Joskus kun olin totaalisen rikkinäinen ihminen erinäisten tapahtumien takia,
pidin itseäni maailman rumimpana ihmisenä enkä sietänyt omaa peilikuvaani yhtään.
Kun aloin jotenkin eheytyä, ajattelin ettei se oma kuva nyt ihan oksettava katastrofi olekaan.
Ja se päivä, kun olin oikeasti henkisesti toipunut siitä kaikesta, oli se kun seisoin peilin edessä ja sanoin itelleni olevani kaunis. Ja sen jälkeen mie itkin. Enkä ikinä unohda sitä päivää, enkä sitä että mie olen kaunis.
Niinkun tekin ihanaiset ihmiset ootte :heart: Ihan todella.
