Mtv:n urheilubloggaaja Lex Hollon mielestä on tylyä, kun monenkaan urheilijan vuositulot eivät ole kovin hääppöiset, ja yleensä urheilijanuorukainen joutuukin rahoittamaan toimintaansa esim. opintotuella, jolloin puolestaan saa kelan hönkimään niskaan, kun ei etenekään opinnoissa normaaliin tahtiin.
"Olisiko mahdollista arvostaa edes hitunen enemmän? Luoda jopa mahdollisuus hidastaa opintojaan opintotukia menettämättä urheilemisen varjolla. Tehdä kenties puolipäiväistä työtä täydellä palkalla vakavaraisen yrityksen tai muuten urheiluhullun mesenaatin leivissä."
Siis minkä ihmeen takia jonkun pitäisi olla etuoikeutettu vain koska sattuu urheilemaan? Miksi ylipäätään tässä yhteiskunnassa tunnutaan katsovan velvoitteiden laiminlyöntiä läpi sormien, koska on urheilija? Joskus lukiossa kaverini skippasi puolet tunneista muutamalla kurssilla, ja aluksi opettajat tivasivatkin syytä poissaoloille aika tiukkaan sävyyn, mutta kun kaveri kertoi olleensa kisoissa tai treeneissä, niin asenne muuttuikin silmänräpäyksessä paljon suopeammaksi, eivätkä poissaolotkaan haitanneet enää yhtään.
Jos joku toinen sanoisi, ettei ole kyennyt lukemaan kokeeseen, koska vapaa-aikaa olisi viime aikoina mennyt tilapäisesti enemmän inspiraation takia maalaamiseen, romaanin kirjoittamiseen tai luoja ties rahapulassa vaikka työntekoon, niin yleinen kanta olisi kai, että ymmärrystä ei heruisi. Vaikka ihan yhtä hyvin siitä nuoresta voisi tulevaisuudessa tulla menestyvä taidemaalari, kirjailija tai yrittäjä, siinä missä urheiluharrastajakin voi päästä huipulle omassa lajissaan.
Kyllä kai jokainen meistä haluaisi tehdä työkseen sitä, mistä nauttii ja missä on hyvä, mutta jos rahallinen korvaus tällaisesta työstä on pieni tai epäsäännöllinen, niin kyllähän sitä joutuu puntaroimaan, mikä painaa vaakakupissa eniten jos kaikkea ei voi saada. Miksi siis urheilijallekaan pitäisi pedata kaikki valmiiksi?
"Olisiko mahdollista arvostaa edes hitunen enemmän? Luoda jopa mahdollisuus hidastaa opintojaan opintotukia menettämättä urheilemisen varjolla. Tehdä kenties puolipäiväistä työtä täydellä palkalla vakavaraisen yrityksen tai muuten urheiluhullun mesenaatin leivissä."
Siis minkä ihmeen takia jonkun pitäisi olla etuoikeutettu vain koska sattuu urheilemaan? Miksi ylipäätään tässä yhteiskunnassa tunnutaan katsovan velvoitteiden laiminlyöntiä läpi sormien, koska on urheilija? Joskus lukiossa kaverini skippasi puolet tunneista muutamalla kurssilla, ja aluksi opettajat tivasivatkin syytä poissaoloille aika tiukkaan sävyyn, mutta kun kaveri kertoi olleensa kisoissa tai treeneissä, niin asenne muuttuikin silmänräpäyksessä paljon suopeammaksi, eivätkä poissaolotkaan haitanneet enää yhtään.
Jos joku toinen sanoisi, ettei ole kyennyt lukemaan kokeeseen, koska vapaa-aikaa olisi viime aikoina mennyt tilapäisesti enemmän inspiraation takia maalaamiseen, romaanin kirjoittamiseen tai luoja ties rahapulassa vaikka työntekoon, niin yleinen kanta olisi kai, että ymmärrystä ei heruisi. Vaikka ihan yhtä hyvin siitä nuoresta voisi tulevaisuudessa tulla menestyvä taidemaalari, kirjailija tai yrittäjä, siinä missä urheiluharrastajakin voi päästä huipulle omassa lajissaan.
Kyllä kai jokainen meistä haluaisi tehdä työkseen sitä, mistä nauttii ja missä on hyvä, mutta jos rahallinen korvaus tällaisesta työstä on pieni tai epäsäännöllinen, niin kyllähän sitä joutuu puntaroimaan, mikä painaa vaakakupissa eniten jos kaikkea ei voi saada. Miksi siis urheilijallekaan pitäisi pedata kaikki valmiiksi?