Perusteluja kaipaisin; miksei lapsen kaverit saa tulla teille?

Pyöriikö nuo nykyajan lapset tosiaan vanhempien jaloissa koko ajan? Mitä itse muistan lapsuudesta, niin tuli sanottua kaverin vanhemmille hei kun tuli sisään, ja sit ehkä joskus vielä tuli törmättyä heihin kun kävi vaikkapa vessassa. Muuten me lapset oltiin kyllä ihan eri tiloissa kun vanhemmat, huoneen ovi visusti kiinni tai sit palloiltiin pihalla. Sama kun oli omia kavereita meillä. En ainakaan ole koskaan kuullut että se ois jotenkin haitannut porukoita. Kai se yksi vieras mukula siinä pyörii missä omatkin.
Meillä oli kans yhden "huonon perheen" lapset melkein koko ajan kylässä. Söivät ja nukkuivatkin usein meillä ym. Joten ehkä se on vähän vanhempien asenteestakin kiinni, mitä suostuvat sietämään ja mitä ei?

Tietysti ois ollut ihan eri asia jos aikuisten jaloissa oltais oltu häiritsemässä.

No meidän tokaluokkalaisella on pari semmosta kaveria, joiden läsnäolo vaatii meiltä vanhemmilta jotain. Toinen on semmonen kohtalaisen vilkas tapaus, jonka tempauksia pitää käydä vähän väliä rajoittamassa (meillä ei esim. saa mennä vessaan, ottaa vettä suun täydeltä ja sit purskauttaa sitä seinään niin että roiskuu eikä meillä myöskään saa maalata vesiväreillä tapettiin...). Toinen taas on semmonen, joka ei osaa yhtään leikkiä. Jos on meillä, niin haluaisi vaan pelailla konsolilla ja jos se ei onnistu, niin kulkee ympäriinsä tutkien kaappien sisältöä ja kyselee aikuisilta "mikä tämä on?" "mitä tällä tehdään?" ja "paljonko tää maksoi". Muutenkin tuntuu ottavan kontaktia lähinnä aikuisiin ja ton meidän lapsen leikkiehdotukset kaikuu kuuroille korville. Ja joo, kyllä mua tuo rasittaa.

Onneks muut kaverit on semmosia, että kun ne tulee meille, niin lapset leikkivät keskenään, korkeintaan käyn huutelemassa välillä välipalalle.

 

Meille saa tulla aina, paitsi jos joku on sairas.
Raskas työ ja yövuorotkaan eivät ole meillä este, nukun omassa makuuhuoneessani, tulpat korvissa. Eilen herätessäni täällä oli kahdella lapsella kavereita, ainoa mitä tarkistin oli että kaikki ovat saaneet välipalaa.
Jokaisella lapsella on oma huone jonne saa vetäytyä, jos ei sisaruksen kaverit kiinnosta, lähinnä nuo vanhimmat vetäytyykin.
Yökyläilystä pitää sopia vähintään edellisenä päivänä, mutta yleensä ei ole estettä.

 

Saa tulla kylään ja omat saavat käydä.
Ainoa rajoite on, että puol kasilta alkaa iltatoimet. Silloin rauhoitutaan oman perheen kesken. Joskus teinit ovat vielä kavereillaan, luvan kera.
Minusta ainakin me vanhemmat päästään helpommalla silloin kun on kavereita. Lapset leikkivät omissa huoneissaan keskenään.

 

Meillä on kahtena päivänä viikossa pojan liikuntaharrastus, silloin ei kavereita ehdi käydä. Lisäksi, isä tekee monesti iltavuoroa niin, ettei lapset häntä ehdi nähdä kuin aamulla, sovitaan että jonakin päivänä kun pystytään olemaan koko perhe kotona, kavereita ei kutsuta. Joitakin kavereita ekaluokkalainen ei halua kutsua, koska haluaisivat vaan pelata pleikkarilla koko ajan, mikään muu ei kelpaa. Meillä voi useimmiten käydä 2-3 päivänä viikossa.

 

Meille saa tulla aina, paitsi jos joku on sairas.
Raskas työ ja yövuorotkaan eivät ole meillä este, nukun omassa makuuhuoneessani, tulpat korvissa. Eilen herätessäni täällä oli kahdella lapsella kavereita, ainoa mitä tarkistin oli että kaikki ovat saaneet välipalaa.
Jokaisella lapsella on oma huone jonne saa vetäytyä, jos ei sisaruksen kaverit kiinnosta, lähinnä nuo vanhimmat vetäytyykin.
Yökyläilystä pitää sopia vähintään edellisenä päivänä, mutta yleensä ei ole estettä.

No huh, miten uskallat vaan koisata, jos talossa on kakaroita ilman valvovaa silmää. Tyhmyys yleensä tuppaa joukossa tiivistymään.

Meillä tuo ei onnistu ollenkaan, itsekin kun oon yötyöläinen. Talo on oltava mun nukkumapäivinä tyhjillään eli ei ketään kolistelemaan keittiöön tai muuten mesoamaan muissa huoneissa.

 

Meille ei useimmiten siksi saa tulla, että yhden lapsen kaverit on aivan uskomattomia pyörremyrskyjä. Pihalla saa leikkiä niin paljon kun haluaa jne. Mutta kun sisälle tulevat, alkaa sisällä "pihaleikit", eli potkitaan palloa, heitellään tavaroita, juostaan ja riekutaan, niin että kilisee ja kolisee ympärillä.
Hetkeksi rauhoittuvat käskystä, mutta keksivät jotakin yhtä kiellettyä sitten lisää. Eli pihalle on aika nopeasti käsky sitten.
Olisi aivan eri asia,jos sisällä leikittäisiin rauhassa, ja kuljettaisiin rauhassa..

Yhdellä lapsista on taas sellainen kaveri, ettei hän kysy, voiko tulla käymään, vaan yksinkertaisesti kävelee ovesta sisään.
En ole osannut häntä kieltääkkään tulemasta. Eli ihan alusta asti on ollut kuin kotonaan. Nakkaa repun eteiseen, syö välipalaa, käy vessassa, tekee läksyt johon tarvitsee apua, makoilee sohvalla katsomassa piirettyä. Monesti on ihan iltamyöhään asti. Ei ole mitenkään erityisen vaivoiksi, hänen läsnäoloon on jotenkin tottunut. Jotenkin outoakin, että häntä kohtelee ikäänkuin yhtenä perheenjäsenenä, eli hän on ainoa kaveri, joka meille voi tulla milloin vain.
Hän myös on paljon tekemisissä meidän vanhempien kanssa. Kertoo koulukuulumisia, kertoo jos on sattunut jotakin ikävää jne.

Mutta itse asiaan taas. Minä olen itse tosi ujo, ja en jotenkin osaa olla lasteni kaverien, saati heidän vanhempien kanssa tekemisissä. Pelkään myös, että jotakin sattuu, kun olen vastuussa muidenkin lapsista ja siksi välttelen esim.yökyläilyjä.
Ja lapsilla ei ole omia huoneita, joka on oleellista lisäämään tuota stressiä kavereista.
Jos joskus muutetaan isompaan asuntoon, missä lapsilla omat huoneet, niin silloin meilläkin todennäköisesti ihan avoimet ovet.

 

No huh, miten uskallat vaan koisata, jos talossa on kakaroita ilman valvovaa silmää. Tyhmyys yleensä tuppaa joukossa tiivistymään.

Meillä tuo ei onnistu ollenkaan, itsekin kun oon yötyöläinen. Talo on oltava mun nukkumapäivinä tyhjillään eli ei ketään kolistelemaan keittiöön tai muuten mesoamaan muissa huoneissa.

Kyllä ovat osanneet käyttäytyä, tosin lapset jo kaikki koululaisia, ja vahtivat toinen toisiaan myös. Minut saa herättää vain jos on oikea hätä

 

[QUOTE="kolmen äiti";30334112]Miten te, ketkä rajoitatte lastenne kavereiden vierailuja teillä, meinaatte toimia kun lapsenne kasvavat? Eikö teille saa teini-ikäiset kaveritkaan tulla ilman lupaanne? Missä haluatte lastenne kavereitaan tapaavan? Teini-ikäisille kavereitten seura on hirveän tärkeää...[/QUOTE]
Vaikka rajoitan lasteni kavereiden vierailuja meillä, ei se tarkoita sitä, etteivät he saisi lainkaan tulla. Näin siis myös teini-ikäisten ja jo täysi-ikäisen lapseni kanssa.

Missä haluan lasteni kavereitaan tapaavan? No paitsi meillä kotona ja kaverin kotona, lisäksi harrastuksissa ja KOULUSSA. Siellä lapset viettävät usein seitsemän tuntia päivässä. Mutta minäkin haluan tavata lapsiani... Millä ajalla teen sen, jos lapsi ei tule lainkaan kotiin?

Ja sitten sellainen kokemus, että nuo teinit ovat siirtyneet tietyssä iässä aika oma-aloitteisesti autotalliin, eivät kovin paljon sisällä hengaile. Niitä pitää käydä kutsumassa "olisi tuoretta omenapiirakkaa, maistuuko teille?" Mutta ehkä tämä "autotallissa" on sitten kuitenkin "meillä kotona"? Itse käyn huomauttamassa illalla kympin aikaan, että nyt viimeistään olisi hyvä mennä kotiin; samoin soitan omalleni, jos tiedän pojan asuvan kaverin isän autotallin rasvamontussa.

 

Vähän yritän keventää niiden huonoa omatuntoa, jotka kaipaavat omaa rauhaa. Meille tulee aikuisten vieraita kylään kerran, pari vuodessa. Lapsille muutaman kerran kuussa. Kyselin lapsilta, haluaisivatko he, että kavereita tulisi useammin. Kumpikin katsoi minua kauhistuneena ja totesi: ”No en!” Vanhempi kuulemma inhoaa kavereita kotonaa. Molemmat tulevat oikein hyvin toimeen kakkien kanssa ja kavereitakin on. Luonteensa ja toiveensa kullakin!

 

Meidän haaste (lähinnä lasten) on keksiä vierailun sopimattomuudelle selityksiä, jotka eivät loukkaisi kylään pyytäjää.