[QUOTE="...";30391216]Kannatat varmasti keskustapuoluetta, kun mihinkään ei oikein saa ottaa mitään kantaa, vaan kaikesta pitää olla samaa mieltä.
Keskusteluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu, että kerrotaan omia (myös eriäviä) mielipiteitä. Älykäs ihminen osaa ottaa toisen mielipiteet hänen mielipiteinään, eikä koe niitä itseensä kohdistuvina syytöksinä.[/QUOTE]
Minä en koe kenenkään mielipiteitä itseeni kohdistuvina syytöksinä tai arvosteluna. Mutta en silti jaksa ihmisiä, joiden kanssa keskustelu on tällaista:
Minä puhun henkilön X kanssa vaikka sitten kasviruokailusta ja siitä, mikä on ylipäätään terveellistä syömistä. Henkilö B tulee paikalle - kesken keskustelun - ja sanoo:
- Minä en ymmärrä miten kukaan tulee toimeen pelkällä kasvisruoalla!
Henkilö X, joka on kasvissyöjä itse, kertoo lyhyesti mitä heidän perheensä syö. Henkilö B ei ole vakuuttunut ja tuo sen ilmi sanoen, että hänen mielestään kasvissyönti on pelkkää erikoisuudentavoittelua ja että kasvissyöjät hankalaloittavat kouluruokailua ym. vaatimuksillaan.
Onko tuon B:n ulosanti mitenkään muita huomioon ottavaa? Voisiko asian kertoa toisin? Tai, tämä on minusta vielä tärkeämpää: voisiko joskus vain olla hiljaa, jos ei ole asiaan mitään hyvää sanottavaa?
Minulla on mielipiteeni subjektiivisesta päivähoidosta ja esim. siitä, mistä valtio voisi leikata vielä lisää saadakseen taloutta tasapainoon. Mutta en minä koe että mielipiteeni olisi niin arvokas että minulla olisi oikeus laukoa sitä missä vain ja kelle vain miettimättä, miten sanani asetan.