Toggle sidebar

Kuinka suoraan olette kertoneet lapsille eron syyn, kun se on miehen pitkäaikainen ja julkea pettäminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti ja vaimo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äiti ja vaimo

Vieras
Eli ero tulossa ja mies pettänyt törkeästi pitkäaikaisesti ja useiden naisten kanssa. Lapset ovat ala-asteikäisiä ja tivaavat selityksiä. Ollaan kerrottu, että isä on ollut äidille ilkeä. Mutta varsinkin vanhemmat lapset tivaavat tarkempia selityksiä. Olen myös itse niin pettynyt ja vihainen, että ajattelen heillä olevan oikeus tietää miksi eroamme. Nythän tilanne on se, että he miettivät miksi en voi antaa isille anteeksi ja jatkaa liitossa. Olen luvannut jotain kertoa mietittyäni miten kerron, kun tytär sanoi, että kysyy nin kauan että sanon jotain.
Kuinka suoraan olette kertoneet lapsilleneen eron syyt? Onko teille itsellenne kerrottu toisen vanhempanne pettämisistä? Tekikö se pahaa jälkeä kehityksellenne?
Huoh. En olisi uskonut olevani tässä tilanteessa.
 
itse erosin miehestäni kun olin raskaana, hän petti ja pahoinpiteli minua useita kertoja. Olen joutunut lapselle jo alle kouluikäisenä sanomaan että isäsi ei tule meille asumaan eikä meille sisään koska on satuttanut minua. Oli pakko sanoa, kun lapelle tul vaihe että halusi vanhemmat taaas yhteen, vaikka ero oli tapahtunut vuosia aiemmin. Välit ovat edelleen jäätävät, lapsen aikana ei riidellä mutta ei puhutakaan.
 
Minulle kerrottiin aikanaan, mutta olin yläasteikäinen. Asiaa ei sen kummemmin avattu, mutta tiesin tuolloin itsekin, että se on hyvä syy erota.

En ole ehkä paras ihminen neuvomaan, mutta sanoisin, ettei syitä kannata kovin tarkasti ala-asteikäisille lapsille kertoa ja tuo että isä on äidille ilkeäkin on minusta vähän liikaa. Toisaalta voi olla, että kaikki loksahtaisi heilläkin kohdalleen, jos vain sanoisitte, että kuviossa on kolmas osapuoli ja sen vuoksi ette voi enää jatkaa yhdessä. Mutta älä mitään anteeksiantoja ja ilkeyksiä enää selitä.
 
lapskille pitää olla rehellinen, voi kertoa että isä on pettänyt. Ei yksityiskohtia. Äiti voi sanoa että ei voi sitä antaa anteeksi ja että emme halua enää olla yhdessä. Ei ole luottamusta.
 
Mun mielestä missään nimessä ei kerrota lapsile että isä on pettänyt. jo tuon kertominen, että isä on loukannut äitiä on mielestäni väärin, koska lapset saattavat alkaa syyllistämää isää, mikä tuossa tialnteessa ei ole toivottavaa. Se että isä on loukanut äitiä ei pidä johtaa siihen, että kinaa tulee isän ja lasten välille. Mun mielestä erotilanteessa aina kerrotaan lapsille että erotaan yhteisymmärryksessä oli syy mikä tahansa. Väkivaltatilanteet tietysti erikseen, koska kyse turvallisuudesta. Vanhempien parisuhdeongelmat ei kuulu lasten korville. En tosiaan ymmärrä miksi lapsille pitäisi muka olla rehellinen tässä asiassa.

Mun mielestä erotessa lapsille sanotaan, että vanhemmat eivät rakasta enää toisiaa niinkuin aviopuolisot rakastaa. Voi sanoa että silti välitetään toisesta, mutta ei voida enää asua yhdessä. Ja erotilanteissahan tuo on totta, eli lapsille ei tarvitse edes valehdella.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
No en kertoisi pettämisistä tms. Jos et osaa muuten asiaa hoitaa, niin varaa aika jostain perheneuvolasta. Lapsilla on oikeus rakastaa ja arvostaa molempia vanhempiaan, ja vaikka ajatteletkin nyt varmaan, että "lapsilla on oikeus tietää", niin tuollainen kertominen haavoittaa ja vahingoittaa nimenomaan lapsia.

Lapsille voi kertoa, että äiti ja isä eivät enää rakasta toisiaan tai että äidin ja isän parisuhde on päättynyt. Jotain neutraalia, jossa ei syytetä kumpaakaan.

Miksi lasten edes täytyisi tietää? Lapsen näkökulmasta pettäminen voi sitä paitsi olla liian pieni syy - he voivat hyvinkin ajatella, ettei niin mitättömän asian takia tarvitsisi rikkoa perhettä.

Tuo pettämisestä kertominen on vähän kummallista muutenkin, koska eihän vanhemmilla käsittääkseni ole tapana seksielämästään muutenkaan puhua lasten kanssa.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset pitää ne lapset riitojenne ulkopuolella!
 
Ei minusta kuulu ollenkaan kertoa kuka on tehnyt ja mita. Kuvittelitko tosiaan alkavasi kertoilemaan miehesi naisseikkailuista lapsille jotakin? Tottakai lapsille jaa sellainen olo, etta on pakko saada tietaa, jos joku sita heidan naamansa edessa roikuttaa.
 
Aikanaan mietin lausetta jossa toinen vanhempi aikuisena kysyi - miksi annoit minun vihata mielummin sinua? Toinen halusi säilyttää jo edesmenneen puolison ja lapsen hyvät muistot . (Oli samantyyppinen jossain elokuvassakin). Olemassa olevan vanhemman oli helpompi kestää ja korjata aiheuttamansa mielipaha ja viha.
Äitinä voisin tehdä samoin, jättäisin syyttämättä miestä vain siksi että lapsella on oikeus rakastaa myös isäänsä. Ja noh, minä selviäisin myös kiukusta paremmin sekä en pakottaisi heitä sellaiseen anteeksiannon kiemuroihin.

Jos välttämättä haluat että lapsesi saa tietää on mies oikea henkilö kertomaan, koska myös voi kertoa lapsille ettei se heihin liittynyt.

Mutta kuten aikaisemmin jo luki, lapsille tuo syynä voi olla vähäpätöinen varsinkin jos jo jatkunut pitkään, miksi et heti lähtenyt.
 
Aikuisten asiat eivät kuulu lapsille - eikä etenkään toisen vanhemman moittiminen erotilanteessa.
Erosta voi kertoa, etteivät isä ja äiti enää voineet elää yhdessä, koska tekivät toisensa onnettomiksi tms.
 
Lapsille voi hyvin sanoa, että eron syyt ovat aikuisten välisiä asioita. Enemmän lapset tarvitsevat tietoa siitä, että ihmiset pysyvät heidän elämässään eikä perusturvallisuus järky. Jos aletaan eron yksityiskohtia vyöryttämään lapsille, tulee niistä liikaa taakkaa lapsille kannettavaksi.
 
Kai ne sen miehenkin lapsia on ja silloin syy lienee ihan joku muu, vaikkapa se ettei tykännyt susta enää ja et ollut nainen hänen makuunsa - kerrotko myös sen? Ihan samalla tavalla kuin lapsille ei kerrota muutenkaan aikuisten asioita niin ei erotilanteessakaan. Lapsille ei kuulu miksi vanhemmat on yhteen menneet (joo oltiin kännissä ja naksautettiin ) tai eronneet.

Sun oma viha on sun omaa vihaa. Mies ja vaimo eroaa, ei isä (tai äiti) silti ota eroa lapsistaan. Se kannattais muistaa.
 
Mun mielestä se on hyvä muistisääntö jonka joku asiantuntija on sanonut, että niissä lapsissa on puolet sitä toista vanhempaa - samalla kun moittii tai vihaa joitain piirteitä siinä (ex) puolisossa, tulee lapselle olo että moittii hänessa kenties olevia samoja piirteitä.
 
Lapset olivat kuulleet ja nähneet paljon riitojen aikana. Sanoin lapsille että isä kohteli niin huonosti äitiä, että sellainen on väärin eikä sitä kuulu hyväksyä parisuhteessa. Sanoin myös että vaikka en rakasta enää isää niin lapsilla on oikeus rakastaa häntä silti. Kerroin ettei ero ole millään lailla lasten syy. Molemmat ovat sanoneet että on parempi näin kun erottiin. Eron aikaan lapset 8 ja 10v..
 
Mistäs sen tietää, miten lapset tuon tiedon ottaisivat. Eivät välttämättä sen paremmin ymmärtäisi äidin erohaluja. Eihän ala-asteikäiset lapset normaalisti vanhempiensa seksielämää mieti eivätkä ymmärrä todennäköisesti vielä mustasukkaisuuden tunteita.

Minun vanhempani erosivat aikoinaan tilanteessa, jossa molemmat oli kyllä pettäneet, mutta se pettäminen ei ollut todellakaan eron syy. Se, että molemmilla oli jo uudet puolisot katsottuna, ainoastaan helpotti eroa. Äidin uusi puoliso helpotti hänen pakenemistaan ja todennäköisesti se vähän rauhoitti isää, että hänellä oli jo uusi puoliso. Todelliset eron syyt toki tiesin, sillä olinhan minä äidin kanssa joskus turvakotiinkin joutunut pakenemaan. Äiti siis pakeni väkivallan ja sen uhan vuoksi, eivätkä vanhemmat mitään pettämisjuttuja eron yhteydessä edes puineet. Uudet puolisot selvisivät minulle pian, vaikka aluksi molemmat vanhemmat pyrkivät niitä minulta salaamaan. Eli isää muutossa auttamaan tullut nainen oli "ystävä" eikä äitikään minulle uutta puolisoaan heti esitellyt. Mutta he siis molemmat jatkoivat elämäänsä näiden avioliiton aikana löytyneiden kumppanien kanssa ja suhteen alkamisajat, joka isäni kohdalla oli pari vuotta ennen eroa ja äitini kohdalla vajaa vuosi, selvisivät myöhemmistä jutuista ja kuvista. Molemmat pariskunnat ovat yhdessä edelleen melkein 20 vuotta myöhemmin.

En minä edelleenkään pelkkää pettämistä pitäisi painavana syynä eroon ja tulee kyllä mieleen, että eikö muka mikään muu parisuhteen ongelma ole vaikuttanut siihen että niin on käynyt. Voiko eron syyn tosiaan tiivistää siihen, että isä petti vai antaako se liian yksipuolisen kuvan asiasta? Vaarana on, että jos toinen vastoin toisen suostumusta alkaa tällaisia kertomaan lapsille, toinen osapuoli alkaa tasapuolisuuden nimissä tilittämään kaikista toisen tekemistä vääryyksistä ja silloin varmasti ainakin lapset saavat kuulla ihan liikaa ja joutuvat ikävään välikäteen.
 
Eipä se kuulu lapsille penninvertaa. Tarkoitus kertomiselle on vain huonontaa lasten välejä toiseen vanhempaansa. Jos haluaa kertoa eron syitä, kannattaa sitten ensin katsoa peiliin ja miettiä ihan huolella, että mikä se ihan todellinen syy oli, että onni ja rakkaus vaihtui rakkauden hiipumiseen ja johti toiseen petiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä niin;30660251:
Kai ne sen miehenkin lapsia on ja silloin syy lienee ihan joku muu, vaikkapa se ettei tykännyt susta enää ja et ollut nainen hänen makuunsa - kerrotko myös sen? Ihan samalla tavalla kuin lapsille ei kerrota muutenkaan aikuisten asioita niin ei erotilanteessakaan. Lapsille ei kuulu miksi vanhemmat on yhteen menneet (joo oltiin kännissä ja naksautettiin ) tai eronneet.

Sun oma viha on sun omaa vihaa. Mies ja vaimo eroaa, ei isä (tai äiti) silti ota eroa lapsistaan. Se kannattais muistaa.
Click to expand...

Kyllä minä ainakin olen kysellyt omilta vanhemmiltani (ja jopa isovanhemmilta!) missä he ovat tavanneet ensimmäisen kerran, miten päätyivät yhteen ja missä he ihastuivat toisiinsa alunperin. Kerron myös samat asiat omille lapsilleni jos he haluavat tietää. Kamalaa jos joku oikeasti pitää tällaisia asioita sellaisina, jotka tulee piilottaa omilta lapsiltaan! :O
Eri asia sitten jos tosiaan kännissä paneskelee ympäriinsä, mutta sellaiset ihmiset taitavat olla muutenkin vähemmistö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti ja vaimo:
Eli ero tulossa ja mies pettänyt törkeästi pitkäaikaisesti ja useiden naisten kanssa. Lapset ovat ala-asteikäisiä ja tivaavat selityksiä. Ollaan kerrottu, että isä on ollut äidille ilkeä. Mutta varsinkin vanhemmat lapset tivaavat tarkempia selityksiä. Olen myös itse niin pettynyt ja vihainen, että ajattelen heillä olevan oikeus tietää miksi eroamme. Nythän tilanne on se, että he miettivät miksi en voi antaa isille anteeksi ja jatkaa liitossa. Olen luvannut jotain kertoa mietittyäni miten kerron, kun tytär sanoi, että kysyy nin kauan että sanon jotain.
Kuinka suoraan olette kertoneet lapsilleneen eron syyt? Onko teille itsellenne kerrottu toisen vanhempanne pettämisistä? Tekikö se pahaa jälkeä kehityksellenne?
Huoh. En olisi uskonut olevani tässä tilanteessa.
Click to expand...

Tästä on psykologin artikkeli netissä ja siinä sanottiin, että jos lapsi on tarpeeksi vanha kysymään syytä, niin on syytä vastata totuudenmukaisesti. Ota huomioon, että epämääräinen salailu ja selittely voi saada lapsen kuvittelemaan että syy on hänessä. Lapset kyllä tunnistavat valheen, jos ero ei kovin "harkitulta ja yhteispäätökseltä" vaikuta. Lapset ovat hyvin tarkkanäköisiä! Sitäpaitsi pettäjää on turha sinun suojella, vastuu tekemisistään ja sen seurauksista on hänen. Tämä toimii myös kasvatuksellisena viestinä lapsille, että miten vastuullisia he itse haluavat olla aikuisina omassa suhteessaan. Asian selittely ja salailu lietsoo sitä käsitystä, että toiminta olisi ok. Myös väkivallan peittely suhteessa saa lapset ajattelemaan, että näin saa tehdä.
 
No mieti tarkkaan onko tarpeesi kertoa oikeasti sitä, että koet lapsille olevan parasta tietää jonkun "syyllisen" eroon ja että isi on jotenkin paha kun petti _sinua_ vaiko kenties jokin muu? Mitäs sitten jos et voitakaan lastesi suosiota ja saa isiä näyttämään pahalta syylliseltä kaikkeen, vaan heidän mielestään eronne syy on typerä ja sinä syyllinen siihen, ettet heidän takiaan kykene antamaan anteeksi ja olet rikkonut perheen? Tai olisiko se sitten hienoa sinusta, jos lapset ottaisivatkin tuon niin, että isi on paha paha ihminen joka rikkoi perheen? Onko kumpikaan kovin hyvä asia lapsille?

Eikä muuten ihme jos lapsellasi on oikein kunnolla se uteliaisuus herännyt jos kerrot jotain tuollaista, mutta et sitten kuitenkaan enempää. Olisit jo alussa miettinyt tarkkaan mitä sanot tai olisitte yhdessä miettineet, jos kykenette keskusteluun...

Mulle kerrottiin liikaa ja juuri hyvin itsekkäistä syistä joista kärsin pitkään ja rankastikin, mutta ilmeisesti oli tärkeämpää taistella lasten kautta hyvistä ja pahista kilpaa. (y)
 
Ei missään nimessä kerrota lapsille tuollaisia. Itse olen eroperheen lapsi, ja itse ero ei varmasti satuttanut minua niin paljon kuin se kun äiti avautui minulle syistä miksi ei isääni enää jaksa. Ei lapsi tuollaisia halua kuulla, siinä syntyy omaa vanhempaa kohtaan niin isoja tunteita (vihaa, sääliä, katkeruutta, epäluottamusta) ettei vanhemman sellaista pitäisi lapsensa niskoille ehdoin tahdoin vierittää. Ja meillekkin äiti aina sanoi ettei vika ole meissä jnejnejne, mutta vahinko oli jo tapahtunut kun ekan kerran meni isää minun kuullen parjaamaan.

Nyt aikuisena toki osaan asioita paremmin jo käsitellä, mutta silloin 12- vuotiaalle ne oli liian isoja taakkoja kannettavaksi. Minulla olikin sitten nuorena paniikkihäiriötä ym ahdistusta joka puhkesi vanhempien eron aikoihin (eroprosessi kesti useamman vuoden, ensin huonossa suhteessa oloa, sitten jahkailua, asumiseroa, yhteenpaluuta, lopuksi lopullinen ero). Eikä ne eron syyt edes olleet noin brutaalit (räikeä pettäminen) vaan mm. isän peliriippuvuus.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa