onkoaikalähteä
Olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta, ja olen jo muutamaan otteeseen harkinnut lähtöä parisuhteesta. Asumme samassa vuokra-asunnossa, eikä meillä ole lapsia tai yhteisiä eläimiä, joten lähteminen olisi helppo. Olemme kummatkin 25 vuotiaita.
Parisuhteemme on vakaa, lukuunottamatta pieniä riitoja, joista minä otan herkkänahkaisena nokkiini. Olen huomattavasti enemmän temperamenttinen ja mustasukkainen, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin parisuhteen alussa. Omia itsetunto-ongelmia ei paljon ole, sillä tiedän että olen ihan suhkot hyvännäköinen ja urheilullinen. Jaksan pukeutua, laittaa hiukset ja meikata kun lähden jonnekin.
Mutta silti.
Mies ei vaan tajua (olemme siis jutelleet, että toisen huomiointi on minulle tärkeää), että olisi kiva kuulla joskus "oletpa tänään kaunis" tai ostaisi vaikka kukkia. Jollain oudolla tavalla ajattelen olevani hänen silmissään vähempiarvoisempi, koska en kuule tuollaisia sanoja koskaan häneltä. Tai saada rakkaudenosoitusta. Joskus tuntuu, että miehellä on joku toinen, jolle hän kertoo nämä asiat mitkä minä haluaisin kuulla. Ja saattaahan se olla niin, mutta en usko, ehkä ihastuksen kohde korkeintaan.
Itselläni on useasti tapana kertoa, kuinka komea, ihana hän on yms koska tarkoitan sitä todella. Halailen ja pussailen. Ostan kaupasta jotain mistä hän tykkää (usein vaatteita, herkkuja) ilahduttakseni häntä.
Voisin todeta, että hän ei ole kertaakaan ajatellut minua ollessaan kaupassa, vaan itseään (esim. ostaa itsellensä jotain hyvää ja tulee kotiin mussuttamaan ostoksiaan, vaikka olen pyytänyt tuovan minullekin jotain, yleensä suklaapatukan. Ei kuuntele niin ei kuuntele. Rahastakaan se ei ole kiinni).
Olen nyt kuitenkin jättänyt miehen huomioimisen minimiin, ihan kuin hän ei olisi edes saman katon alla. Ja se tuntuu todella pahalta, ihan niinkuin kostolta.
Rakastan häntä ja ero tuntuu ihan kauhealta vaihtoehdolta, mutta kumminkin vaihtoehdolta.
Olenko siis ihan seko ja itsekeskeinen, koska annan tämän asian häiritä niin paljon? Alan jo itse uskomaan että parisuhteeseen jääminen olisi jonkunlaista tyytymistä. Mitä mieltä te olette?
Mies on aika pitkälti suomalainen mies, ei halaa eikä pussaa. Tykkää tehdä omia juttuja. Urheilee satunnaisesti ja on rehellinen sekä älykäs, mutta vaitonainen.
Parisuhteemme on vakaa, lukuunottamatta pieniä riitoja, joista minä otan herkkänahkaisena nokkiini. Olen huomattavasti enemmän temperamenttinen ja mustasukkainen, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin parisuhteen alussa. Omia itsetunto-ongelmia ei paljon ole, sillä tiedän että olen ihan suhkot hyvännäköinen ja urheilullinen. Jaksan pukeutua, laittaa hiukset ja meikata kun lähden jonnekin.
Mutta silti.
Mies ei vaan tajua (olemme siis jutelleet, että toisen huomiointi on minulle tärkeää), että olisi kiva kuulla joskus "oletpa tänään kaunis" tai ostaisi vaikka kukkia. Jollain oudolla tavalla ajattelen olevani hänen silmissään vähempiarvoisempi, koska en kuule tuollaisia sanoja koskaan häneltä. Tai saada rakkaudenosoitusta. Joskus tuntuu, että miehellä on joku toinen, jolle hän kertoo nämä asiat mitkä minä haluaisin kuulla. Ja saattaahan se olla niin, mutta en usko, ehkä ihastuksen kohde korkeintaan.
Itselläni on useasti tapana kertoa, kuinka komea, ihana hän on yms koska tarkoitan sitä todella. Halailen ja pussailen. Ostan kaupasta jotain mistä hän tykkää (usein vaatteita, herkkuja) ilahduttakseni häntä.
Voisin todeta, että hän ei ole kertaakaan ajatellut minua ollessaan kaupassa, vaan itseään (esim. ostaa itsellensä jotain hyvää ja tulee kotiin mussuttamaan ostoksiaan, vaikka olen pyytänyt tuovan minullekin jotain, yleensä suklaapatukan. Ei kuuntele niin ei kuuntele. Rahastakaan se ei ole kiinni).
Olen nyt kuitenkin jättänyt miehen huomioimisen minimiin, ihan kuin hän ei olisi edes saman katon alla. Ja se tuntuu todella pahalta, ihan niinkuin kostolta.
Rakastan häntä ja ero tuntuu ihan kauhealta vaihtoehdolta, mutta kumminkin vaihtoehdolta.
Olenko siis ihan seko ja itsekeskeinen, koska annan tämän asian häiritä niin paljon? Alan jo itse uskomaan että parisuhteeseen jääminen olisi jonkunlaista tyytymistä. Mitä mieltä te olette?
Mies on aika pitkälti suomalainen mies, ei halaa eikä pussaa. Tykkää tehdä omia juttuja. Urheilee satunnaisesti ja on rehellinen sekä älykäs, mutta vaitonainen.