Muutimme 3v sitten toiselle paikkakunnalle ja 14v se jaksaa itkeä että muutetaan takaisin

[äiti pulassa]

vanhalla paikkakunnalla työllistymismahdollisuus aikalailla tasan 0. Uudella paikkakunnalla sentään jokin mahdollisuus minun työllistyä. Vanhalla paikkakunnalla rajalliset opiskelumahdollisuudet, täällä vaikka mitä. Lapsella ei siellä oikein ollut kavereita jotka olisivat vapaa-aikanakin ollut, täällä taas melkein joka päivä joku kaveri on meillä

Nyt hän tuolla on ihan vittuuntunut ja vihaa kuulemma mua, koska sanoin ettei olla takaisin sinne muuttamassa. Hänellä on siellä kuulemma niiiiin paljon kavereita (tuskin enää edes muistavat)

Miten pitäisi toimia teinin kanssa tässä tilanteessa? Selitin hänelle, että kun siellä ei ole asiat sen paremmin niin hän kuulemma olisi valmis vaikka luopumaan 4v elämästään jotta vain olisi täysikäinen ja pääsisi muuttamaan takaisin tuolle paikkakunnalle. Sain myös kuulla miten hän vihaa minua koska muutettiin tänne

Tämäkin juttu lähti jostain aivan muusta, taisi lähteä siitä kuinka hän inhoaa veljeään ja haluaisi jonnekkin missä se ei ole lähellä, yhtäkkiä puhuttiinkin miten paljon vihaa tätä kaupunkia

 

["jenni"]

Samalla tavalla kuin me aikuisetkin niin lapsikin tuntee jonkun paikkakunnan kodikseen ja toista ei. Siihen ei välttämättä edes vaikuta kaverisuhteet. Me muutettiin kun aloitin yläasteen. Kavereita ei ollut mutta takasin tahdoin. Ja kun ikä riitti, muutin takaisin vanhalle paikkakunnalle. Se tuntui aina enemmän kodilta kuin se mihin muutettiin.

 

[TiiBii]

Kahden vuoden päästä teini voi muuttaa ihan itse takaisin -jos vielä haluaa.

 

[alottaja]

Lapsi nimenomaan sanoi syyksi nämä kaverit siellä vanhalla paikkakunnalla, joita ei oikeasti ollut vapaa-ajalla yhtään, kukaan ei koskaan hakenut pihalle tai tullut meille.

Olisiko joku kränä jonkun kaverin kanssa ja siitä taas tällainen? Itku kurkussa tuolla sanoi, että hän laittaa sellaiset toiminnat että varmaan muutetaan takasiin, sanoin että mikään hänen tekemisensä tai sanomisensa ei saa meitä muuttamaan takaisin.

 

[Vieerras]

Murrosikä. Jostain se valituksen aihe on löydyttävä ja sellaiseksi kannattaa valita aihe, joka saa äidin tunteet pintaan.

 

["hmmm"]

onko valittanut koko ajan vai oisko joku juttu niin paha että haluaa pois?

 

[vierass]

14-vuotiailla on pahin murrosika menossa ja kaikenlaista kriiseilya. Tuokin varmaan liittyy johonkin ihan muuhun kuin asuinpaikkaan. Ole jamakka asumisen suhteen ja jarkiperustele asiaa koko perheen kannalta, mutta yrita tukea muissa asioissa. Kylla se siita.

 

[njoo]

Jos tämä oli siihen veljeen kohdistunut purkaus?

 

[Mörköäiti]

Lapsi nimenomaan sanoi syyksi nämä kaverit siellä vanhalla paikkakunnalla, joita ei oikeasti ollut vapaa-ajalla yhtään, kukaan ei koskaan hakenut pihalle tai tullut meille.

Olisiko joku kränä jonkun kaverin kanssa ja siitä taas tällainen? Itku kurkussa tuolla sanoi, että hän laittaa sellaiset toiminnat että varmaan muutetaan takasiin, sanoin että mikään hänen tekemisensä tai sanomisensa ei saa meitä muuttamaan takaisin.

Voiskohan sitä vähän empaattisemmin puhua aiheesta? Jos toinen kerran itkee, niin vaikka syy olisikin "pelkkä" murrosiän kiukuttelu, niin olisiko parempi lähestymistapa kuitenkin keskustelevampi ja lohduttavampi? Jos vaikka toteaisit, että sinustakin olisi ollut kivempi kun ei olisi tarvinnut muuttaa, mutta että muuta vaihtoehtoa ei tuntunut olevan.

Itse tosin ihmettelen, mitä järkeä on muuttaa työn perässä, jota ei ole olemassakaan. Toki ymmärrän, ettei ole järkeä asua paikkakunnalla, jossa ei ole työllistymismahdollisuuksia, mutta esimurrosikä ja murrosikä ovat aika hankalia ajankohtia muutolle. Ymmärtäisin muuton, jos olisit työllistynyt, mutta tekstistäsi käsitin, että uutta työtä ei ole löytynyt edes tuossa kolmessa vuodessa. Kuinka realistiset työllistymismahdollisuudet ovat?

 

[Rossu]

Kannattaa pitää se keskustelu lapsen kanssa. Pyydä lastasi kertomaan oma mielipide koko muutosta,paikkakunnasta, ja vanhasta paikkakunnasta, SIIS IHAN KOKO MIELIPIDE! KAIKKI MAHDOLLINEN. Kun lapsesi kertoo asiaansa, älä keskeytä. Älä edes kysy mitään tai väitä vastaan. Ihan lopussa voit kertoa oman mielipiteesi asiasta. Ennen keskustelua sopikaa että kuuntelette toistenne mielipiteet mukisematta, tai mitään arvostelematta. kummallakin on arvokas mielipiteensä ja yhtä lailla oikea. kun kuulee kaikkien mielipiteet, voi omasta mielipiteestä muodostua uudelleen jotain muuta. Ei kannata syyllistää tai mennä marttyyriksi tai uhriksi. Ei kannata myöskään kertoa toisten perheenjäsenten mielipiteitä.

Lapselle tai oikeastaan ihan kenelle tahansa on yhdentekevää kuinka monta kaveria on. itselläkin on tällä hetkellä yks paras kaveri ja hänkin on ihan toisella paikkakunnalla.

 

[vierass]

Ei muutitte kolme vuotta sitten, että työllistyisit tai menisit kouluun, edelleen asia on siinä pisteessä että siellä näihin on paremmat mahdollisuudet, mutta muuten muutto oli aivan turha, työtä tai opiskelupaikkaa ei vieläkään ole??? Ei ihme jos lasta vituttaa ku pientä oravaa...

 

[vierass]

Eli muutitte kolme vuotta sitten, että työllistyisit tai menisit kouluun, edelleen asia on siinä pisteessä että siellä näihin on paremmat mahdollisuudet, mutta muuten muutto oli aivan turha, työtä tai opiskelupaikkaa ei vieläkään ole??? Ei ihme jos lasta vituttaa ku pientä oravaa...

 

[vieerrass]

Eli muutitte kolme vuotta sitten, että työllistyisit tai menisit kouluun, edelleen asia on siinä pisteessä että siellä näihin on paremmat mahdollisuudet, mutta muuten muutto oli aivan turha, työtä tai opiskelupaikkaa ei vieläkään ole??? Ei ihme jos lasta vituttaa ku pientä oravaa...

Eihän se muutto turha ole, koska lapsellekin on uudella paikkakunnalla koulutusvaihtoehtoja. Esimerkiksi täällä meillä kaikki ammatilliset ja korkeamman asteen opinnot ovat 100 kilometrin päässä. Omassa kotikaupungissa ei ole muuta kuin lukio.