Seksipulmia...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hyvin harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hyvin harmaana

Vieras
Mä haluaisin nyt tänne hieman avautua aiheesta, ei ole irl sellaisia ystäviä joiden kanssa voisi näitä asioita pohdiskella...

Taustoja: ollaan uusperhe johon kuuluu mä, mun mies ja mun kaksi alakouluikäistä lasta. Ikäluokka meillä on 30-35 vuotta, yhdessä oltu kuutisen vuotta.

Jo seurustelun alkumetreillä oli huomattavissa että mulla on enemmän seksihaluja kuin miehellä. Ei se kuitenkaan silloin ollut ongelma, alkuhuuman (ekat pari vuotta) aikana sain kuitenkin viikottain, yleensä useammankin kerran. Eikä tarvinut vongata.

Nyt on tilanne toinen. Parisuhde on hyvä ja toimiva, oikeasti. Rakkautta on valtavasti molemmin puolin, hellyyttä ja läheisyyttäkin löytyy. Mielenkiinnon kohteet on suurelta osin yhteisiä ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Ihan unelmasuhde. Paitsi...

Meillä ei ole seksielämää. No ehkä kerran kuussa hyvällä säkällä mutta eipä se riittävästi ole, ainakaan mulle. Miehelle tuntuu riittävän hyvin. Olen kysynyt miksei sitä haluta, ei osaa sanoa. Mussa ei kuulemma ole mitään vikaa, olen kaunis ja haluttava, tunnun hyvältä yms yms. Ei vaan huvita. Musta tuntuu aika pahalta. Olisihan sitä seksiä tarjolla muuten, ilmeisesti olen ihan haluttava tapaus kun yrittäjiä riittää sillä saralla. Mutta en mä halua muita, mä haluan mun miestä. Ja haluan että mun mies haluaa mua. Tilanne alkaa jo vaikuttaa mun itsetuntoon, on vaikea pitää itseään seksikkäänä.

Ehkä pahinta on se että mies joskus vuosia sitten kertoi edellisessä pitkässä parisuhteessaan kärsineensä siitä että nainen pihtasi. Oli kuulemma tosi tympeää joutua vonkaamaan. Ja nyt se tekee mulle samaa mitä ex teki sille. :( Ilmeisesti ex oli sitten mua pantavampi, mies tietysti väittää toisin mutta vaikea on uskoa. Viimeksi kun meidän seksielämä(ttömyyde)stä keskusteltiin, kysyin ihan suoraan että pitäiskö munkin olla puoli vuotta kintut ristissä, auttaisiko se. Ehkä, sanoi mies.

Mitä mä teen? Tilanne raastaa mua jo aika pahasti. Miksei mies halua mua? Onko sillä vaan matala libido vai mitä hittoa... (En sitten kaipaa tähän mitään sillä on toinen nainen -ehdotuksia. Se olisi varmaan ilmeinen vaihtoehto mutta en usko siihen joten mielummin keksisin muita vaihtoehtoja.) Tuntuu vaan oudolta ettei toinen osaa edes sanoa miksei halua.

Mä voisin elää vähällä seksillä elämäni mutta en voi elää ilman tunnetta siitä että mun puoliso haluaa mua...
 
Joko se kolmekymppisenä laskee niin alas että kerta kuussakin meinaa olla liikaa...? :O

Noloa tulla tänne tälläistä asiaa pohtimaan mutta en tosiaan viitsi kavereillekaan alkaa puhumaan. Liian intiimi asia. Ja miehen kanssa on keskusteltu tuloksetta. Olen vaan miettinyt että voisiko tähän olla joku syy joka ei ole mulle tullut mieleen ja jota mies ei kehtaa/uskalla mulle sanoa...
 
Apua, ei kai niitä vielä tuossa iässä... Eikä muita oireita kyllä ole.

Kannattaisikohan mun nyt antaa miehelle fyysisesti tilaa ja olla täysin lähentelemättä (en ole vongannut viime aikoina muutenkaan, torjutuksi tuleminen kerta toisensa jälkeen tuntuu liian pahalta). Vai pitäiskö yrittää lisätä läheisyyttä ei-seksuaalisen kosketuksen kautta nykyistä runsaammaksi...

En mä tiedä. Onko se vaan tyydyttävä siihen että tästä lähtien tie on omin käsin onneen...

Tullut vaan sellainenkin huoli mieleen että kauanko mies jaksaa olla suhteessa jossa nainen ei sytytä... :/
 
Mun exällä oli eturauhasvaivoja alle kolmekymppisenä. Työskenteli kylmässä. Mahdollisesti se oli altistanut vaivoille, ainakin pahensi niitä.

Kannattaa antaa miehen olla rauhassa seksuaalisesti nyt jonkin aikaa, mutta muuten toki voit häntä pitää lähellä.
 
Tuohon aikaan aika samoilla spekseillä oltiin. Otti kyllä itsetunnon päälle se vonkaaminen kunnes yks kaks päätin ja ilmoitin että enään en häneltä seksiä vonkaa. Selvisi että oli ollut pientä ihastusta johonkin muuhun mutta mies halusi jatkaa. Tämä kissa-hiiri leikki on nyt johtanut siihen että mies jatkuvasti olisi kiinnostunut petipuuhista ja minua ei tuon ilmoituksen jälkeen enään oikein nappaa. Aikaa mennyt kolmisen vuotta.

Päätelmäni oli että heti kun mies sai alkaa taas saalistaan niin kiinnostus heräsi.
 
juu mäkin olen selvästi halukkaampi kuin mies. Ruinaan yleensä monta kertaa viikossa ja saankin.

onnekseni mies on rakatavaa sorttia ja jos ei itse jaksaa, nuolee sitten kuitenkin minut. olen tyytyväinen ja monesti kyllä se johtaa seksin kun innostuu siitä sitten itse.

Toi on kyllä inhottava tilanne, koska mä ainakin olen kiukkuinen jos en saa seksiä useamman kerran viikossa eikä se oma onni ole niin autuaallista aina.
 
Miehillä loppuu yritys, koska siitä on niin paljon vaivaa. On helpompaa vetää suihkussa käteen, kuin että aloittaa yhdyntä kaikkine prosesseineen. Helpompi tyhjätä kassit siististi pesuveden mukana viemäriin.
 
Helvetti, mä aloitan selibaatin. Kuten mieskin sanoi, ehkä se auttaa asiaan kun pihtaan puoli vuotta. Ei kovin houkuttelevaa mulle mutta eipä tässä nyt kauheasti ole menetettävää (puolen vuoden aikana max. 6 kertaa seksiä).

Pääsee herra saalistamaan.
 
Älä nyt suutu tai loukkaannu mutta teillä ei siis ole yhteisiä lapsia?

Haluatteko tai siis haluatko sinä niitä? Entä mies?
Täällähän kovasti toitotetaan sitä ettei seksiä pidä harrastaa jos ei ole valmis vahingosta vastuuta kantamaan. Ehkä se uusperhe-elämä on jo riittävästi miehelle ja pelkää sinun raskautuvan? Ehkä alitajuisestikin voi olla tuo tuntemus taustalla. Ei siinä muuta tarvita. Paras ehkäisykeinohan on 100% olla panematta :D Aika jätkä!

Nuo eturauhasvaivatkin voi olla syynä.. Tai vaan heikompi libido ja naisten kohdalla miehiä vaan käsketään rakastamaan ja tekemään enempi kotitöitä, jos nainen ei halua yhtä paljon.. Eli rätti kouraan vaan nyt ahkerammin! Ei vaan.. Alkuhuuman jälkeen se seksi vähenee monilla ja aina, sukupuolesta riippumatta, se on yhtä ilkeää sille haluavalle osapuolelle. Kannattaa kokeilla sitä vonkaamattomuutta tai vannoa miehelle, että olet valmis aborttiin jos vahinko sattuu. Ehkä silläkin ne halut vois äkkiäkin palata.. jos se syy on raskautumisen pelko..
 
Ei ole yhteisiä lapsia. :) Ollaan puhuttu että ehkä joskus tai sitten ei, aika näyttää. Kaiken kaikkiaan mä olisin varmaan järkyttyneempi raskaudesta kuin se. Ja mies taatusti tietää mun mielipiteen tuohon asiaan. :D
 

Yhteistyössä