Jos on kotiäiti joka ei kykene elättämään lapsiaan ja järjestämään heille asuntoa eron jälkeen, niin kotiäidistä kuuluu tulla siinä tilanteessa työssäkäyvä eli palkansaaja ja veronmaksaja joka turvaa ihan itse hankkimansa jälkikasvun toimeentulon, toki lasten isän osallistuessa kustannuksiin kykynsä mukaan. Lasten elättäminen on vanhempien vastuu, ei yhteiskunnan. Erotilanne ei ole tähän mikään poikkeus.
On täysin perverssiä, että viimeisen parin vuosikymmenen ajan suomalaisiin mammoihin on imeytynyt todella vahva mielikuva sitä, että lasten saanti ja kasvatus on elinkeino jonka itsestäänselvästi kustantaa joko mies, yhteiskunta tai molemmat. Ja että on muka täysin hyväksyttävää ja oikeutettua heittäytyä toisten elätettäväksi vain siksi, että on lapsia ja tietysti aina mukana olevalla lisäverukkeella siitä kuinka töitä ei juuri siltä paikkakunnalta löydy, opiskelut on kesken, elämäntilanne on muuttunut tai muuta vastaavaa bullshittiä jotka ovat käytännössä vain varsinaisten taakankantajien eli veronmaksajien ja sosiaaliviranomaisten silmille puhallettu savuverho.[/QU
Muistaakseni ap on työkyvyttömyyseläkkeellä. Hänen eläkkeensä on niin pieni, että sillä ei kustanneta kolmen lapsen elinkustannuksia, edes elatusmaksujen kanssa.
