Hankalassa erotilanteessa. Löytyykö kohtalontovereita ja tsemppareita!

Meillä tuli miehen kanssa ero, tai virallisesti se on vielä asumusero, mutta en usko että täältä enää noustaan. Mies on tainnut ihastua toiseen naiseen, vaikka ei kuulema haluakkaan alottaa hänen kanssaan suhdettaan.

Asun kahden lapsen kanssa tällä hetkellä yksin meidän vanhassa kodissa. Mun kaikki sukulaiset sekä suurinosa ystävistä asuu lähes 300kilometrin päässä, toisella puolella suomea.
Haluaisin toisaalta muuttaa sinne missä olisi itselläkin tukea ja apua. Mutta en haluaisi viedä lapsilta isää joka on taas täällä, tytöt ovat siis kovasti isän perään (2,5v ja 1v) mä en tiedä mitä teen. Täällä olen onneton ja yksinäinen ja sinne muuttaessa veisin taas lapset ja isän liian kauas toisistaan.

Apu olisi joskus tarpeen, lasten isän luona ei esimerkiksi ole mahdollisuutta ottaa lapsia yöksi(ainankaan vielä) ja välillä tuntuu että ei vaan millään jaksaisi.

Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia samanlaisista tilanteista!

 

Olen eronnut itse joitain vuosia sitten. Ihan vastaavassa tilanteessa en ollut. Tarvitsin kuitenkin paljon ystävien ja läheisten tukea asiasta selviämiseen, kuten varmaan sinäkin. Teet minkä ratkaisun tahansa, on tärkeä tietysti miettiä lasten etua, mutta älä unohda itseäsi.

 

Mikä estää sua tutustumaan muihin siellä? Luo oma elämä äläkä ajattele muita. Miekin jäin tälle kylälle vaikka olin ensimmäisenä lähtemään. Löysin elämäni rakkauden.

 

Voisitko muuttaa vähän lähemmäs, mutta ei nyt ihan naapuriin kuitenkaan? Jos esim muutat 200km päähän nykyisesta asuinpaikasta, on kaverit ja tuki suht lähellä, mutta lasten ja isän tapaaminen ei mene mahdottomuuskiin, jos on hyvät tiet. Niin molemmat ajaa tunnin ja tunnin takaisin, kun lapset menee isälleen tai tulee sinulle.

 

Älä muuta.

Sä olet aikuinen ja pärjäät kyllä. Nykyään on kaiken maailman systeemit joilla voit olla yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin vaikka asuisit kuinka kaukana. Pystyt vaikka hankkimaan uusia ystäviä nykyiseltä paikkakunnalta, mutta lapset ei pysty hankkimaan uutta isää.

Keskustele miehen kanssa. Hänen pitää järjestää asuinolosuhteensa niin että lapset voivat välillä yöpyä hänenkin luonaan ja sä saat omaa aikaa. Voit sillon sitten vaikka käydä siellä sukulaisten ja kavereiden luon. Kaikki on järjestettävissä, mutta älä vie lapsilta isää..

 

Mä varmaan itse teen asiat itselleni hankalaksi..
Olen siis kortiton ja autoton ja siksi täällä olo tuntuu niin hankalalta. Tyttöjen kanssa niin pitkä matka bussilla tuntuu ihan tuskaiselta kaikkien tavaroiden kanssa vielä, tääläkin pitää kulkea joka paikkaan bussilla, kauppaankin.

Mä tiedän että muutto olisi lasten isää kohtaa väärin. Ja ajallaan varmasti täälläkin pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin. Musta tuntuu että oon ollut niin kauan kotona etten enää osaa tai tiedä missä tutustua niihin ihmisiin.

Lasten isä on rakastava ja lapset pitävät hänestä, mutta ei aina se luotettavin mies. Tänäänkin oli tarkoitus mennä aamusta isälleen, mutta isä ei vastaa puhelimeen.
Pelkään sitäkin että ollaan täällä vielä tosissaan tyhjän päällä.

 

Kyllä mä luulen että tuossa vaiheessa, lasten ollessa noin pieniä, on paras muuttaa sinne missä tukijoukotkin ovat.

 

Kyllä mä luulen että tuossa vaiheessa, lasten ollessa noin pieniä, on paras muuttaa sinne missä tukijoukotkin ovat.

Samaa mieltä. Tuossa tilanteessa, kun äiti on päävastuussa noin pienistä lapsista, niin äidin jaksaminen ja tukiverkot ovat tärkeintä. Etenkin vielä, kun isän varaan ei voi laskea. Ei äidin tarvitse itseään uhrata lastensa takia. Ei siinä loppupeleissä edes lapset hyödy.

 

mikä teillä n suunnitelma arjen suhteen? Viikko-viikko? isällä auto&kortti? jos tarkotus ett lapset siulla ja joka toinen vkl isällään en näkisi muuttoa pahana jos se edistää äidin järjissään pysymistä.
Jotenkin tuo ei vastaa-puhelimeen vaikka lasten piti olla siellä saa miun hälytyskellot soimaan.

 

Muuttaisin. Isä ymmärtänee siinä vaiheessa ottaa vastuuta ja ainahan voi muuttaa lähemmäs uudelleen, molemmat. Ero on jo tilanteena kamala ja tarviit tukea. Muuta kun siltä tuntuu

 

Ite kans muuttaisin. Yksi hiemankin epävarma tukiverkkona tai lapsille monta hyvää läheistä ihmissuhdetta, kuten mummot ja vaarit...

 

Kyllä mä ehdottomasti muuttaisin lähemmäs omia läheisiä. Ja mielellään vielä sellaiseen paikkaan, josta pääsisi sitten helpommin kauppaan yms., ettei tarvitsisi bussilla kulkea kaupassa.

Jos mies jo nyt ei pidä täysin kiinni sopimuksista, mieti millaista se on vaikka 5 vuoden kuluttua. Tuskin ainakaan paranee tuo tilanne. Ja etenkin jos ei mies edes pysty majoittamaan lapsia sinne, en todellakaan jäisi miehen takia nykyiselle paikkakunnalle.

Lapset on vielä todella pieniä ja sinä tarviit tukea just nyt. Isä kyllä matkustaa lapsiaan tapaamaan, jos oikeasti heidän elämässään haluaa olla.

 

Miksei isä voi ottaa lapsia yöksi, kuulostaa oudolta?

 

Lapset on vielä todella pieniä ja sinä tarviit tukea just nyt. Isä kyllä matkustaa lapsiaan tapaamaan, jos oikeasti heidän elämässään haluaa olla.

Kuulostaa taas siltä ikäänkuin isä ei olisi oikea täysi vanhempi, vaan jonkinlainen "äidin pikku apuri". Miksei mies ota lapsia, miksei yhteishuoltajuutta? Ei ne lapset ole äidin omaisuutta.

 

Kyllä mä ehdottomasti muuttaisin lähemmäs omia läheisiä. Ja mielellään vielä sellaiseen paikkaan, josta pääsisi sitten helpommin kauppaan yms., ettei tarvitsisi bussilla kulkea kaupassa.

Jos mies jo nyt ei pidä täysin kiinni sopimuksista, mieti millaista se on vaikka 5 vuoden kuluttua. Tuskin ainakaan paranee tuo tilanne. Ja etenkin jos ei mies edes pysty majoittamaan lapsia sinne, en todellakaan jäisi miehen takia nykyiselle paikkakunnalle.

Lapset on vielä todella pieniä ja sinä tarviit tukea just nyt. Isä kyllä matkustaa lapsiaan tapaamaan, jos oikeasti heidän elämässään haluaa olla.

Muuten kyllä samaa mieltä, mutta ei ole pelkästään isän vastuulla/kustannuksilla nuo tapaamiset. Jos matkaa 300km, ei ole pikkusumma mitä sen kulkemiseen menee. Ja niihin kustannuksiin kuuluu molempien osallistua.

 

Muuten kyllä samaa mieltä, mutta ei ole pelkästään isän vastuulla/kustannuksilla nuo tapaamiset. Jos matkaa 300km, ei ole pikkusumma mitä sen kulkemiseen menee. Ja niihin kustannuksiin kuuluu molempien osallistua.

Meillä oli vastaava tilanne ja muutin 3h lentomatkan päähän isästä ja isä kustantaa lasten lentoliput koska minulla ei ole varaa

 

Kiva kuulla teidänkin mielipiteitä.. Muutto tuntuu itselle parhaimmalta, mutta toisaalta lapset ovat taas niin pieniä että kasvaakp ikinä tyttöjen ja isän välille kunnon sidettä?

Yhteishuoltajuus meillä on, tapaamisista ei lastenvalvojalla sovittu vielä mitään vaan kaikki jäi keskustelu vaiheseen. Isän on siis tarkoitus auttaa minua ja lapsia kun tarvitsee (vaikka sekään ei aina toimi..) ja nähdä muutaman kerran viikossa.

Sen takia ei halua kuulema ottaa yöksi kun on vasta ikään muuttanut, ja jotain huonekaluja puuttuu, asunto on kuulema ei lapsiystävällinen.... Olen koittanut sanoa että nuo asiat ovat vaan ihan itsestään kiinni ja paikat saa äkkiä kuntoon. Tytöille tärkeintä olisi kuitenkin vain läsnä oleva isä, ei keskeneräinen asunto.
Nuorimmainen ei nuku kokonaisia öitä ja mä veikkaan ettei isä edes ns "uskalla" ottaa lapsia tai varsinkana nuorimpaa :/

En tiedä sitten miten esim. 300kilometrin välillä... Onhan se yks 6-7h jos haet lapsetkin itselle.. Mmh..

 

Eihän se kai nyt noin yksiselitteistä ole, että äiti vaan muuttaa 300 km päähän lasten kanssa, lasten isästä. Ero on yksi juttu, ja sitten toinen juttu, mikä on lasten edun mukainen asumisjärjestely. Minun mielestäni lasten edun mukaista olisi, jos muuttaisitte asuinpaikkakunnallanne paikkaan, jossa on helpot yhteydet. Mikset voisi hommata sen ajokortin??? Kyllä menee vaikeaksi lasten oikeus tavata isäänsä, jos muutatte pois. Ehkä tulee apua lastenhoitoon sukulaisilta, mutta vähintään samanverran, luultavasti paljon enemmän arjen apua ja jakamista menetät, jos muutatte bnpin kauas. Se ei ole lasten edun mukaista, ja muista - tapaamisoikeus on LAPSETN oikeus tavata molempia vanhempiaan!!

 

Eihän se olekkaan.
Tottakai jos tänne jään niin pakko muuttaa pois täältä "maalta" ja lähemmäs keskustaa.
Ajokorttiin mulla ei oo varaa..

Mutta sen voisin sanoa vaikka varmaksi että enemmän lastenhoito apua saisin jos muuttaisin takaisin etelä suomeen sukulaisteni luokse.

Kuten aijemmin sanoin, isä ei ole mikään luotettavin tapaus.

Näiden kahden asian välillä olen pähkäillyt jo kauan..

 

Katsot miten asiat sujuu isän kanssa ja teet päätöksiä myöhemmin.

 

Lapset unohtaa isän helposti, n. 3-4 kuukaudessa.

 

Kannattais tosiaan keskustella exäs kanssa tästä asiasta. Onko hän tietoinen tästä muuttoasiasta ja sen syistä? Voisitko ehkä kertoa hänelle suoraan että nykyinen tilanne ei toimi ja elämäsi nykyisellä paikkakunnalla on kohtuuttoman hankalaa? Ehkä hän olisi valmis järjestämään asiat eri tavalla jos tietäisoi että muuten harkitset muuttoa?

Onhan se tietenkin niin, että jos miehellä ei ole kiinnostusta tavata lapsia säännöllisesti tai ottaa heitä edes yökylään, ja pitkä välimatka ei aiheuttaisi konkreettisia vähennyksiä isän ja lasten tapaamisiin niin sittenhän sillä ei varmaankaan ole väliä missä asuu..

Mutta kyllähän yhteishuoltajuudessa vanhemmat päättävät yhdessä lasten asuinpaikkakunnan joten ei se periaatteessa niin yksinkertaista ole että vaan yksinäsi päätät ottaa ja muuttaa lapset mukanasi.

 

Älä muuta.

Sä olet aikuinen ja pärjäät kyllä. Nykyään on kaiken maailman systeemit joilla voit olla yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin vaikka asuisit kuinka kaukana. Pystyt vaikka hankkimaan uusia ystäviä nykyiseltä paikkakunnalta, mutta lapset ei pysty hankkimaan uutta isää.

Keskustele miehen kanssa. Hänen pitää järjestää asuinolosuhteensa niin että lapset voivat välillä yöpyä hänenkin luonaan ja sä saat omaa aikaa. Voit sillon sitten vaikka käydä siellä sukulaisten ja kavereiden luon. Kaikki on järjestettävissä, mutta älä vie lapsilta isää..

Älä vie lapsilta isää.... Olisikohan tämän "isän" pitänyt miettiä etukäteen mihin ryhtyy... Heti lasten saannin jälkeen ihastuu toiseen naiseen... Ja tämän petetyn äitin pitäisi nyt olla viemättä lapsilta tätä loistoisää

 

Lapset unohtaa isän helposti, n. 3-4 kuukaudessa.

Juuri näin. Se isähän ei valinnut lapsia vaan toisen naisen. Olisi tämä isukki odottanut että lapset ovat vähän isompia ennen kuin alkaa haaremia pyörittämään...

 

Mukavaa että mietit miten lasten suhde isään voi näissä olosuhteissa kehittyä.

Kuulostaa, että isä ei ole nyt kuitenkaan kestänyt pikkulapsiperheen perhetilannetta, ja on arka ottamaan vastuuta tavalla, joka olisi tarpeen.

Nyt siis on tärkeintä sinun jaksaminen. Jotta pystyt luomaan turvallisen ja hyvän arjen lapsillesi.

Sijassasi muuttaisin. Mutta yrittäisin luoda suhdetta lasten ja isän välille kaikilla käytössäni olevilla keinoilla: videoilla, skypellä, kuvilla. Puhuisin paljon lapsille isästä, auttaisin mahdollisuuksieni mukaan jotta isä pääsisi lapsia tapaamaan ja heidän kanssa viettämään aikaa, eikä olisi heille vieras.

Provojuttuhan tämä taas kerran on, mutta kiva jos ap sait matskua "tutkimukseesi". Just tältä pohjalta nää erinäisten tieteenalojen "tutkimukset" kun onkin...