Miehen vanhempien nuiva ja kylmä suhtautuminen lapseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pioni.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pioni.

Vieras
Olen tyrmistynyt siitä, millä tavalla lapsen toiset isovanhemmat häneen suhtautuvat! Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?

Asumme melko kaukana, eivätkä he ole kyläilleet meillä yli vuoteen. Aina löytyy joku ”syy” mikseivät pääse – lomat/työ, kissanhoito, puutarhan kastelu, jne. Vierailut loppuivat siihen, kun miehen sisar sai lapsen. Kun me käymme heillä (muutaman kerran vuodessa), he menevät omia menojaan, harrastavat ja vietämme sitten aikaa jos he kiireiltään ehtivät. Tämän kaiken vielä nielisin, mutta se miten he suhtautuvat lapseemme on aivan käsittämätöntä ja loukkaavaa. 1,5-vuotias ei saa minkäänlaista huomiota, häntä ei oikeastaan noteerata mummolassa millään tavalla. Miehen isä kiertää kaukaa, ei ole tippaakaan kiinnostunut tutustumaan lapseen. Miehen äiti sorkkii näön vuoksi lapsen leluja ohi kulkeissaan, mutta ei jaksa keskittyä hetkeksikään tutuakseen lapseen. Me olemme kyllä tarjonneet tähän tilaisuuden.

Mies on todella loukkaantunut syvästi, ja minäkin tavallaan, koska omaan lapseen kohdistuvat negatiiviset asiat tulevat niin lähelle. Toista lapsenlastaan nämä isovanhemmat kyllä hoitavat ja kertoilevat innoissaan lapsesta tarinoita jos vaan joku jaksaa niitä kuunnella. Miehestä tämä luonnollisesti tuntuu todella pahalta.

Onko kenelläkään muulla vastaavaa kokemusta? :(
 
Mun vanhemmat suhtautuu yhtä välinpitämättömästi. Kertaakaan eivät ole käyneet kylässä, eivät edes esitä mitään tekosyitä, sanovat vaan että ei tulla. Jos käydään kylässä heillä, eivät osoita mitään huomiota lapselle.

Ongelma on ratkaistu sillä, että käydään kylässä hyvin harvoin, muutaman kerran vuodessa piipahdetaan kahvilla. Toki on vaikuttanut mun ja vanhempien väleihin, eipä juuri itsekään kiinnosta soitella tms. mutta eipä voi mitään.
 
Mun vanhemmat suhtautuu yhtä välinpitämättömästi. Kertaakaan eivät ole käyneet kylässä, eivät edes esitä mitään tekosyitä, sanovat vaan että ei tulla. Jos käydään kylässä heillä, eivät osoita mitään huomiota lapselle.

Ongelma on ratkaistu sillä, että käydään kylässä hyvin harvoin, muutaman kerran vuodessa piipahdetaan kahvilla. Toki on vaikuttanut mun ja vanhempien väleihin, eipä juuri itsekään kiinnosta soitella tms. mutta eipä voi mitään.

Mistäköhän se johtuu..? Ovatko kuitenkin olleet sinulle hyviä ja rakastavia vanhempia?
 
Olen kuullut sanottavan että tyttären lapsi on varmasti sukua, pojan lapsesta ei ole takuita kenen tekemä on. Tästä syystä isovanhemmat saattavat suosia mieluummin tyttärensä lasta.
 
Klassinen tarina. Tyttären lapset ovat niin monelle niitä läheisempiä lapsenlapsia.
Sitten on vielä se "sekaantumisen" pelko. Aika moni pelkää miniän suututtamista, joten lamaantuvat.
Ja sitten on nekin, jotka ei osaa toimia pienten lasten kanssa vaan odottavat sitä kun ipana osaa puhua ja ajatella ja on vaan isompi.
 
Siis asuuko tämä sisko lähellä heitä ja näkevät usein? Ovat ehkä pakostikin nähneet siskon lasta enemmän ja sitä kautta kiintyneet häneen.
Meillä on vähän eri tilanne, mutta samasta asiasta kyse kuitenkin. Eli isovanhemmille mieheni edellisen avioliiton lapset ovat kaikki kaikessa, mutta meidän yhteiset lapsemme eivät kiinnosta. Se on tuntunut pahalta, myös miehestäni, vaikka kaikki lapset ovat hänen.
Itselläni on ihan hyvät välit miehen vanhempiin, eikä miehen ex ole heille millään tavoin tärkeä, joten siitä ei ole kyse.
Olenkin tullut siihen tulokseen, ettei heillä ole luontaista halua olla lasten kanssa. Kuitenkin mieheni eron jälkeen olivat lasten kanssa paljon vähän pakostakin (ja säälivät lapsia), kun lapsilla ei ollut muuta paikkaa missä olla, ja sen seurauksena kiintyivät heihin. Meidän yhteisiin lapsiimme ei tällaista suhdetta ole, koska eivät sinänsä tunne halua olla lasten kanssa ja näemme aika vähän.
 
Meillä samanikäinen lapsi ja tilanne anopinkohdalla samanlainen. Mieheni vanhemmat ovat eronneet ja miehen isä ja tämän vaimo kutsuvat kylään, vierailevat, leikkivät, sylittelevät ja kyselevät kuulumisia jne. Kuten myös minun vanhemmat. Anoppi asuu samassa kaupungissa mutta lapsen syntymän jälkeen on aina joku syy miksi ei voida tulla kylään tai anoppi ei voi tulla meille. Hänen pitää käydä kaupassa, pitää nukkua päiväunet ja usein sanoo katsellaan lähempänä ja sitten lähellä ko. ajankohtaa ei vastaa puhelimeen eikä soita takaisin.

Muutaman kerran on nähnyt lapsemme ja silloin lapsi oli kuin ilmaa hänelle. Mieheni on pahoittanut tästä selvästi mielensä (mutta ei kehtaa tunnustaa ääneen ettei hänen äitiään kiinnosta) ja häntä tilanne harmittaa selvästi paljon. Jatkuvasti puhuu, että hänen äitinsä pitäisi pyytää hoitajaksi välillä eikä aina minun vanhempia tai hänen isäänsä jotka usein kysyvät koska saavat tulla hoitamaan lastamme tai koska tuodaan hoitoon. Minun ei tee mieli antaa lasta anopille hoitoon kun suhtautuminen on tuollainen eikä anoppi ole koskaan ottanut lasta hoitoon kun mieheni on kysynyt. On kuulemma samonut, että katsellaan lähempänä ja sitten ei ole vastannut puhelimeen eikä soittanut talaisin.

Minä olen onnellinen siitä, että lapsella on muita isovanhempia sekä isoisomummo jotka ovat kiinnostuneita ja jaksavat leikkiä ja sylitellä. Mutta olisi kyllä kiva jos anoppi kertoisi edes syyn miksi ei pidä lapsestamme. Synnärille sentään laittoi tekstarin: Onnea! Se on ainut asia miten on noteerannut lapsen olemassaolon. Aikaisemmin olimme paljon tekemisissä mutta heti kun lapsi syntyi ei halua meitä nähdä ei kyllä kysellyt raskaudestakaan mitään kun muut isovanhemmat halusivat nähdä ultrakuvia ja hössöttivät.
 
Kovasti tulee näistä teksteistä mieleen narsistiset ihmiset. Kannattaa tutustua aiheeseen...

Mikäli aihe kolahtaa, kannattaa pitää narsistiset isovanhemmat kaukana. (Psykiatrien ohje.) Usein he paljastuvat omille lapsilleen, kun lapsen lapsia alkaa tulemaan. Siihen asti lapset voivat selittää vanhempiensa tekojaan. Ikävää, mutta totta. Näin kävi myös meidän kohdallamme.
 
Kuulostaa samalta kuin meidän tilanne. Ainakin läheltä liippaa. Omat vanhempani asuvat kauempana mutta silti kaikesta huolimatta näkevät lapsia usein ja soittelevat ja ovat kiinnostuneita.

Mutta miehen äiti.....häntä ei kiinnosta pätkääkään. Kävi vielä kylässä kun lapset olivat ihan pieniä, mutta vähitellen kyläily väheni kunnes loppui kokonaan. Ei soittele, ei ole kiinnostunut mistään. Ei ekaluokkalaisen koulujutuista. Ei päiväkoti-ikäisen touhuista. Ei mistään. Ei edes synttäreillä laita viestiä.

Ja se jos tuntuu kurjalta. Lapset kyselee miksi mummi ei käy. Käydään pari kertaa vuoteen hänellä kylässä mutta ei häntä kiinnosta silloinkaan.

Miehen sisko sai lapsen ja häntä hoitaa paljon. Näkee vähän väliä ja ostelee kaikenlaista. Tuntuu pahalta. Ei ketään voi pakottaa välittämään, mutta olisi edes vähän lasten elämässä mukana. Onneksi on muita isovanhempia :)
 

Similar threads

Yhteistyössä