Käyttehän kotona läpi nuortenne kanssa sitä mitä työhakemuksiin laitetaan ja millaisia niiden kuuluisi olla?

Tuli vain mieleen kun hain säännöllistä lastenhoitajaa meille kotiin. Tuli noin 40 hakemusta ja vain neljäsosa oli edes jotenkin vakavasti otettavia. Puolet niistäkin aika neutraaleja ja toinen puolisko siististi kirjoitettuja, vakuuttavia ja normaalilla kuvalla varustettuja.

Nuoria pääosin, mutta kyllä sille teini-ikäiselle voisi alkaa vähän opettamaan työnhakua niin saa ehkä töitäkin tulevaisuudessa. Eli jos nuoresi valittaa, ettei saa töitä lukuisista hakemuksista huolimatta niin voisi varovasti kysyä, millainen se hakemus mahtoi olla. Mun kanssa äiti opasti ihan tekemällä yhdessä ensimmäisen työhakemukseni ja kyseli seuraavassakin, että olenhan nyt varmasti muistanut tämän, tämän ja tämän asian...

Huulet töröllä sängyssä maaten otettu kuva ei ehkä toimi työhakemuksessa myöskään...
Tai biletyskuva jossa epäilin tämän yli 30v naisen olevan humalassa silmistä ja riehakkaasta asennosta päätellen. Sitten niitä hoitolapsen kanssa otettuja selfieitä tissivaolla ja huulia törröttäen...eeeh.
Itsensä ylistäminen yksinhuoltajaksi, koska on kaksi kissaa on myös aika mielenkiintoinen vaikkakin hauska tai hakemus jossa tulee ilmi, ettei sitä lyhyttä ilmoitusta ole edes jaksettu lukea ollenkaan.
Lista jatkuu, mutta olen häkeltynyt. Kai te olette muistaneet opettaa elämälle aika tärkeän asian?!

 

se onkin hyvä että olet äitis kanssa tehnyt hakemuksen,blondi kun olet niin ei olis hääppönen hakemus tullu.
tekstinä hei haluun töitä ja liitteenä pikkarit.

 

Meille kyllä opetettiin työhakemusten teko ihan koulussa. Ei ole äidin tai kenenkään muunkaan tarvinnu olla auttamassa.

Tosin olen kyllä huomannut nykyisen miehen ja exien kohdalla että miehillä tuntuis olevan jotenkin vaikeaa keksiä itsestään kerrottavaa. Työhakemuksista tulee sellaisia neljän rivin mittaisia Mutta toisaalta on nuokin riittäneet tuolla raksa- ja satama-aloilla, ni mitä turhaa alkaa kokonaista a4 vääntämään kuvien kera kun vähempikin riittää.

 

Kattoo sitten kun teini haluaa töitä. Eli varmaan sitten kun poika on 20+.

 

[QUOTE="argh";30583228]Meille kyllä opetettiin työhakemusten teko ihan koulussa. Ei ole äidin tai kenenkään muunkaan tarvinnu olla auttamassa.

Tosin olen kyllä huomannut nykyisen miehen ja exien kohdalla että miehillä tuntuis olevan jotenkin vaikeaa keksiä itsestään kerrottavaa. Työhakemuksista tulee sellaisia neljän rivin mittaisia Mutta toisaalta on nuokin riittäneet tuolla raksa- ja satama-aloilla, ni mitä turhaa alkaa kokonaista a4 vääntämään kuvien kera kun vähempikin riittää.[/QUOTE]

No ilmeisesti se ei riitä, joten edelleen suosittelen vähän katsomaan läpi mitä sinne ei ainakaan laiteta...

 

Miksi sä haluat kuvan työnhakijasta? Jäin vaan ihmettelemään onko sillä väliä minkä näköinen lastenhoitaja on?
Mutta toisaalta jos on oikeesti ollu tommosia kuvia niin ehkä se sit on hyväkin vaatia, nimittäin täytyy olla aika ulalla jos ei työhakemukseen saa normaalia, kunnollista kuvaa laitettua.

 

Miksi sä haluat kuvan työnhakijasta? Jäin vaan ihmettelemään onko sillä väliä minkä näköinen lastenhoitaja on?
Mutta toisaalta jos on oikeesti ollu tommosia kuvia niin ehkä se sit on hyväkin vaatia, nimittäin täytyy olla aika ulalla jos ei työhakemukseen saa normaalia, kunnollista kuvaa laitettua.

En ole vaatinut kuvaa, mutta siellä se oli suurimmalla osalla. Tykkään kyllä että on kuva, kertoo sekin ilmeisesti aika paljon.

 

Vanhemmat ei välttämättä ole hakeneet töitä kymmeniin vuosiin, kaikki ei ole tehneet kirjallista työhakemusta koskaan. Joten toivottavasti nämä jutut opetaan koulussa, ei kaikilla vanhemmilla tosiaan ole ajantasaisia tietoja.

Minä olen käsitellyt ihan aikuisten ihmisten työhakemuksia ja siten ihan konkreettisesti myös todennut, ettei tosiaan kaikki neli- tai viisikymppisetkään asiaa hallitse lainkaan. Kirjoitusvirheitä viliseviä "haluan töitä" -sähköposteja ilman CV:tä tai varsinaista hakemustakaan tuli paljon. Yksi tehosti hakemustaan soittelemalla toistuvasti perään vaatien, että hänet pitää palkata, koska ansiosidonnainen päiväraha loppuu pian. Tietysti vielä lopuksi haukkumissoitto perään, kun vakuuttavasta hakemuksestaan ja aktiivisuudestaan huolimatta häntä ei valittu. Ne työkkärin monen pilipali-ajanhukkana pitämät työnhakukurssit tulee oikeasti monelle tarpeeseen!

 

Vanhemmat ei välttämättä ole hakeneet töitä kymmeniin vuosiin, kaikki ei ole tehneet kirjallista työhakemusta koskaan. Joten toivottavasti nämä jutut opetaan koulussa, ei kaikilla vanhemmilla tosiaan ole ajantasaisia tietoja.

Minä olen käsitellyt ihan aikuisten ihmisten työhakemuksia ja siten ihan konkreettisesti myös todennut, ettei tosiaan kaikki neli- tai viisikymppisetkään asiaa hallitse lainkaan. Kirjoitusvirheitä viliseviä "haluan töitä" -sähköposteja ilman CV:tä tai varsinaista hakemustakaan tuli paljon. Yksi tehosti hakemustaan soittelemalla toistuvasti perään vaatien, että hänet pitää palkata, koska ansiosidonnainen päiväraha loppuu pian. Tietysti vielä lopuksi haukkumissoitto perään, kun vakuuttavasta hakemuksestaan ja aktiivisuudestaan huolimatta häntä ei valittu. Ne työkkärin monen pilipali-ajanhukkana pitämät työnhakukurssit tulee oikeasti monelle tarpeeseen!

Tämä on totta. Mä tein hakemuksen viimeksi 25v. sitten. Olen edelleen samassa työpaikassa.

 

En ole vaatinut kuvaa, mutta siellä se oli suurimmalla osalla. Tykkään kyllä että on kuva, kertoo sekin ilmeisesti aika paljon.

Ai, okei. En oo koskaan tullut ajatelleeksi et pitäis kuva laittaa.
Mahtaakohan Suomessakin tälläinen tapa olla?

Kuulostaa sinänsä aikamoisilta noi hakemukset. Jotenkin luulis että asiallisen hakemuksen saa aikaan vaikkei olis hajuakaan kuinka työhakemus pitää tehdä. Mutta ilmeisesti se sitten on liian vaikeaa.

 

Ok eli kirjoittelisitte itse sinne mainitsemiani juttuja? Tissivakoja kuviin ja niin edelleen? Jos näin ei ole niin ihan varmasti osaatte auttaa edes vähän. Kyllä mulla nousisi motivaatio vaikka sitten opetella uudestaan jos siinä olisi kyseessä omien lasten koko tulevaisuus. Toivottavasti saan lukaista edes sen ensimmäisen läpi, ettei siellä tolloilla ihan täysillä ja sitten nurista kun ei työtä saa...

 

Ai, okei. En oo koskaan tullut ajatelleeksi et pitäis kuva laittaa.
Mahtaakohan Suomessakin tälläinen tapa olla?

Kuulostaa sinänsä aikamoisilta noi hakemukset. Jotenkin luulis että asiallisen hakemuksen saa aikaan vaikkei olis hajuakaan kuinka työhakemus pitää tehdä. Mutta ilmeisesti se sitten on liian vaikeaa.

Kyllä se on hyvä olla siellä. Ihan Suomesta nämä hakemukset tuli.

 

Ai, okei. En oo koskaan tullut ajatelleeksi et pitäis kuva laittaa.
Mahtaakohan Suomessakin tälläinen tapa olla?

Kuulostaa sinänsä aikamoisilta noi hakemukset. Jotenkin luulis että asiallisen hakemuksen saa aikaan vaikkei olis hajuakaan kuinka työhakemus pitää tehdä. Mutta ilmeisesti se sitten on liian vaikeaa.

Kyllä suomessa on kuva tapana laittaa. Mä vähän epäilen ettei kaikkia vanhempia kiinnosta lastensa tekemiset (pisteet nuorille siitä että silti yrittäävät) ja kaikki vanhemmat ei ole ikänään joutuneet tekemään hakemusta. Töihin kun on päässyt vähän erilailla kun nyt niin ei ole käsitystä millainen hakemuksen pitäisi olla.

 

Kyllä mulla on CV:ssä oma kuva. Hakemuksessa ei ole, mutta CV:ssä on kaikki tarvittava.

Kyllä mä aion lapsille näyttää miten CV ja hakemus tehdään. Itselle ei sitä opetettu, mutta aina töitä olen saanut. Ja koulutuksen myötä tuli siihen taito ja tieto. Kaiken A ja O on muokata hakemus kulloiseenkin hakuun. Ei samaa joka paikkaan.

 

Ok eli kirjoittelisitte itse sinne mainitsemiani juttuja? Tissivakoja kuviin ja niin edelleen? Jos näin ei ole niin ihan varmasti osaatte auttaa edes vähän. Kyllä mulla nousisi motivaatio vaikka sitten opetella uudestaan jos siinä olisi kyseessä omien lasten koko tulevaisuus. Toivottavasti saan lukaista edes sen ensimmäisen läpi, ettei siellä tolloilla ihan täysillä ja sitten nurista kun ei työtä saa...

Ethän sinä sisällöistä maininnut kuin tuon kissojen yksinhuoltaja-jutun? Eikä se ole minusta paha. Se voi olla ihan sitä, että kun ei ole mitään muita meriittejä vastuullisuudesta, niin mainitaan tuokin. Nuoren jolla ei vaan oikein ole mitään millä itseään myydä, on oikeasti aika haastavaa A4 verran myyntipuhetta keksiä.

Kuvat taas kuvastaa hakijan persoonaa ja voi olla molempien osapuolten kannalta hyvä, ettei niiden valitsemiseen ole liikoja valmennettu. Jos työnantaja paheksuu näkyvää tissivakoa ja työntekijä sillä tyylillä tykkää pukeutua, niin ehkä paras että jää valitsematta. No tietysti joihinkin töihin pitäisi pukeutumiseen panostaa, persoonasta ja vapaa-ajan tyylistä viis, mutta en oikein näe lastenhoitajan työtä sellaisena. Ei ne lapset siitä tissivaosta häiriinny. Biletyskuvat lastenhoitajan työtä haettaessa taas kyllä kertoo sellaisesta harkintakyvyn puutteesta, että hyvä kun pystyt niiden lähettäjät karsimaan pois.

 

Meille opetettiin jo koulussa työhakemuksen teko ja osaan tehdä asiallisen hakemuksen edelleen. Jos joku ei osaa, niin netistä löytyy malleja.

Mutta ap sen verran pakko sanoa, että hyväkin työntekijä voi joutua lähettämään monta hyvää hakemusta koska työpaikkoja hakee moni eikä töitä ole kaikille. Tuskin tekään palkkaatte kaikkia niitä hyviä ehdokkaita.

 

Ai, okei. En oo koskaan tullut ajatelleeksi et pitäis kuva laittaa.
Mahtaakohan Suomessakin tälläinen tapa olla?.

On, mutta ei välttämättömyytenä.

 

Vähän olen katsonut ja auttanut. Periaatteeni on kuitenkin se, että hakemus on lapsen eikä minun eli en ohjeista liikaa enkä tee hakemusta oman näköisekseni. Työnantaja on kuitenkin palkkaamassa lastani eikä minua, joten hakemuksen on oltava tekijänsä kaltainen.

 

Ethän sinä sisällöistä maininnut kuin tuon kissojen yksinhuoltaja-jutun? Eikä se ole minusta paha. Se voi olla ihan sitä, että kun ei ole mitään muita meriittejä vastuullisuudesta, niin mainitaan tuokin. Nuoren jolla ei vaan oikein ole mitään millä itseään myydä, on oikeasti aika haastavaa A4 verran myyntipuhetta keksiä.

Kuvat taas kuvastaa hakijan persoonaa ja voi olla molempien osapuolten kannalta hyvä, ettei niiden valitsemiseen ole liikoja valmennettu. Jos työnantaja paheksuu näkyvää tissivakoa ja työntekijä sillä tyylillä tykkää pukeutua, niin ehkä paras että jää valitsematta. No tietysti joihinkin töihin pitäisi pukeutumiseen panostaa, persoonasta ja vapaa-ajan tyylistä viis, mutta en oikein näe lastenhoitajan työtä sellaisena. Ei ne lapset siitä tissivaosta häiriinny. Biletyskuvat lastenhoitajan työtä haettaessa taas kyllä kertoo sellaisesta harkintakyvyn puutteesta, että hyvä kun pystyt niiden lähettäjät karsimaan pois.

Ei häiriinny, mutta kyllähän siitä nyt oli haittaa, kun eivät sitä hakemaansa työtään saaneet. Voisihan sitä sen lisäksi, että valmentaa vähän siihen hakemukseen, opettaa myös miten töihin pukeudutaan? Ihan vaikka sinne lastenhoitokeikalle jos tuntuu olevan hakusessa. Ei mulle tullu mieleenkään sillon kun lapsia hoidin, mennä sinne jossain narutopissa stringit ylös vedettynä, vaan ihan tavallisissa siisteissä vaatteissa ja reipas ponnari päässä esim. Kuvakaan ei tarvitse olla mikään kauluspaitakuva, mutta hei jotain rajaa. Voihan sen kissa-asiankin kirjoittaa vähän toisella tavalla, mutta tuo nyt oli lähinnä huvittava. En viitsi kauhean yksityiskohtaisesti noiden sisällöstä kertoa, mutta riittänee nyt se, että aika kehnoja kuvauksia ja pahin oli varmaan ne typot mitä siellä oli, eli ei oltu viitsitty edes yhtä kertaa tarkistaa sitä hakemustaan*'koskasielläolit-ypojavähänkaikillajaoliaikavaikealukeaajoitain.

Jos joku tulee hoitamaan lapsiamme ihan säännöllisesti, osallistuu siis lasteni kasvatukseen, otan vain sellaisen henkilön joka vaikuttaa fiksulta. Uskoisin, että osa noistakin on ihan fiksuja nuoria, mutta jostain syystä työhakemuksen tekeminen tökkii pahasti kun kukaan ei ole viitsinyt yhtään neuvoa, tai sitten ajatellaan, että ihan sama kun kyseessä on vaan tällainen lastenhoitojuttu. No olkoot sitten ilman niitä paikkoja mitä hakevat, koska uskon että aika moni muukin vanhempi ottaa mieluummin sen asiallisen niistä kuin sen, joka pistelee niitä mutristuskuviaan.

 

[QUOTE="Maarikka";30583347]Meille opetettiin jo koulussa työhakemuksen teko ja osaan tehdä asiallisen hakemuksen edelleen. Jos joku ei osaa, niin netistä löytyy malleja.

Mutta ap sen verran pakko sanoa, että hyväkin työntekijä voi joutua lähettämään monta hyvää hakemusta koska työpaikkoja hakee moni eikä töitä ole kaikille. Tuskin tekään palkkaatte kaikkia niitä hyviä ehdokkaita.[/QUOTE]

Niin?

 

Vähän olen katsonut ja auttanut. Periaatteeni on kuitenkin se, että hakemus on lapsen eikä minun eli en ohjeista liikaa enkä tee hakemusta oman näköisekseni. Työnantaja on kuitenkin palkkaamassa lastani eikä minua, joten hakemuksen on oltava tekijänsä kaltainen.

Näin on juuri hyvä. :flower:

 

Lueskelin yksi päivä toimistolla avoimia työhakemuksia ja mietin ihan samaa. Monella tuntuu olevan sellainen "tää on joku paskaduuni, saan tän kumminkin" -asenne. Nä-ää. Edes meille ei enää palkata ketä tahansa siivoomaankaan.

En muista, että mua ois koskaan erityisemmin neuvottu hakemuksien laatimisessa, mutta jotenkin sen oppi itse mitä työnantaja haluaa kuulla, ja miten kannattaa omaa mahtavuuttaan korostaa.

 

Molemmat lapset olleet jo hyvän aikaa täysi-ikäisiä ja hakeneet töitä ja saaneetkin töitä. Ikinä en ole keskustellut lasten kanssa työhakemusten tekemisestä, enkä ikinä ole nähnyt heidän tekemiään hakemuksia tai CVeitä. Ilmeisesti eivät kuitenkaan ihan ala-arvoisia ole olleet, kun molemmat ovat saaneet todella hyvin niitä töitä mitä ovat hakeneetkin. Pidän työhakemuksen tekoa ihan sellaisena itse opittavana asiana - toki niitä varmasti koulussakin käyty läpi ja lisäksi tiedän lasten hakeneen netistä tietoa työhakemuksen teosta.

 

Ei häiriinny, mutta kyllähän siitä nyt oli haittaa, kun eivät sitä hakemaansa työtään saaneet. Voisihan sitä sen lisäksi, että valmentaa vähän siihen hakemukseen, opettaa myös miten töihin pukeudutaan? Ihan vaikka sinne lastenhoitokeikalle jos tuntuu olevan hakusessa. Ei mulle tullu mieleenkään sillon kun lapsia hoidin, mennä sinne jossain narutopissa stringit ylös vedettynä, vaan ihan tavallisissa siisteissä vaatteissa ja reipas ponnari päässä esim. Kuvakaan ei tarvitse olla mikään kauluspaitakuva, mutta hei jotain rajaa. Voihan sen kissa-asiankin kirjoittaa vähän toisella tavalla, mutta tuo nyt oli lähinnä huvittava.

Tai sitten saavat työn heille sopivammasta perheestä.

Jos olisin palkkaamassa lastenhoitajaa, ei tuo pukeutumisasia kiinnostaisi minua muuta kuin siltä kannalta, että vaatteet ovat lasten kanssa touhuamiseen sopivat. Narutoppi kesähelteellä olisi minusta ihan hyvä vaatetus lastenhoitajalle. Joten se ei palkkaamista estäisi. Liian "hienot", säähän tai liikkumiseen sopimattomat vaatteet voisi aiheuttaa negatiivisen mielikuvan, mutta ei tissivako. No joo, jos olisi joku korsettitoppi niin sitten kyllä, mutta se taas siltä kannalta että vaate ei ole lasten kanssa toimiessa käytännöllinen. Nämä on aika pitkälti kuitenkin makuasioita ja paras vaihtoehto tietysti on, jos sellainen työnantaja ja -hakija "löytävät toisensa", joille ei tällaisista sivuseikoista tule närää.

Tuo kissajuttukin, joka oli sinusta huvittava, voi jonkun kissaihmisen mielestä olla vain hauskasti ilmaistu positiivinen asia.

Täytyy muistaa se, että lastenhoitajapesti ei useimmille ole sellainen "once in a lifetime" -tilaisuus, että sen takia haluaisi itseään kovasti työnantajaa miellyttävään suuntaan muokata. Varsinkaan, jos on mahdollista saada vastaava työ ihan sellaisena kuin on. Se "tissivakotyttökin" oli ilmeisesti aiemmin saanut paikan, jossa ei narutopista nipotettu.

 

Lueskelin yksi päivä toimistolla avoimia työhakemuksia ja mietin ihan samaa. Monella tuntuu olevan sellainen "tää on joku paskaduuni, saan tän kumminkin" -asenne. Nä-ää. Edes meille ei enää palkata ketä tahansa siivoomaankaan.

En muista, että mua ois koskaan erityisemmin neuvottu hakemuksien laatimisessa, mutta jotenkin sen oppi itse mitä työnantaja haluaa kuulla, ja miten kannattaa omaa mahtavuuttaan korostaa.

Joillekin se tulee varmaan enempi luonnostaan ja jo kotona tavallaan kasvatettu siihen suuntaan. Ei mulle olis ilman äidin ohjeistuksiakaan tullu mieleenkään laitella tissivakoja työhakemukseen. Oli aika selvää mitä sinne kannattaa laittaa jo muutenkin eikä siitä ohjeistuksesta haittaakaan ollut. Ihan hyvä jos jokainen kotoa muuttavan kanssa vähän miettisi yhdessä työhakemuksen tekemistä ja mahd haastattelua. Muistuu mieleen kun yhteen pikaruokapaikkaan haastattelin nuoria...