Kun ei saa enää iloa työstään...

[Ääääh :/]

on tietysti aika vaihtaa työpaikkaa. Jos saisi jostain voimia etsiä uutta paikkaa, mutta kun alaakin pitäisi vaihtaa kai samalla, ja kuka näinä aikoina palkkaa tällaisen tuulella seilaajan.

Miksi oi miksi en ruvennut opiskelemaan sitä, mitä halusin, vaan sitä, mikä tuntui järkevältä ja työllistävältä vaihtoehdolta? Kuka on näin hönö? Elämä olisi paljon helpompaa jos kiinnostaisi vain tietyt jutut eikä "kaikki", voisi joskus löytää paikkansa. Pelkään, että työpaikan vaihto ei auttaisi asiaa vaan joutuisi ojasta allikkoon johonkin viemärisukeltajasta seuraavaksi.

Ketään muuta uran umpikujassa?

 

[työtön]

Täällä yksi 7kk työttömänä ollut joka vaihtaisi kanssasi paikkaa milloin vain...

 

[vieras*]

Tollointa on aloitta opiskelu alalla joka on kivaa ja hauskaa, mutta ei työllistä ja siellä koulutetaan valmiiksi kortistoon. Kuten vaikkapa media-assistentti. Työ ja harrastus menevät monella hieman sekaisin.

Jos et saa iloa työstä, niin palkka kuityenkin juoksee?

 

[alkuperäinen]

Täällä yksi 7kk työttömänä ollut joka vaihtaisi kanssasi paikkaa milloin vain...

Valitettavasti ajatus siitä, että joku muu on työtön ei mitenkään lisää työssä viihtymistäni. Olen itsekin ollut työtön joten tiedän, mitä se on.

 

["realistinen"]

No ei siellä työssä tarvitse viihtyä. Vapaa ajalla viihdytään ja nautiskellaan. Työssä käydään siksi, että työt tehdään kunnolla, että on mahdollisuus elää ja nauttia siitä vapaa-ajasta. onni on niillä jotka nauttivat työstään ja vielä elävät sillä.
Muut, eli suurin osa käy töissä sillä voimalla, että mielekkyys tehdä työtä tulee siitä, että saa rahaa, että voi nauttia vapaa-ajasta.
Jos työssä ei ole niin kurjaa, että ajattelet joka aamu itsaria, kun sinne joudut menemään, niin ei kannata vaihtaa, jos ei sitten ole tyrkyllä varmaa ja mukavanpaa paikkaa misssä nyt olet.

 

[alkuperäinen]

Tollointa on aloitta opiskelu alalla joka on kivaa ja hauskaa, mutta ei työllistä ja siellä koulutetaan valmiiksi kortistoon. Kuten vaikkapa media-assistentti. Työ ja harrastus menevät monella hieman sekaisin.

Jos et saa iloa työstä, niin palkka kuityenkin juoksee?

Olin ennen samaa mieltä ja nykyisin täysin eri mieltä kanssasi. Se pieni rahallinen korvaus ei enää innosta heräämään aamulla ja uhraamaan suurta osaa elämästään johonkin, jossa ei koe olevan mieltä tai tarkoitusta. Jos saisi edes isoa palkkaa, mutta sanotaan nyt esimerkkinä, että jos tekee siivoojan duunia ja taidot ja halu olisi suuryritysjohtajaksi niin kyllähän se mieltä rupeaa rassaamaan jossain vaiheessa.

Ideaalitilanne olisi tietysti löytää työ, joka tuntuu harrastukselta ja silti joku maksaa siitä. Intohimo on se taikasana.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="realistinen";30757358]No ei siellä työssä tarvitse viihtyä. Vapaa ajalla viihdytään ja nautiskellaan. Työssä käydään siksi, että työt tehdään kunnolla, että on mahdollisuus elää ja nauttia siitä vapaa-ajasta. onni on niillä jotka nauttivat työstään ja vielä elävät sillä.
Muut, eli suurin osa käy töissä sillä voimalla, että mielekkyys tehdä työtä tulee siitä, että saa rahaa, että voi nauttia vapaa-ajasta.
Jos työssä ei ole niin kurjaa, että ajattelet joka aamu itsaria, kun sinne joudut menemään, niin ei kannata vaihtaa, jos ei sitten ole tyrkyllä varmaa ja mukavanpaa paikkaa misssä nyt olet.[/QUOTE]

Höpö höpö. Mä etsin elämääni iloa ja nautintoa. Koitan vain kaivaa itseäni kuopasta, että löytäisin taas jonkun suunnan. En osaa enkä halua osata ajatella niin, että työ on vain työtä ja vapaa-aika vapaata. Säälittää ne tehdasmiehet ja -naiset, jotka haaveilevat eläkkeestä jo kolmekymppisinä, siinä on hukkaan heitetty yksi elämä. Olen aikaisemmin ollut superpaskassa työpaikassa ja myöhemmin ihmettelin, miksen vaihtanut jo aiemmin vaan kituutin pennien tähden. Elämänilo palasi silloin pelkästään sen takia, että jätin ko työpaikan taakseni ja löysin tuolloin mukavamman. Se mukavampi erinäisistä syistä päättyi ja taas ollaan olosuhteiden pakosta paikassa X, joka vastaa kiinnostuksenkohteita, no, ei ollenkaan.

 

["realistinen"]

Olin ennen samaa mieltä ja nykyisin täysin eri mieltä kanssasi. Se pieni rahallinen korvaus ei enää innosta heräämään aamulla ja uhraamaan suurta osaa elämästään johonkin, jossa ei koe olevan mieltä tai tarkoitusta. Jos saisi edes isoa palkkaa, mutta sanotaan nyt esimerkkinä, että jos tekee siivoojan duunia ja taidot ja halu olisi suuryritysjohtajaksi niin kyllähän se mieltä rupeaa rassaamaan jossain vaiheessa.

Ideaalitilanne olisi tietysti löytää työ, joka tuntuu harrastukselta ja silti joku maksaa siitä. Intohimo on se taikasana.

Jos taidot ja halu on suuryritysjohtajaksi, niin sehän on silloin yksinkertaista. Senkun pykää yrityksen pystyyn ja rupee kasvattamaan sitä. Voi olla toki, että siinä vaiheessa huomaa, että ei nauti siitäkään hommasta ja toisaan se rahan tulokin voi olla väliin epävarmaa.

 

[Onnellinen ja etuoikeutettu]

Olen kutsumusammatissani. Ainakin 90% aamuista mene ilolla töihin "pelastamaan maailmaa". Parhaalla ystävälläni oli ennen sama tilanne. Ollaan molemmat pitkään opiskeltu ja useampia aloja, että on näihin tilanteisiimme päästy. Eri aloilla ollaan keskenämme ja eri työpaikoissa.

Ystäväni työpaikalla kävi sitten niin, että pomo vaihtui ja alkoi muuttaa työyhteisön toimintatapoja radikaalisti työntekijöiden mielipiteistä ja palautteesta huolimatta. Ystävälläni sattui vielä menemään henkilökohtaisella tasolla sukset ristiin uuden pomon kanssa. Hän alkoi suorastaan kärsiä työpaikallaan. Olen puinut näitä juttuja hänen kanssaan tuntitolkulla...

Jotenkin nyt vasta mulle on alkanut valjeta, että kaikki ihmiset ei nauti työssä käymisestä ollenkaan. Tuntuu hassulta myöntää, mutta kun on itse jo tosi nuorena tiennyt, mitä haluaa tehdä ja määrätietoisesti tehnyt työtä päästäkseen unelmatyöpaikkaansa, niin tuntuu käsitämättömältä, että joku toinen voi olla 40h/vk tilanteessa, joka lähinnä harmittaa.

Enpä tiedä, miksi tämän tilitin tähän, kun ei tämä auta AP:ta mitenkään, mutta olenpa vain joutunut viimeisten parin vuoden aikana tällaisia miettimään... Tsemppiä AP oikean päätöksen tekemiseen! Toivottavasti löydät paikkasi!

 

[realismia]

Tollointa on aloitta opiskelu alalla joka on kivaa ja hauskaa, mutta ei työllistä ja siellä koulutetaan valmiiksi kortistoon. Kuten vaikkapa media-assistentti. Työ ja harrastus menevät monella hieman sekaisin.

Jos et saa iloa työstä, niin palkka kuityenkin juoksee?

Juuri näin. Pari tuttavaani on kouluttautunut uudelle alalle aikuisena, mutta ei ole niiltä aloilta töitä löytynyt. Lopputulos on, että tekevät töitä alkuperäisellä alallaan ja koko koulutusaika oli persnettoa.