Valehteleva ystävä

[miianns]

Olen viimeisen vuoden aikana huomannut, että ystäväni valehtelee isommista ja pienemmistä jutuista: perheestään, lähipiiristään, tekemisistään, tavaroistaan... Hän valehtelee täysin mitättömistäkin jutuista, joista "ei kannata" eikä ole tarvetta valehdella. Ystävälläni on myös tapana liioitella asioita ja muunnella tapahtumia. Aiemmin olen tyhmyyttäny tuntenut alemmuutta esimerkiksi hänen hienojen ulkomaanmatkojensa ja työmahdollisuuksien vuoksi, kunnes olen tajunnut ettei niitä ole koskaan ollut olemassakaan.

Ystäväni ei tiedä minun tietävän hänen valehtelevan useista asioista ja suhtautumiseni häneen on selvästi muuttunut kylmemmäksi, minkä vuoksi tilanne on alkanut vaivata minua. Tuntuu epäreilulta, että tiedän hänen juttujensa olevan täysin puppua ja silti nyökyttelen hyväuskoisen näköisenä pönkittäen hänen valheitaan. Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta kaverisuhteessa? Miten voisin kertoa ystävälleni rikkomatta välejämme, että tiedän hänen valehtelevan?

 

[karua]

Empä tiedä miksi haluaisit tuota edes ratkaista. Täällä välit viileni aika paljon. Valehteli tosin muista ihmisistä myös sellaista ettei sitä oikein osaa ottaa hyvällä. Ei olla tekemisissä, ei kiinnosta enkä osaa tuollaista ystävänä pitää. Tuskin tietää syytä.

 

[miianns]

Empä tiedä miksi haluaisit tuota edes ratkaista. Täällä välit viileni aika paljon. Valehteli tosin muista ihmisistä myös sellaista ettei sitä oikein osaa ottaa hyvällä. Ei olla tekemisissä, ei kiinnosta enkä osaa tuollaista ystävänä pitää. Tuskin tietää syytä.

Ymmärrän pointtisi

Vaikutan varmaan sinisilmäiseltä hölmöltä, mutta haluaisin auttaa ystävääni! En tiedä onko kukaan hänen muista ystävistään huomauttanut hänelle asiasta. Vaikkeivät kaikki hänen juttunsa olekaan tosia uskon kuitenkin ystävyytemme olevan aitoa. Olen ajatellut hänen valehtelunsa olevan peräisin heikosta itsetunnosta ja tahtoisin voivani auttaa häntä tuntemaan olevansa täysin riittävä juuri sellaisenaan ja ilman hienoja tarinoita! En haluaisi kääntää selkääni hänelle, mutta en tietenkään haluaisi laittaa itseänikään epäterveelliseen ihmissuhteeseen :/ Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoita!

 

[ruusutarha]

Olisiko sun mahdollista keksiä esittää jokin sellainen kysymys, tai huomio, jonka avulla ystäväsi jäisi tavallaan kiinni? Onko valehtelu aina ristiriidatonta? Jos olet jostain saanut selville, miten asiat oikeasti ovat, niin voithan jonkin valheen kohdalla ihan aidosti yllättyä ja tokaista että "minä kun luulin että pälä pälä" (sanoa siis sen totuuden). Miten hän mahtaisi reagoida?

 

[Toisia]

Mulla on vastaavia ystäviä kaksi, toisella keksiminen vaan loppui kun elämä järjestyi, mutta toinen vaan jatkaa elämänsä värittämistä.
Mulle tuli semmoinen tunne, että ystäväni tietää mun tietävän, mutta ei noteeraa sitä. Ystävyytemme on ollut läheistä ja kestänyt yli 20 vuotta, kyllä siinä jo oppii erottamaan valheen todesta. Mulle ei jostain syystä enää valehdella kovinkaan paljoa, mutta lähipiirissä oleville muille kyllä. Tosin oma elämä ei tässä niin kauheen mielenkiintoista olekaan, että pitäisi sen kanssa kilpailla.
Joslus olen yrittänyt käräyttää ja vihjailla tietäväni eri totuuden, mutta aina löytyy joku selitys: Niin Sillä kerralla menikin mutta....
Jos haluat ystävyyden jatkuvan niin anna olla ja keksitte sellaista mielenkiintoista kivaa yhdessä, että sen kertominen sinällään riittää.

 

[vierailija]

Minulla on kans ystävä joka valehtelee ihan kaikesta ja jää tuon tuostakin kiinni valheistaan...hänellä Tapan sitten vaan olla pitämättä yhteyttä minuun liekkö hävettää vai keksii uusia valheita miksi toiminut niin miten väittää ettei toimi. Välit on viilentyneet Ku en minä ainakaan jaksa päivästä toiseen kuunnella mitä kaikkea tehnyt ja loppu peleissä mikään ei ole totta liekkö alkoholilla osuutta asiaan ja koittaa näin pitää kulissit kasassa . Mutta voin sanoa että aluksi se rassas hermoja tosi paljon mutta nyt oikeastaan ihan sama jos se siitä hyvän mielen saa että pönkittää itse tuntoaan olemattomilla teoillaan niin antaapa puhua niin paljon Ku haluaa