mikä 8 vuotiaalla on hätänä? mitä voi tehdä...

["mami"]

Lapsi on 8 vuotias.

valehtelee, ei kadu.

Huono itsetunto.

Kaikki pitää olla itsellä paremmin kuin muilla.

nauttii toisen sisaruksen epäonnesta, ei osaa nauttia kun toinen saa/kokee jotain kivaa.
empatia kyky olematon.

ei osaa jakaa, kuunnella muiden mielipiteitä kun on sisarusten kanssa. Kaikkea täytyy hallita.
suuttuu ja lähtee kun ei muut tee mieliksi.

kavereille mielistelee ja tekee niin kuin käsketään.

yksinkertaiset odotukset ja velvoitteet, ikänsä mukaiset kotityöt hankalia toteuttaa.
Ei oma aloitteisuutta, edut ja vapaudet kelpaa. Ei ymmärrä miksi omat jäljet pitää siivota.

Opit ja neuvot ei jää päähän.

Hermostuu ja panikoi kun aikuinen antaa kahden keskistä huomiota sisarukselle, vaikka olisi pari tuntia sitten itse saanut samaa. ( kihisee, purkaa ärsytymystä toisen leluihin, ei voi keskittyä omiin tekemisiin kun pitää koko ajan kysellä milloin toinen lakkaa saamasta huomiota.) Ei kestä että kaikkea ei tehdä samallalailla kummallekin.

jos toinen satuttaa itsensä ei ole huolissaan että toiselle sattui vaan siitä että toinen saa huomiota hetkellisesti sen takia. Rupeaa heti kertomaan miten itsellekin joskus sattui vielä pahemmin...

kylvyssä kaksi vuotias saa kaksi lelua käsiin, hätäilee kun hänelle riitti vain yksi.

Pienistä asioista valehtelu sujuu aivan luonnostaan. Isoissakaan ei vaikeuksia, kykeni valehtelemaan eräästä tekemisestä niin että poliisit ja kaikki aikuiset uskoivat. Tunnusti vasta kun uudet todisteet puhuivat puolestaan.

Stressaantuu tilanteissa joissa ei ole itse hallinnassa, sukulaisten vierailut, juhlat.

 

[V.ieras]

Onhan noita vaihtoehtoja, ad/hd, psykopaatti, narsisti jne...

 

["mami"]

Vertailu kohdistuu keskimmäiseen lapseen, johon on kuitenkin useita vuosia ikäeroa. Ja kyseinen lapsi on lempeä, joustava, osaa jakaa, ottaa muut huomioon ja hänen kanssaan emme ole törmänneet samankaltaiseen käytökseen.

Siksi huoli kasvaa vanhemman kanssa kun tuntuu että pienet, itsestään selvät asiat ovat niin monimutkaisia...

 

[tulee mieleen]

Äkkiseltään lukiessa, siinähän se tuli tokassa lauseessasi: huono itsetunto. Ehkä lapsi tarvitsisi tukea enemmän omana ainutlaatuisena persoonanaan? Ehkä tukea ja kannustusta, että hän on hyvä juuri omana persoonanaan omana luonteenaan. Ei jatkuvaa kritiikkiä siitä, että mimmoinen hän on. Jos koittaisit näin vaikka.

 

["mami"]

Kehuja ja positiivista on kokeiltu jo vaikka miten. Ei vaan voi vanhimman kanssa ruveta elämään sellaista elämää että mitään kotitöitä ei tarvitse tehdä, tai velvollisuuksia hoitaa. Kun niitä tekee pienemmätkin. Ja sitten kun elämme normaalia arkea se on sellasta perässä sanomista kun muuten ei tapahdu.

Pakko elää muiden lasten kanssa normaalia elämää ja kun sen teemme tämä vanhin näyttää nämä monimutkaiset piirteensä siinä. Olisi aika epäreilua nuorempia kohtaan ettemme reagoisi vanhimman huonoon käytökseen.

Kehuja annamme aina kun niitä on annettavissa, harmi että huomattavasti enemmän on juuri tuota kiusantekoa ja muuta....

Vinkkejä, kokemuksia?!

 

["mami"]

Nosto

 

[kuhanvaan]

Asperger/adhd tulee mieleen, ja sitten liitännäisenä niille uhmakkuushäiriö.

 

["santsu"]

Onhan noita vaihtoehtoja, ad/hd, psykopaatti, narsisti jne...

8-vuotias psykopaatti/ narsisti

 

["viirus"]

En tiedä, mutta jumankekka taidat puhua mun 8 vuotiaasta tytöstä. Mätsää joka lause.

 

[Bbierass]

Varmaan kantsis keskustella kasvatusasioista jonkun asiantuntijan kanssa. Ja ekaks open kanssa, miten menee koulussa.

 

["Gemma"]

[QUOTE="santsu";30326896]8-vuotias psykopaatti/ narsisti [/QUOTE]

Saanen huomauttaa, että myös psykopaatit ja narsistit ovat olleet joskus lapsia. Ja persoonallisuushäiriöt saavat hyvän kasvupinnan, siis alkavat kehittyä jo lapsuudessa.

Ap, suosittelen ammattilaisen arviota lapsen tilanteesta, jotta lapsi pääsee kasvamaan omaksi itsekseen ja että vanhemmat kasvattajina saatte tietoa ja tukea. Kuulostaa, että koko perhe kärsii, ei vähiten lapsi itse. Esim. perheneuvola, tai mitä nyt kunnalla on vastaavissa tilanteissa tarjolla.

 

[Fivian]

Milloin oireilu on alkanut? Millainen elämäntilanne oli silloin? Miten teillä vanhemmilla sujuu keskenänne? Oletteko johdonmukaisia? Kuulostaa, että lapsi pelkää hylkäämistä.

 

[riiviöiden äiti]

Asperger/adhd tulee mieleen, ja sitten liitännäisenä niille uhmakkuushäiriö.

No meiltä löytyy adhd ja as, eikä ole mitään yhtenevä...
Tokiihmiset ovat persoonia,muttei noista mikään niihin oireyhtymän ilmeneviinnoireisiin kuulu

 

[vieras*]

no se hätä että kyseessä on kahdeksanvuotias...

ei tuonikäinen vielä ole tunne-elämän taidoissa kovin kehittynyt mutta sen verran iso kyllä että on alkanut oikeasti tajuamaan etteivät vanhemmat olekaan täydellisiä, että maailmassa on vaaroja ja että asioita voi tehdä myös salaa (valehtelu) ja ettei niistä aina jää kiinni.

 

["äitipuoli"]

Onko niin, että tää vanhin ei oo sun oma lapsi?

 

["anni"]

vanhimpana vaan tarttee eniten huomiota, positiivista sellaista, pienemmät luistelee monessa asiassa helpommalla sitten loppupelissä kuitenkin. ja kuulostaa kyllä ihan siltä että sinä vahtaat ja arvostelet lasta ja pidät keskimmäistä NIIIIN paljon parempana ja joustavampana ja kaikkea. luultavasti siis vanhin vain purkaa omaa pahaa oloaan jota itsekin pahennat tekemällä eroa lasten välille. menkää perheneuvolaan tai koulupsykologille tai jonnekin ja muista että pitää katsoa näissä asioissa myös peiliin: miksi se keskimmäinen tuntuu NIIIn joustavalta ja mukavalta ja vanhin ei...

 

[....]

Sun lapses on vaan paha?

Ja kyllä, on myös pahoja lapsia olemassa.

 

["kiinnostunut"]

Onko vanhemmat eronneet? jos molemmilla lapsilla samat vanhemmat eikä mitään eroavuuksia niin varmaan kysyisin ammattilaisten neuvoa. Itsetuntoa täytyy tietenkin vahvistaa ja lapset ovat erilaisia. Esikoisen asema ei ole se helpoin ja tarvitsee varmasti enemmän aikaa vahempien kanssa kuin esim keskimmäinen. Ilman muuta kannattaa hakea tukea kasvatukseen ja ennen kaikkea apua lapselle koska tilanne kuulostaa hankalalle ja lasta ei saa jättää yksin tunteidensa kanssa. Minusta se on vanhempien velvollisuus

 

["mami"]

Lapsi ei ole biologisesti oma, mutta pyrin kasvattamaan samallatavalla kun omiani, niin kuin heitäkin sitten isompana.

Lapsella ei ole pienempänä ollut kovin kasvattava ympäristö, ei ole saanut tukea ja kannustusta uuden oppimiseen. Tietä on ns. siloteltu ja todella yksinkertaisia asioita tehty puolesta. Luulen että siksi nyt on oma aloitteisuus ja itsenäinen ajattelukyky hukassa.

Ymmärrettävästi itsetunto ei kehity kovin hyväksi kun ei tule onnistumisen kokemuksia.
En tiedä miksi osoittaa tiettyjä omituisuuksia sisarukselleen, koska lapsuus meni niin että pettymykset minimoitiin,
kaikki sai mitä toinenkin. Kaikki oli liiankin orjallista ettei isommalla vain tule pahamieli. Tässä asiassa toisella vanhemmalla oli epävarmuutta siitä miten lasten kesken toimia, ei tajunnut että lapsen kuuluukin kokea pettymyksiä ja se ettei kaikki pyöri hänen ympärillään koko ajan.

Opetamme hänelle nyt asioita mitä pienemmät harjoittelee. Ja siksi varmaan itsekin välillä turhaudun kun se ei varmaan ole normaalia. On ikä tasonsa mukaiset normaalit velvollisuudet ja vapaudet, mutta silti ne asiat mitä pienemmätkin arjessa tekevät tuottavat hankaluuksia. Valitsee ns. mieleiset tekemiset ja kaikki mikä ei itselle ole niin mieluista tekee hutiloiden tai ei ollenkaan. pienemmillekin on aikuisten laittamat säännöt, eiköhän ole ihan hyvä että niiden noudattamista vaaditaan kaikilta.

Minusta korjaamme nyt puolison kanssa hänen epävarmuuden jälkiä, ja kun hän jätti lapsen kasvattamisen retuperälle hänen ensimmäisinä vuosinaan, en ollut vielä kuvioissa.

En halua verrata lapsia keskenään, on vaan ihmetyttänyt miten silmiin pistävää on kuinka vuosia nuorempi näyttää mallia isommalle käytöksellään. Liekkö sitten normaalia?

Haluaisin auttaa lasta, kun huomaan että kaikki ei ole ok. Tai sitten sanokaa että on, ja lopetan asian miettimisen.
Olisin tuollaisista asioista huolissaan omankin biologisen lapsen kohdalla.

 

["..."]

Hmm.. Odotatkohan lapselta liikaa? Tilanne on ilmeisesti hänelle uusi, eli ei ole tottunut esim. korjaamaan jälkiään. Ainakin omia lapsiani saa vielä yläasteiässäkin patistaa jälkien siivoamisessa.

Tuli vähän surku pienen puolesta

 

["mami"]

Pyydän häneltä asioita mitkä onnistuu pienemmiltäkin. Oletan että isommalta odotetaan aina joissakin asioissa enemmän, näin on omienikin kohdalla.

Kertokaa te sitten mitä voi odottaa 8-9 vuotiaalta, ihan arkipäiväisissä asioissa,, kotitöissä ( meillä ei ole kuin huoneen siivous joskus)?

Haluan että tilanne muuttuu paremmaksi, ja se on totta että pienemmätkin kärsivät tilanteesta isomman rinnalla. Saavat osansa arjessa siitä että vanhin oireilee eri tavoin.

 

[vierttu]

Aika rakentavasti pohdiskelet. Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on johdonmukaisuus tosi tärkeää... tietysti pitänee miettiä myös onko jotain psyykkistä probleemaa muuta. Jos löytyis joku järki-ihminen, lastenpsykiatrian puolelta niin voisitte kysyä neuvoa. Uusperhekuviot voi myös olla yllättävän vaikeita lapselle jossain syvällä vaikka vuosia oltais eletty saman katon alla eikä mitään suoraa uhmaa siihen liittyen.

 

["mami"]

Tilanne ei ole lapselle uusi, olemme nyt monta vuotta jo harjoitelleet yksinkertaisia asioita, mitkä jäi oppimatta pienempänä. Siksi olenkin huolissaan ja kysyn mikä on realistinen aika olettaa, vaikka että kädet pestään kun on käyty vessassa.

Taas vertailua, mutta nuorempi harjoitteli 2 vuotta ja asia kunnossa, vanhempi harjoitellut 5 vuotta ja vielä saa tuon laatuisissa itsestään selvissä asioissa kulkea perässä muistuttamassa.

Pitääkö kaikkea opeteltavaa katsoa sormien läpi että koskaan ei tule se aika että asioita tehdään itsenäisesti?

 

["mami"]

Aika rakentavasti pohdiskelet. Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on johdonmukaisuus tosi tärkeää... tietysti pitänee miettiä myös onko jotain psyykkistä probleemaa muuta. Jos löytyis joku järki-ihminen, lastenpsykiatrian puolelta niin voisitte kysyä neuvoa. Uusperhekuviot voi myös olla yllättävän vaikeita lapselle jossain syvällä vaikka vuosia oltais eletty saman katon alla eikä mitään suoraa uhmaa siihen liittyen.

aidosti haluan auttaa, ja todellakin mietin tätä asiaa. Suoraan sanottuna, anteeksi vain, tuntuu välillä että tiedostan ongelmat enemmän kuin oikeat vanhemmat. Näen vähän pintaa syvemmälle.

Listahan kuulostaa kurjalle kun lapsesta listataan vain negatiivisia asioita. On hyviäkin hetkiä ja piirteitä, ja todellakin näen sen herttasen lapsen kaiken takaa. Hän on nyt vaan vähän hukassa.

Kysyn teiltä siksi neuvoa että saan puolueettomia vinkkejä joita sitten jutella eteenpäin vanhemmille joiden täytyisi ottaa asia hoitaakseen. Harmittaa että olen siinä mielessä kädetön. Jos asia jätetään sikseen , en voi sille mitään.

 

[vvieras.]

Kiintymyssuhdehäiriö