Onko normaalia käytöstä parisuhteessa?

Joko on tai ei ole.

Jotkut ovat TV-addikteja ja/tai sohvaperunoita ihan muuten vaan. Ja se ei toki ole kenenkään muun syy. Sitten joskus ihmisistä tulee apaattisia siksi, että omassa elämässä on jotain häiritsevää/masentavaa, jota pakenevat.Joskus siihen voi olla osuutta kumppanissakin (joskus ei).

Mutta etkö sinä nyt vääristele - eikö tuo aloittaja (joka varmaan on keksinyt tarinansa, mutta se lienee keskustelun tässä vaiheessa sivuseikka) kuitenkin kertonut, että heillä on seksiä ja yhteistäkin aikaa? Hän vaan olisi halunnut vielä enemmän seksiä. Tilannehan on siis ihan eri kuin se, että joku katsoisi vaan telkkaria eikä ikinä innostuisi seksistä. Erilaiset libidot, erilaiset toiveet... ei siinä sen kummempaa. periaatteessa on ihan ok katsoa vaan telkkaria, jos niin haluaa päivänsä käyttää. Ja ok olisi myös harrastaa sen sijaan joka päivä seksiä. Ja tietysti välimuotojakin on, ja kaikki vaihtoehdot ovat ihan ok.

Aika harvan naisen mielestä on "ihan OK", että mies pelaa pelikonsolia joka päivä tunteja sekä on innostumatta vaimon seksiehdotuksista juurikaan. Aika harvoin kirjoittavat, että jätin miehen koska emme sopineet yhteen, vaan asiasta on saatanallinen valitus kuinka mies on iso lapsi ja velttomunainen vässykkä ja pilasi perhe-elämän addiktiollaan.

 

Aika harvan naisen mielestä on "ihan OK", että mies pelaa pelikonsolia joka päivä tunteja sekä on innostumatta vaimon seksiehdotuksista juurikaan. Aika harvoin kirjoittavat, että jätin miehen koska emme sopineet yhteen, vaan asiasta on saatanallinen valitus kuinka mies on iso lapsi ja velttomunainen vässykkä ja pilasi perhe-elämän addiktiollaan.

Eihän se meidän vika ole, jos miehet on isoja lapsia ja velttomunaisia vässyköitä. Enkä usko, että konsolin pelaaminen niistä sellasia tekee.

 

Eihän se meidän vika ole, jos miehet on isoja lapsia ja velttomunaisia vässyköitä. Enkä usko, että konsolin pelaaminen niistä sellasia tekee.

Jaa. No mitäs ne vähempihaluiset hömppäsarjojen katsojanaiset ovat? Normaaleita naisia vai kuivavittuisia isoja teinejä?

 

Aika harvan naisen mielestä on "ihan OK", että mies pelaa pelikonsolia joka päivä tunteja sekä on innostumatta vaimon seksiehdotuksista juurikaan. Aika harvoin kirjoittavat, että jätin miehen koska emme sopineet yhteen, vaan asiasta on saatanallinen valitus kuinka mies on iso lapsi ja velttomunainen vässykkä ja pilasi perhe-elämän addiktiollaan.

Lähes kaikkien naisten mielestä on ihan ok, että mies ei heti töistä tultuaan ryntää naisen kimppuun ja ala hieromaan ja nuolemaan häntä. Lähes kaikkien naisten mielestä on ihan ok, että mies haluaa vähän aikaa töistä tultuaan ihan vain hengähtää ja rentoutua. Lähes kaikkien naisten mielestä on myös ihan ok, että mies ei joka viikonloppu (silloin kun ei ole töissä) vietä koko viikonloppua sängyssä naisen kanssa. Lähes kaikille naisille myös ok, että mies ei välttämättä halua viettää iltojaan vaimon ystävien seurassa.

 

Jaa. No mitäs ne vähempihaluiset hömppäsarjojen katsojanaiset ovat? Normaaleita naisia vai kuivavittuisia isoja teinejä?

Voihan ne sellaisia olla, mutta en tiedä tekeekö hömppäsarjojen katsominen niistä sellaisia. Mulla ei ole kovinkaan kattavaa käsitystä kuivuusasteista.

 

Ihmiset ovat erilaisia ja se on ihan normaalia. Meillä on miehen kanssa melkoisia eroavaisuuksia kaikissa näissä asioissa, jotka aloittajaa tuntuvat kovasti hiertävän, mutta minä en ole asiasta tehnyt mitään ongelmaa.

Meillä mies saa harrastaa omia juttujaan ja minä saan harrastaa omiani. Halut ei mene yksiin aina seksissä, mutta ei se maailmaa kaada. Kummallakin on omat kaverit ja niitä tapailemme pääsääntöisesti erikseen. Lapset viihtyvät mukana parhaiten, jos kyläpaikassakin on lapsia. Toinen meistä tykkää reissata enemmän ja se hänelle suotakoon. Kotona viihtyvä ei ole katsonut tarpeelliseksi kahlita toistakin osapuolta kotiin ja matkustelusta pitävä ei raahaa toista mukaansa väkisin reissuille. Siivoustapamme ja siisteystasokäsitykset ovat erilaiset, mutta senkin kanssa pystyy elämään.

Tärkeintä liitossa on toisen kunnioitus ja rakkaus. Joustavuus ja toisen hyväksyminen omana itsenään ovat pitäneet meidät yhdessä 28 vuotta ja tällä hyväksi havaitulla tyylillä aiomme jatkaa, kunnes kuolema meidät erottaa. Kannattaa keskittyä ennemmin itsensä kehittämiseen kuin toisen 'vikojen' ruotimiseen. Jos siihen ei kykene, niin silloin on parempi erota.

 

Mikä ihmeen vika siinä sitten on että eletään erikseen jos ei kerran yhdessä sovita elämään?

En ikinä voisi elää päivääkään jonkun Vierasmiehen kanssa, mutta hei c'mon! Ei mun tarttekaan!!!!

Jos seksihalut ei kohtaa, jos siisteyshalut ei kohtaa, jos harrastusmaailma tai arvot ei kohtaa, niin ei hei ole pakko.

Ja, muuten olen sitä mieltä, että alut on alkuja, muutamassa vuodessa se tilanne sitten vasta vakiintuu. Ja tästä syystä mun mielestä ei aivan tuoreeseen suhteeseen tarttis lähtee niitä kakruja värkkäämään, riskit on suuret että prinssi muuttuu sammakoksi tai prinsessa lehmäksi...

 

Aika harvan naisen mielestä on "ihan OK", että mies pelaa pelikonsolia joka päivä tunteja sekä on innostumatta vaimon seksiehdotuksista juurikaan. Aika harvoin kirjoittavat, että jätin miehen koska emme sopineet yhteen, vaan asiasta on saatanallinen valitus kuinka mies on iso lapsi ja velttomunainen vässykkä ja pilasi perhe-elämän addiktiollaan.

Jos eroon asti päädytään, niin noinhan ne kumppanit aina asian kokevat tunnetasolla, niin naiset kuin miehetkin. Tai ei "aina", mutta usein. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö se tuntikausien pelaaminen ja seksistä kiinnostumattomuus sinänsä olisi ok. Vaikka eihän se suhteessa silloin ole ok, jos se aiheuttaa ongelmia, mutta siksi eron mahdollisuus onkin kaikkien saatavilla. Ja ehkä sitten ajan myötä tajuaa, että yhteen sopimattomuus se varsinainen ongelma olikin.

Sinänsä väittäisin kyllä minäkin, että suurimman osan mielestä on ihan ok, että suhteessa sillä toisella on omia harrastuksia, vaikka sitten tuo pelaaminen. Se varmaan ihmisiä rassaa, jos toinen ei juurikaan kiinnostu seksistä, mutta ap:n tapauksessahan ei ollut niin. Heillä kuitenkin oli seksiä. Normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen kestää kyllä sen, jos kumppani ei ihan joka kerta halua silloin, kun itse sattuu haluamaan, ja usein noihin kyllä jokin ratkaisu ja kompromissi löytyykin.

 

En ikinä voisi elää päivääkään jonkun Vierasmiehen kanssa, mutta hei c'mon! Ei mun tarttekaan!!!!

Aika harva haluaa koska suurin osa naisista hakee alistuvaa kynnysmattoa joka ei vaan missään tapauksessa kyseenalaista naisen kaksinaismoralismia.

 

Aika harva haluaa koska suurin osa naisista hakee alistuvaa kynnysmattoa joka ei vaan missään tapauksessa kyseenalaista naisen kaksinaismoralismia.

Voit toki noin ajatella, ja varmaan se ajatus sinua lohduttaa.

Mutta mikä sitten on ongelmasi?

Mikä sua niin täällä mättää?

 

Aika harva haluaa koska suurin osa naisista hakee alistuvaa kynnysmattoa joka ei vaan missään tapauksessa kyseenalaista naisen kaksinaismoralismia.

Oletko koskaan kuullut terveellä itsetunnolla varustetusta miehestä? Onneksi sellaisiakin on.

 

Aika harva haluaa koska suurin osa naisista hakee alistuvaa kynnysmattoa joka ei vaan missään tapauksessa kyseenalaista naisen kaksinaismoralismia.

BUAHAHAAAA... Juu me naiset ollaan tunnettuja siitä, että viehätytään narussa talutettavista lapasista.
Oikeesti?

 

Voit toki noin ajatella, ja varmaan se ajatus sinua lohduttaa.

Mutta mikä sitten on ongelmasi?

Mikä sua niin täällä mättää?

Samaa minäkin olen ihmetellyt.

Kun kerran vierasmiehellä on omien sanojensa mukaan kaikki niin hyvin omassa liitossaan, niin miksi hän on sitten niin katkera? Pahoittanut mielensä muiden miesten puolesta, joille olettaa tapahtuvan jatkuvasti suuria vääryyksiä? Koska yleisellä tahollahan vierasmies tässä vain puhuu. Niinhän se oli?

 

[QUOTE="vaimo";30712563]Samaa minäkin olen ihmetellyt.

Kun kerran vierasmiehellä on omien sanojensa mukaan kaikki niin hyvin omassa liitossaan, niin miksi hän on sitten niin katkera? Pahoittanut mielensä muiden miesten puolesta, joille olettaa tapahtuvan jatkuvasti suuria vääryyksiä? Koska yleisellä tahollahan vierasmies tässä vain puhuu. Niinhän se oli?[/QUOTE]

Niin, voithan sinä tosiaan nimittää asioista keskustelua katkeruudeksi jos niin haluat. Miksi täällä jauhetaan niin usein joukkoraiskauksista, eihän ne teitä itseä kosketa?

 

BUAHAHAAAA... Juu me naiset ollaan tunnettuja siitä, että viehätytään narussa talutettavista lapasista.
Oikeesti?

Naiset rakastavat itsenäisiä ja vahvoja miehiä kunhan miehet ovat vahvoja naisen hyväksymällä tavalla ja siten, että se eniten naista hyödyttää.

 

[QUOTE="vaimo";30712551]Oletko koskaan kuullut terveellä itsetunnolla varustetusta miehestä? Onneksi sellaisiakin on.[/QUOTE]

Useammin kuin naisesta, mutta sehän on selvää jo hormonitoiminnan pohjalta.

 

Naiset rakastavat itsenäisiä ja vahvoja miehiä kunhan miehet ovat vahvoja naisen hyväksymällä tavalla ja siten, että se eniten naista hyödyttää.

No totta munassa. Ja sama toisin päin - miehetkin rakastavat naisia, jotka ovat vahvoja ja itsenäisiä tavalla, joka miellyttää heitä. Ja jokaista yksilöä miellyttävät eri asiat.

Sanat "vahva" ja "itsenäinen" kun voivat tarkoittaa niin monta asiaa. Se "vahva ja itsenäinen mies" voi yhtä hyvin olla joku hormoneilla päänsä sekottanut motoristi, joka "tallaa omia polkujaan" eli myy huumeita ja tekee muita pikku rikoksia "individualistisesti ja itsenäisesti". Tai sitten se voi tarkoittaa jotain toisenlaista miestä.

Ei sunkaan kannata sen takia hermostua, jos joku tietty nainen ei ole juuri sinun "vahvasta ja itsenäisestä" persoonastasi ollut kiinnostunut - ette varmaan sitten pohjimmiltaan sopineet toisillenne. Ja jos nyt seuraavaksi aiot sanoa, ettei sinulla tuollaisia ongelmia ole ollutkaan, niin ei sun kannata muidenkaan miesten puolesta hermostua. On parempi, jos niin naiset kuin miehetkin ottavat kumppanikseen sellaisen ihmisen, joka heitä oikeasti kiinnostaa ja josta he syttyvät - eivätkä tee kompromisseja vaan ollakseen reiluja niille muillekin. Niistä kompromisseista syntyy vaan ongelmia.

Ja mitä tulee vielä tähän ap:n ongelmaan ja muihin viitattuihin esimerkkeihin - minusta ei ole yhtään paha asia, jos lapseton pariskunta eroaa. Mieluummin niin, kuin että käytetään kauheasti aikaa ja energiaa asioiden setvimiseen ties missä terapioissa ja opetellaan hampaat irvessä uusia toimintatapoja. Joten ihan sama, jos joku ei enää halua seksiä tai haluaa vaan katsoa telkkaria - sitten asia on niin. Ei suhteiden tarvitse aina ikuisesti kestääkään. Ja tuskin ap tai kukaan olisi oikeasti tyytyväinen siitäkään, että se toinen suostuisi vastentahtoisesti seksiin päivittäin. Vaikkei se vastahakoisuus näkyisikään, niin jos tietää sen olevan teatteria, niin kohta on jo uusi ongelma pystyssä ja sitä sitten ruoditaan palstalla. Koska pohjimmiltaanhan suhteessa halutaan seksistä muutakin kuin pelkkää fyysistä aktia.

 

Ja mitä tulee vielä tähän ap:n ongelmaan ja muihin viitattuihin esimerkkeihin - minusta ei ole yhtään paha asia, jos lapseton pariskunta eroaa. Mieluummin niin, kuin että käytetään kauheasti aikaa ja energiaa asioiden setvimiseen ties missä terapioissa ja opetellaan hampaat irvessä uusia toimintatapoja. Joten ihan sama, jos joku ei enää halua seksiä tai haluaa vaan katsoa telkkaria - sitten asia on niin. Ei suhteiden tarvitse aina ikuisesti kestääkään. Ja tuskin ap tai kukaan olisi oikeasti tyytyväinen siitäkään, että se toinen suostuisi vastentahtoisesti seksiin päivittäin. Vaikkei se vastahakoisuus näkyisikään, niin jos tietää sen olevan teatteria, niin kohta on jo uusi ongelma pystyssä ja sitä sitten ruoditaan palstalla. Koska pohjimmiltaanhan suhteessa halutaan seksistä muutakin kuin pelkkää fyysistä aktia.

Aamen. Juuri näin minäkin ajattelen, enkä tajua miksi kenenkään pitäis silloin olla muka väärässä tai huono, jos vaan kaksi on erilaisia keskenään.

 

Niin, voithan sinä tosiaan nimittää asioista keskustelua katkeruudeksi jos niin haluat. Miksi täällä jauhetaan niin usein joukkoraiskauksista, eihän ne teitä itseä kosketa?

Niitä ketjuja tehtailee tänne varmaan joku yksi ja sama rasistinen persu, jonka kirjoitukset eivät liity millään lailla sukupuoliin tai sukupuolirooleihin, vaan ne liittyvät hänen rasistiseen agendaansa. Nuo tuollaiset kirjoittajat voivat olla yhtälailla naisia tai miehiä - nimenomaan rasistimiehet jaksavat jauhaa "mamujen tekemiä joukkoraiskauksia", mutta ei heitä kyllä sukupuolittunut väkivalta noin muuten tunnu hetkauttavan suuntaan eikä toiseen. Tämähän on vanha ilmiö, ei sen pitäisi kummastuttaa sinuakaan.

 

Aika harvan naisen mielestä on "ihan OK", että mies pelaa pelikonsolia joka päivä tunteja sekä on innostumatta vaimon seksiehdotuksista juurikaan. Aika harvoin kirjoittavat, että jätin miehen koska emme sopineet yhteen, vaan asiasta on saatanallinen valitus kuinka mies on iso lapsi ja velttomunainen vässykkä ja pilasi perhe-elämän addiktiollaan.

Aika harva pelaisi miehen kanssa tuntikausia niitä konsolipelejä päivittäin. Aloittaja kuitenkin katsoo sitä telkkaa yhdessä puolisonsa kanssa ja kertoo, että tykkäävät samoista sarjoista. Siis ei se telkkarin katseli sinänsä mikään erottava tekijä vaikuta olevan, vaan lähinnä yhdistävä.

Tässä keskustelussa on korostunut se, että libidot ovat erilaisia eikä seksiin saisi painostaa. Mikä on ihan totta, itsekin olen sitä tuonut esiin. Mutta lisätietojen valossa kannattaa miettiä voisiko olla muustakin kyse, eli väärinymmärryksistä ja kumppanin epävarmuudesta. Jos nainen on niin epävarma itsestään, ettei normaalipainoisena treenaavana nuorena naisena kehtaa mennä yleiselle rannalle, voisiko tämä rajoittaa myös seksielämää. Jos hänelle vaikka nyt on tullut pari kiloa ylimääräistä, ehkä se onkin syynä, ettei enää halua touhuta kuin pimeässä peiton alla ja siksi torjui miehen aloitteen siellä olohuoneessa vilttien päällä sekstailusta. Vaikka oli itse aiemmin sellaisen järjestänyt, niin olisiko juuri tuossa välissä voinut tapahtua joku pieni muutos kropassa, joka on ulkonäkökeskeiseen epävarmaan naiseen voinut vaikuttaa sillä tavalla, että pakenikin tilannetta yläkertaan?

Ja kun aloittaja on kertonut, että on vuosi sitten muuttanut käytöstään eikä enää tee aloitteita. Epävarmuudesta kärsivä nainen voi ottaa sen merkkinä siitä, ettei toinen enää pidä häntä seksuaalisesti niin viehättävänä, muuttuu entistä epävarmemmaksi eikä uskalla tehdä senkään vertaa aloitteita kuin aiemmin. Jos nainen lupailee seksiä tiettyyn aikaan ilman että mies on sellaiseen mitenkään painostanut, nainen saattaa pitää myös tuota puhetta aloitteena, johon odottaa miehen reagoivan. Sitten kun tulee se aika, jolloin seksiä oli tarkoitus harrastaa, mutta mies ei tee elettäkään sen suuntaan, voi olla niin, että nainenkin kokee itsensä torjutuksi.

Eli kannattaa miettiä, voisiko kyse olla osin väärinkäsityksistä ja naisen epävarmuudesta. Koska sellaisille asioille nyt voisi jotain tehdäkin, korjata väärinkäsitykset ja pyrkiä vahvistamaan toisen itsetuntoa. Sanomatta on selvää, että mistään vatsalla olevista ylimääräisistä ei pidä mainita koskaan sanallakaan, jos toiselle ulkonäkö on herkkä paikka.

 

Niin, voithan sinä tosiaan nimittää asioista keskustelua katkeruudeksi jos niin haluat. Miksi täällä jauhetaan niin usein joukkoraiskauksista, eihän ne teitä itseä kosketa?

Joukkoraiskauksista on ihan omat ketjunsa, samoin voit tehdä sinäkin omat ketjusi näistä muista yleisistä asioista. Tässä ketjussa on kuitenkin ruodittu aloittajan ongelmia, mutta sinä väännät asian vierestä.

 

Useammin kuin naisesta, mutta sehän on selvää jo hormonitoiminnan pohjalta.

Miehilläkö ei ole hormonitoimintaa? Minusta kuulostaa ainakin siltä, että aloittajalla on vähän liikaakin hormonitoimintaa.

 

Aamen. Juuri näin minäkin ajattelen, enkä tajua miksi kenenkään pitäis silloin olla muka väärässä tai huono, jos vaan kaksi on erilaisia keskenään.

Tottahan tämä on, mutta aloittajan mielestä ei ole hyväksytävää, eikä normaalia, jos kumppani on erilainen kuin hän itse.

 

[QUOTE="vaimo";30712630]Tottahan tämä on, mutta aloittajan mielestä ei ole hyväksytävää, eikä normaalia, jos kumppani on erilainen kuin hän itse.[/QUOTE]

Niinpä, se tuolta ehkä paistaa rivien välistä.

Olen tästä kantapäät-vastakkain-jos-ei-suju -asiasta samaa mieltä myös niiden naisten kohdalla jotka tulee tänne itkemään että mies on narsisti, jos se on sellainen ja sellainen ja tällainen ja tuollainen.

Oli mikä oli, mutta jos ei homma toimi, niin pakkoko siinä suhteessa on olla...

 

sehän on itsestä kiinni mihin tyytyy.

Tyytyykö siihen että elät täysin erilaisen puolison kanssa ja teet paljon asioita yksin.
Tai suostut elämään loppuelämän puutteessa.

Minä ainakin olen onnellisempi suhteessa missä on positiivinen, elämänmyönteinen ja spontaani puoliso joka on helppo saada lähtemään jokapaikkaan kun itse olen samanlainen.

Ei järjestä kohtausta joka kerta kun pitäisi lähteä jonnekkin minne tahansa toinen keksiikin että lähdetään.
Elämä on helpompaa kun molemmat joustaa ja tykkää samoista asioista.

Eihän kaikki myönnä elävänsä huonossa suhteessa.
Moni jää suhteeseen täysin erilaisen ihmisen kanssa ja hyväksyy että toista ei kiinnosta juuri mikään mikä sinua.
Ja moni hyväksyy tilanteen kun pelkää ettei löydä parempaakaan, pelkää yksin jäämistä jne...

Puolustellaan omaa suhdetta itselleen ja muille vaikka asiat ei olisi niin hyvin kun oikeasti toivoisi niiden olevan.

Kyllä samankaltaisen kumppanin kanssa ja suhteessa jossa molemmat joustaa saa elämästä niin paljon enemmän irti.

Niinhän tämä yksikin kirjoittaja sanoi että jäi huonoon suhteeseen kun pelkäsi yksin jäämistä ja teki lapsetkin. Ja nyt harmittaa..

Ei kumppania voikkaan täysin muuttaa ikinä jos toinen ei edes halua yhtään muuttua eikä mukautua suhteeseen eikä jousta missään.
Hankalaa on elämä..