A
ap.
Vieras
Vuosi on lyhyt aika ystävyyssuhteissa. Anna olla. Vaikka et kyseisen henkilön kanssa enää ikinä olisi ystävä, nii kyllä sää niihin muihin vielä törmäät ja saatte asianne selvitettyä.
....enkä tahdo olla ilkeä. Mutta olen silti.
Ei tollaseen välirikkoon tarvita mitään kateutta. Valmistumassa, työpaikat sitä ja tätä, ura sitä ja tätä, minun kihlajaiset sitä ja tätä, minun kihlajaislahjalistani sitä ja tätä, minun mekkoni sitä ja tätä, hääni tätä, anoppi tuota, sormukset, kattaukset, jne jne jne "MINULLA on nyt kaikkea tärkeää". Siinä voi helposti loppua ymmärrys moneltakin ystävältä, varsinkin jos sitä ollasn niin MINUA toisten edessä ettei edes huomata kysyä, että mites ne sinun suunnitelmat.
Anna olla.
Riitoihin tarvitaan aina kaksi henkilöä. Josset ole koskaan mitään selityksiä saanut keneltäkään, niin todennäköisesti et ole halunnut kuunnella kun niitä on koitettu sinulle vihjaista, etkä ole ikinä nöyrästi osannut kysyä perästä päin.
"Riitoihin tarvitaan aina kaksi osapuolta" on ehkä maailman lattein ja typerin kommentti. Oletko oikeasti tuota mieltä? Jos joku raiskaisi sinut ja veisit asian käräjille, niin eikö silloin siihenkin riitaan tarvittu kaksi osapuolta olet aivan yhtä syyllinen kuin se toinenkin osapuoli? Jotenkin varmasti provosoit raiskaajaasi. Tai jos joku lyö sinua nakkikioskin jonossa, niin siihenkin riitaan tarvitaan kaksi osapuolta, ei lyöjää voi yksin syyttää? Niinkö?
Mietipä tuon kommenttisi sisältöä, ehkä on aika haudata se kokonaan. Konflikteihin ei todellakaan tarvita aina kahta, yksikin riittää.
En ole tippaakaan minäminäminä -tyyppinen ihminen. Toki kuulumisia vaihdettaessa kerron mitä minulle kuuluu - en kai voi kertoa sitä mitä naapurille kuuluu?! Toki elämäntilanteeni oli läsnä, siinä missä entisen ystävänikin. Toki ihmiset ympärilläni kiinnostuneena kyselivät jännittävistä asioista, joita elämässäni oli meneillään.
Miksi kateus ei voi muka aiheuttaa tällaista?