Yhä useampi ei halua minkäänlaista parisuhdetta

Hesarin mukaan 6 %. Mä kuulun tähän ryhmään ja pelkkä ajatus seurustelusta on musta todella vastenmielinen. Sinkkuna on paljon parempi elää. Mä rakastan lapsiani mutten oo koskaan rakastanut ketään muita. Kavereitani mä tavallaan rakastan mutta se on ihan eri asia.

 

Ihmekkös tuo, ihmiset on nykyään niin helvetin itsekkäitä. Parisuhteessa kun pitää huomioida se toinenkin osapuoli.

 

Suurin osa haluaa elämänkumppanin. Jollet halua niin oo yksin sit.

 

Mikä voisi olla "evoluutiossa" syy sille, että sinkkuus lisääntyy?

Ymmärrän ylioptimisisen ja "orgasmilähtöisen" maailmankuvan romuttumisen aiheuttamat "näköalavirheet", esim. "mies ei vastaa sitä mielikuvaa, joka minulla on ollut ja koska x miestäni ovat olleet paskoja, kaikkien miesten on oltava paskoja".

 

Voi sen elämän järjestää muutenkin kuin perinteisen kaavan mukaan. Mies voi vaikka käydä huorissa kerran kuussa, tulee seksi hoidettua ja sitten voi elellä niinkuin haluaa. Hyvä ratkaisu, jos ei jaksa katella noita naama norsunvitulla heiluvia naisia baareissa, ei mene rahaa ravintoloihinkaan.

 

Mikä voisi olla "evoluutiossa" syy sille, että sinkkuus lisääntyy?

SDP ja täysin ylimitoitetut sosiaalituet on tehyt yksinhuoltajuudesta houkuttavan vaihtoehdon. Pidemmän päälle hyvinvointivaltio on kestämätön rakenne ja evoluutio tulee ennen pitkään palauttamaan perinteiset perhe-arvot.

 

Minä en ennen kuulunut tuohon porukkaan, vaan juuri huonojen kokemusten vuoksi kuulun tästä lähtien. Se on juuri niin, kaikki miehet ovat paskoja, tai ainakin ne mitä minä saan. Enää en ota riskejä, toisekseen ei mulla mihinkään seurusteluun ole varaa.

 

Minä en ennen kuulunut tuohon porukkaan, vaan juuri huonojen kokemusten vuoksi kuulun tästä lähtien. Se on juuri niin, kaikki miehet ovat paskoja, tai ainakin ne mitä minä saan. Enää en ota riskejä, toisekseen ei mulla mihinkään seurusteluun ole varaa.

Joo, moni mieskin on todennut että mahdollisuus on päästä suhteisiin pelkästään puolihullujen sekopäiden kanssa, vaikka itse on ihan normiheppu niin ovat järjestäneet elämänsä muuten.

Samat panomiehet panee suurinta osaa naisia ja pomppii suhteesta toiseen. Yhä isompi joukko normimiehistä on luovuttanut, ei ne käy nykyään edes baarissa. Nykyään on niin helppo saada seksiä pientä korvausta vastaan, miksi pyöriä baareissa ottamassa henkisesti turpaan saamassa pakkeja, ehkä jollain vielä innostusta riittää, mutta eivätköhän loputkin luovuta jossain vaiheessa.

 

Voi sen elämän järjestää muutenkin kuin perinteisen kaavan mukaan. Mies voi vaikka käydä huorissa kerran kuussa, tulee seksi hoidettua ja sitten voi elellä niinkuin haluaa. Hyvä ratkaisu, jos ei jaksa katella noita naama norsunvitulla heiluvia naisia baareissa, ei mene rahaa ravintoloihinkaan.

Hyvä että sinäkin olet löytänyt itsellesi sopivan elämäntavan. Vaikutat onnelliselta, etkä lainkaan katkeralta tai passiivis-aggressiiviselta. Onnea ja menestystä tiellesi!

 

Muiden elämänvalinnat ärsyttää, se on ihan normaalia. Olen tyytyväinen omaan elämääni, oletko sinä ?

 

Muiden elämänvalinnat ärsyttää, se on ihan normaalia. Olen tyytyväinen omaan elämääni, oletko sinä ?

Kenelle sinä puhut? En ole ärtynyt ja olen tosi tyytyväinen elämääni. Halusin vain onnitella sinua siitä että olet löytänyt elämäsi polun ja olet nyt selvästikin onnellinen. Anteeksi jos se loukkasi.

 

No elä itse miehenä noissa baareissa naisia naurattamassa. Toistakymmentä vuotta kun sitä touhua katselee, niin voi joskus käydä mielessä onko siinä oikeasti yhtään mitään järkeä ja voisiko asiat tehdä toisin. Luulen, että naisena siellä baareissa voi olla pikkuisen erilaista. Itse ei vain jaksa vetää jotain roolia tekohymy naamalla, se tarjontakin on mitä on, kerran vuodessa voi eksyä joku täysjärkinen ja potentiaalinen nainen ja siitäkään ei ole mitään takuuta että hän olisi sinusta kiinnostunut.

 

No elä itse miehenä noissa baareissa naisia naurattamassa. Toistakymmentä vuotta kun sitä touhua katselee, niin voi joskus käydä mielessä onko siinä oikeasti yhtään mitään järkeä ja voisiko asiat tehdä toisin. Luulen, että naisena siellä baareissa voi olla pikkuisen erilaista. Itse ei vain jaksa vetää jotain roolia tekohymy naamalla, se tarjontakin on mitä on, kerran vuodessa voi eksyä joku täysjärkinen ja potentiaalinen nainen ja siitäkään ei ole mitään takuuta että hän olisi sinusta kiinnostunut.

Siksipä onkin hienoa että olet löytänyt muuta sisältöä elämääsi ja osaat nauttia vapaudestasi ja elämästäsi. Rahatkin säästyy kun ei tarvitse mennä baareihin enää. Aika monet tuntuu katkeroituvan, mutta sinä vaikutat tosi tasapainoiselta ja tyytyväiseltä tekemiisi ratkaisuihin.

 

Jokainen tekee tietysti mitä haluaa. Ei ole pakko olla suhteessa.

 

No elä itse miehenä noissa baareissa naisia naurattamassa. Toistakymmentä vuotta kun sitä touhua katselee, niin voi joskus käydä mielessä onko siinä oikeasti yhtään mitään järkeä ja voisiko asiat tehdä toisin. Luulen, että naisena siellä baareissa voi olla pikkuisen erilaista. Itse ei vain jaksa vetää jotain roolia tekohymy naamalla, se tarjontakin on mitä on, kerran vuodessa voi eksyä joku täysjärkinen ja potentiaalinen nainen ja siitäkään ei ole mitään takuuta että hän olisi sinusta kiinnostunut.

Jos olet väkisin toistakymmentö vuotta käynyt baarissa, olisi pitänyt jo aikaa sitten vaihtaa strategiaa. Löytää naisia muualtakin kuin baareista, ja näköjään niitä nimenomaan ei löydä baareista. Vaikka en sano, että on helppo löytää potentiaalista kumppania, tiedän, ettei ole. Mutta sellaista on elämä, ei kannata katkeroitua.

 

Itsehän en ole seurustellut kunnolla oikeastaan koskaan, vaikka ikää on jo 37 v. Parikymppisenä oli jotain yritelmiä, mutta totesin hyvin pian, että en ole luonteeltani ja ominaisuuksiltani sellainen nainen, jota suurin osa miehistä haluaa, ja jonka kanssa voisi harkita parisuhdetta.

Minulle eräs suurimmista kynnyskysymyksistä on aina ollut se, että olen todella huono ja hidas tutustumaan ihmisiin, oli sitten kyse ystävyydestä tai potentiaalisesta seurustelusta. Ja ainakin minusta tuntuu siltä, että monikaan ei anna uutta mahdollisuutta. Että sitä on vaikutettava jo ensitapaamisella aivan täydelliseltä kumppaniehdokkaalta, että kukaan viitsii kiinnostua. (Ehkä syyllistyn tähän itsekin, en tiedä)

Olisi tietysti hienoa löytää joku, mutta sitten taas toisaalta, kun on tarpeeksi seuraillut ystäviensä parisuhde-, ero-, huoltajuus, ja mitä kaikkia muita mahdollisia sotkuja ja riitoja, niin en välttämättä tunne kovin suurta tyytymättömyyttä elämääni.

 

Mä vähän oudoksun ylipäätään tuollaista asetelmaa, missä seurustelu nähdään jonain valintakysymyksenä.

Siis joo, onhan se tietysti valinta, mutta mun nähdäkseni ihminen ei voi valita milloin kohtaa sellaisen sopivan ja jalat alta vievän ihmisen ja jos kohtaakin, niin sen toisen pitäisi vielä tuntea samoin jne., että mikään suhde pääsee ylipäätään alkamaan.
Tuntuu typerältä, että jotkut näkee asian jonain täysin itsestä lähtevänä valintana ja saattaa kysyäkin, että niin, sinä et siis halua seurustella.
No vähän vaikea haluta tai olla haluamatta, jos ei ole edes tavannut ketään sellaista, jonka kanssa olosuhteet olisivat etenkin henkisellä tasolla suotuisat.

Jengin jutuista tulee lähinnä mieleen, että on ihan tavallista alkaa vaan "jonkun" kanssa, "kunhan on joku" jne.
En voisi itse kuvitella moista tilannetta, missä "tyytyisin" johonkin "ihan hyvään mieheen" , jotta "ei tarvitse olla sinkku".
Jotenkin karu maailma tollanen, pysyttelen kaukana.

 

Suurin osa haluaa elämänkumppanin. Jollet halua niin oo yksin sit.

Mun mielestä olis hyvä että mahdollisimman moni ymmärtäisi että sinkkuna on parempi elää. Seksi on ihan sairaan yliarvostettua ja monelle vain vastenmielinen kokemus. Sellaisessa parisuhteessa mä voisin ehkä olla jossa ei kosketa. Sellaisilla miehillä jotka ei kosketa eikä halua seksiä koskaan eikä puhu sellasia olis paljonkin kysyntää. Sellasia vaan ei löydy oikein millään ja pitäisi tietenkin tulla muutenkin toimeen ja olla aika samaa mieltä vähän kaikesta ja tyyli olla samalla tasolla vaikka sen voi toki muuttaa järkevämmäksi. En tarkoita ettei omia mielipiteitä sais olla. Paljon helpommalla pääsee kun elää vaan sinkkuna niin ei voi pettyä koskaan.

 

[QUOTE="akka";30349774]Ihmekkös tuo, ihmiset on nykyään niin helvetin itsekkäitä. Parisuhteessa kun pitää huomioida se toinenkin osapuoli.[/QUOTE]

Nii-in...toisaalta ns. parisuhdeihmiset on usein todella omistushaluisia.
Itse en näe monenkaan suhteessa rakkautta, vaan lähinnä (seksuaalisen) omistajuussuhteen, omien tarpeiden tyydyttymisen ja ehdottomuuden.

 

Mun mielestä olis hyvä että mahdollisimman moni ymmärtäisi että sinkkuna on parempi elää. Seksi on ihan sairaan yliarvostettua ja monelle vain vastenmielinen kokemus. Sellaisessa parisuhteessa mä voisin ehkä olla jossa ei kosketa. Sellaisilla miehillä jotka ei kosketa eikä halua seksiä koskaan eikä puhu sellasia olis paljonkin kysyntää. Sellasia vaan ei löydy oikein millään ja pitäisi tietenkin tulla muutenkin toimeen ja olla aika samaa mieltä vähän kaikesta ja tyyli olla samalla tasolla vaikka sen voi toki muuttaa järkevämmäksi. En tarkoita ettei omia mielipiteitä sais olla. Paljon helpommalla pääsee kun elää vaan sinkkuna niin ei voi pettyä koskaan.

Kuulostat aika surulliselta tapaukselta, ei millään pahalla.
Tekstistäsi tulee mieleen joku koko lapsuuden perseeseen nussittu, vihainen ja yksinäinen ihminen.

 

"Yksin ravintolaan joudun
lähtemään
Ja kuten varmaan arvaattekin,
Yksin myös saan aina palata.
Joka ilta sama kuvio toistuu
Kerta kerran jälkeen,
Mutta yhä ihmettelen samaa
asiaa:
Miksi naiset aina rakastuvat
renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat
renttuihin?
Renttuihin!
Ne rakastuvat renttuihin!
Rakastuvat! Naiset
Rakastuvat renttuihin aina vaan!
Naiset rakastuvat renttuihin!
Aina! Aina! Aina!
Nyt kuinka meidän kunnon
miesten käy?"

 

Kyllä niitä naisia on aina saanut, ei se mikään ongelma ole. Ongelma on siinä, että ei enää kiinnosta olla joku kävelevä stand up show ja vetää jotain roolia tekohymy naamassa. Saa muut astua tilalle teitä viihdyttämään, jos jaksavat. Pitkiäkin suhteita on takana, ei jaksa enää nähdä sitä vaivaa, kun oikeasti seksiä saa helpomminkin.

Varmasti mukavaa olla naisena aina se jota viihdytetään, me naisten naurattajatkin joskus väsytään. Varsinkin kun se palkkio siitä on kovin heppoinen ja hyviä naisia ei meinaa löytää millään.

 

Kuulostat aika surulliselta tapaukselta, ei millään pahalla.
Tekstistäsi tulee mieleen joku koko lapsuuden perseeseen nussittu, vihainen ja yksinäinen ihminen.

Hieman rajaa kuitenkin kiitos. Sen mitä mä olen tehnyt on pakottanut itseni seksiin saadakseni lapsia ja toivon ettei kenenkään muun tarvitsisi käydä sitä läpi mutta mä en valitettavasti todellakaan ole ainoa. Yksinäinen mä en ole ollut vaan enemmänkin suosittu. Nuorena mulla oli suhde jota ei olis koskaan pitänyt olla ja siihenkin mä pakotin itseni koska halusin olla tärkeämpi tai jotain sellaista.

 

Kyllä niitä naisia on aina saanut, ei se mikään ongelma ole. Ongelma on siinä, että ei enää kiinnosta olla joku kävelevä stand up show ja vetää jotain roolia tekohymy naamassa. Saa muut astua tilalle teitä viihdyttämään, jos jaksavat. Pitkiäkin suhteita on takana, ei jaksa enää nähdä sitä vaivaa, kun oikeasti seksiä saa helpomminkin.

Varmasti mukavaa olla naisena aina se jota viihdytetään, me naisten naurattajatkin joskus väsytään. Varsinkin kun se palkkio siitä on kovin heppoinen ja hyviä naisia ei meinaa löytää millään.

Silloin kun vielä baarissa kävin, en kyllä kokenut, että kukaan mua viihdytti, vaan juttelin siellä ihmisten kanssa. Olihan se kivaa, mutta en kyllä vaatinut mitään sirkustemppuja tai passaamista viihtyäkseni. Että en osaa sanoa tuohon naisten naurattamiseen.

 

Veikkaan, että naisille se baareissa käynti on kivaa. Miehille henkisesti raskaampaa, kun joudut olemaan se aktiivinen osapuoli pakkeineen päivineen, se hurmaaminen rupeaa käymään työstä pidemmän päälle ja on aika kuluttavaa. No, turhaan minä tätä teille selitän kun ette te mitään miehen osasta tässä skenaariossa ymmärrä. Teidän pitäisi kulkea jonkun miehen mokkasiineissa vaikka vuosi tai kaksi, niin voisitte jotain siitä ymmärtää.