseen aikaan petiin. Onhan se nyt epäilyttävää, jos joku on hereillä vielä hämärän laskeuduttua.

No minä en missään sanonut, että kaikki pitää tehdä yhdessä enkä myöskään puhunut siitä jos puoliso nukkuu muutaman tunnin pidempään. Oletin ap:n teksissä kohdan [/i]"lomillakin mun rytmi kääntyy heti niin et valvon yöt ja nukun päivät", että nukutaan tosiaan päivät eikä vain sitä paria tuntia ekstraa. Siihen otin kantaa.

Ja mainittakoon, että tein itse vuosikausia yötöitä, koska se oli minulle "luonnollista" ja olin "yöllä pirteimmilläni" ja sitten kasvoin aikuiseksi ja aloin elämään normaalissa rytmissä muun maailman kanssa. En usko, että ilta- tai aamuvirkkuja ihmisiä on olemassa, se on siitä kiinni minkälaista unirytmiä itse ylläpitää.

 

Miten te jaksatte olla aamuisin ärtyisiä? Mun aamut menee ihan usvassa ja pöhnässä noin tunnin pari. En taida olla kumpikaan kukkuja mutta vuorotyö on sekoittanut unirytmin täysin. Yöllä nukkumaan siinä yhden-kahden maissa ja silti nousen ylös aamuisin kuuden seitsämän aikaan. Joko takas töihin tai sitten muuten vain. Päiväunia en osaa nukkua, näen silloin harhoja.

 

Ja mainittakoon, että tein itse vuosikausia yötöitä, koska se oli minulle "luonnollista" ja olin "yöllä pirteimmilläni" ja sitten kasvoin aikuiseksi ja aloin elämään normaalissa rytmissä muun maailman kanssa. En usko, että ilta- tai aamuvirkkuja ihmisiä on olemassa, se on siitä kiinni minkälaista unirytmiä itse ylläpitää.

Suurin osa ihmisistä onkin tällaista "mukautuvaa välityyppiä". Se ei silti tarkoita, että kaikille rytmin vaihto olisi yhtä helppoa kuin sinulle ja muille kaltaisillesi. Osa ihmisistä on voimakkaasti aamuvirkkuja, osa voimakkaasti iltavirkkuja. Ja heille rytmin vaihto voi oikeasti tuottaa ongelmia. (ks. pari postia ylempää tutkittua juttua)

 

No minä en missään sanonut, että kaikki pitää tehdä yhdessä enkä myöskään puhunut siitä jos puoliso nukkuu muutaman tunnin pidempään. Oletin ap:n teksissä kohdan [/i]"lomillakin mun rytmi kääntyy heti niin et valvon yöt ja nukun päivät", että nukutaan tosiaan päivät eikä vain sitä paria tuntia ekstraa. Siihen otin kantaa.

No niin. Ajattelitko tosissasi, että ap tarkoitti, että hän menee nukkumaan aamukuudelta ja herää iltayhdeltätoista? Yleensähän tuo "valvon yöt ja nukun päivät" tarkoittaa radikaaleimmillaankin jotain sellaista, että menee kolmelta tai neljältä nukkumaan ja herätään joskus puolilta päivin. Joskin yleensä ihmisillä on maltillisempi vuorokausirytmi. Tosi harva aikuinen tarvitsee mitään 14 tuntia unta, mikä tarkoittaisi koko päivän ohittamista. Ja jos yhtään mietit asiaa, tajuat varmaan ettei normaali-ihmisen ole käytännössä mahdotonta nukkua jatkuvasti koko päivää. Aika moni asia pitää hoitaa päiväsaikaan.

Eli jos palataan vielä näihin iltakukkujiin, niin onko sitten kuitenkin niin, että sellainen on ihan ok ja hyväksyttävää, jos se tarkoittaa tuota, mitä kirjoitin? Että herää vaikka viimeistään klo 12. Sittenhän on ainakin kahdeksan tuntia aikaa olla perheen kanssa, olettaen että lapset menevät nukkumaan klo 20 illalla. Aika kivasti ehtii tehdä ja puuhailla kaikenlaista. Joten ei tuo ainakaan perheen kanssa olemisen este ole.

Ja mainittakoon, että tein itse vuosikausia yötöitä, koska se oli minulle "luonnollista" ja olin "yöllä pirteimmilläni" ja sitten kasvoin aikuiseksi ja aloin elämään normaalissa rytmissä muun maailman kanssa. En usko, että ilta- tai aamuvirkkuja ihmisiä on olemassa, se on siitä kiinni minkälaista unirytmiä itse ylläpitää.

Voihan se olla. Mutta miksi ei muka saisi ylläpitää sellaista unirytmiä, joka poikkeaa siitä maatalousyhteiskunnan rytmistä? Ei se aamulla aikaisin nouseminen sen hienompaa ole.

 

Suurin osa ihmisistä onkin tällaista "mukautuvaa välityyppiä". Se ei silti tarkoita, että kaikille rytmin vaihto olisi yhtä helppoa kuin sinulle ja muille kaltaisillesi. Osa ihmisistä on voimakkaasti aamuvirkkuja, osa voimakkaasti iltavirkkuja. Ja heille rytmin vaihto voi oikeasti tuottaa ongelmia. (ks. pari postia ylempää tutkittua juttua)

Itsekin olen kaiketi se välityyppi.

Mutta olen myös yrittänyt avioliittoa miehen kanssa, joka oli sitten kaiketi niin voimakkaasti iltavirkku, ettei hänelle onnistunut minkäänlainen rytminvaihto, tarvitsi tai ei. Erohan siitä tuli.

Kivittäkää vaan. Mutta kyllä me ns. normaalirytmiin pyrkijätkin olemme oikeutettuja onnelliseen elämään. Mua ei tehnyt onnelliseksi se, että sain hoitaa kaiken lapsiin liittyvän ns. normaalin elämän, kun toinen aivan ilmiselvästi oli invalidi hoitamaan mitään edes omiaan asioita ikinä aamupäivällä. Jos noin paatunut iltavirkku on, tarvitsee vammaisavustajan eikä mitään vaimoa, eikä koskaan ikinä lapsia.

 

No ei voi! Mut jos toinen on mustasukkainen vaikkapa kirjoille, on ongelma pahempi

Tässä yks, joka täytys ehdottomasti ehtiä lukemaan:
http://areena.yle.fi/tv/2664095

 

Itsekin olen kaiketi se välityyppi.

Mutta olen myös yrittänyt avioliittoa miehen kanssa, joka oli sitten kaiketi niin voimakkaasti iltavirkku, ettei hänelle onnistunut minkäänlainen rytminvaihto, tarvitsi tai ei. Erohan siitä tuli.

Kivittäkää vaan. Mutta kyllä me ns. normaalirytmiin pyrkijätkin olemme oikeutettuja onnelliseen elämään. Mua ei tehnyt onnelliseksi se, että sain hoitaa kaiken lapsiin liittyvän ns. normaalin elämän, kun toinen aivan ilmiselvästi oli invalidi hoitamaan mitään edes omiaan asioita ikinä aamupäivällä. Jos noin paatunut iltavirkku on, tarvitsee vammaisavustajan eikä mitään vaimoa, eikä koskaan ikinä lapsia.

Ei tuossa ollut ongelmana eksäsi vuorokausirytmi vaan se, että hän ei huomioinut sinun rytmiäsi. Kompromissi olisi ollut jonkinlainen vuorottelu.

 

Oho, olipas tästä kehkeytyny keskustelua, kiva juttu!

Mistähän alottasin. Ei, mä en vedä ketään nyrkillä naamaan jos mulle puhuu aamulla jotain tai koskee muhun. MUTTA se ärsyttää mua niin suunnattomasti ettei mitään rajaa. Aikuisena ihmisenä osaan kuitenkin niellä sen raivoni ja ärtymykseni. Välillä aamuisin on tietysti pakko puhua esim.tulevan päivän asioista, mutta en jaksa kuunnella mitään jonninjoutavaa jaarittelua enkä kestä että mua lääppimällä lääpitään, sillon voi tulla näpeillekin jo koska se loukkaa mua kun olen erikseen sanonut että inhoon sitä aamusin (kuten joku täällä jo sanoikin kans).

Mulla on lapsi joka on nukkunut aina hyvin ja vedellyt melkein aina unta viikonloppusin johki kymppiin. Tiedä sitten onko äitinsä poika vai mistä johtuu. Pojalle on myös helppoa herätä klo7 kouluaamuina. Ja tietää sen, että mulle on aivan turha tulla heti herättyä selvittään mistään pleikkapeleistä tms, mä en vaan kuuntele. Toisesta sisään ja toisesta ulos. Lapsen puhe ei kuitenkaan mua ärsytä, mä en vaan jaksa kuunnella aamusta. (Tietysti jos on tärkeetä asiaa, mut se on ihan eri!)

Aikuinen mies on kuitenkin ihan eri asia kun oma lapsi. Jos aikuinen mies dissaa mun tapoja toimia ja nostaa omiaan jalustalle ja tekee vasten mun toiveitani, niin kyllä se pistää jurppiin. Me tapellaan tästä asiasta sanallisesti ja tää on mennyt siihen, että mä en enää halua miestä mun luo yöksi kun se ei anna mun aamuisin nukkua vaikka erikseen joka ilta kerron monelta mulla on herätys/moneen saan nukkua tai viikonloppuna sanon et haluan nukkua niin kauan kun unta riittää. Oon kostoks yrittäny väkisin pitää sitä iltasin hereillä kun se kerran aina herättää mut, mutta minkäs teet kun tyyppi nukahtaa käsiin. En jaksa.

Mä olen 11 vuotta tehnyt työtä jossa joka aamu pitää herätä 6-7 välillä, toisinaan aamuja jolloin saa nukkua jopa 8-9 asti, mutta harvoin. Enkä ole tottunut aamuihin vaikka rytmi ollu sama lomia lukuunottamatta koko ajan. Ja mitä enemmän mulle ikää tulee, sitä vaikeempia aamut mulle on. Vaikka en todellakaan valvo arki-iltaisin puoltayötä pidempään. Oon siinä pisteessä et makaan aamusin hereillä sängyssä ja mietin tekosyitä jäädä nukkuun ennenkun oikeesti nousen ja meen. Rasittavaa omastakin mielestä, mut nou kän duu.

 

Olisitko ap tyytyväinen tilanteeseen, jos mies lakkaisi nalkuttamasta sun aamu-unisuudesta, vai mikä olisi sellainen tilanne, jota pystyisit kestämään? Vaikka miehen nukkumaanmeno varhain varmasti ärsyttää, pystyisitkö itse elämään sen kanssa että hän menee aina varhain nukkumaan, jos mies vuorostaan antaisi sun nukkua rauhassa aamuisin?

 

Olisitko ap tyytyväinen tilanteeseen, jos mies lakkaisi nalkuttamasta sun aamu-unisuudesta, vai mikä olisi sellainen tilanne, jota pystyisit kestämään? Vaikka miehen nukkumaanmeno varhain varmasti ärsyttää, pystyisitkö itse elämään sen kanssa että hän menee aina varhain nukkumaan, jos mies vuorostaan antaisi sun nukkua rauhassa aamuisin?

Menköön nukkumaan joka ilta vaikka seitsemältä, se ei ole mun ongelma alkuunkaan vaan se, että mies ei ikinä anna mun nukkua. Minkä johdosta mä en enää halua sitä tänään yöksi. Mikä kiristää meidän välejä.
En todellakaan tarkoita et mun pitäs saada nukkua joka viikonloppu neljään iltapäivällä, mut on se kumma kun ei saa nukkua edes kymmeneen. Hirveetä paskaa 5 aamua viikosta kun PAKKO herätä ja sit kun ei olis pakko niin herätetään. Vähemmästäkin pinna kiristyy kun aikunen ihminen tekee sen tahallaan. Ei voi lähtee vaikka lenkille tai kaupoille tai kattoo telkkaa tai lukee kirjaa kun pakko heti ekana tökkiä mut hereille. Eikä mun nukkuessa muiden tarvi tosiaan olla mitenkään hiirenhiljaa, mut ei tarvii tulla herättämällä herättämäänkään. Puuh.

 

tänään = tänne