Olen tahattomasti lapseton...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tyhjäsyli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Sinulla on varmaan lapsia kun on niin helppo huudella?

Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.

Ei ihmekään että niin paljon on onnettomia lapsia, ja masentuneita aikuisia. Miten voi elää omaa aikuista elämäänsä, jos kotoa muuttamalla ja itsenäistymällä vie samalla äidiltään ja/tai isältään elämän tarkoituksen? Olen yhä sitä mieltä että AINA vanhemmat ovat lastaan varten, lapsi ei ikinä vanhempiaan varten.
 
Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.

Ei ihmekään että niin paljon on onnettomia lapsia, ja masentuneita aikuisia. Miten voi elää omaa aikuista elämäänsä, jos kotoa muuttamalla ja itsenäistymällä vie samalla äidiltään ja/tai isältään elämän tarkoituksen? Olen yhä sitä mieltä että AINA vanhemmat ovat lastaan varten, lapsi ei ikinä vanhempiaan varten.

Mikä mielestäsi on kunnon syy tehdä lapsia?
 
Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.

Ei ihmekään että niin paljon on onnettomia lapsia, ja masentuneita aikuisia. Miten voi elää omaa aikuista elämäänsä, jos kotoa muuttamalla ja itsenäistymällä vie samalla äidiltään ja/tai isältään elämän tarkoituksen? Olen yhä sitä mieltä että AINA vanhemmat ovat lastaan varten, lapsi ei ikinä vanhempiaan varten.

Oi, oletpa jalo ihminen. Kaltaisesi Jeesuksen kannattaisi kyllä ehdottomasti lisääntyä ja parantaa tämä maailma, mustavalkoisen ajattelusi kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30323864:
Ei ole varmaankaan kyse siitä, vaan ihminen ei ole täysin tyytyväinen elämäänsä, jos elää erliaista elämää, jota oikeasti haluaisi elää.
"Varmaankaan"? Mistä tiedät? Jos noin on, hyvä juttu, mutta mikään aloittajan vastauksissa ei kyllä minusta tue tuota tulkintaa. Lähinnä lakonisuus tuo mieleen masentuneen ihmisen mietteet.
 
[QUOTE="M33";30324046]"Varmaankaan"? Mistä tiedät? Jos noin on, hyvä juttu, mutta mikään aloittajan vastauksissa ei kyllä minusta tue tuota tulkintaa. Lähinnä lakonisuus tuo mieleen masentuneen ihmisen mietteet.[/QUOTE]

En ole provo, kun sitä joku kysyi. En vaan ole viitsinyt enää kommentoida
kun olen niin hämilläni, etten tiedä mitä sanoa. Hienoa, muutaman kommentin jälkeen, ihmiset tekevät analyyseja mahdollisen tulevan lapseni tulevaisuudesta ja minun mielenterveydestäni.
Onneksi täällä on myös ihmisiä, jotka omaavat empatian tunteen ja eivät ota kaikkea niin kirjaimellisesti, ymmärsivät mitä tarkoitin.
Hyvää syksyä kaikille :)
 
Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.
Taitaa olla niin, että ihmiset päätyvät lisääntymään hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa, ja siitä seuraa tarve selitellä oma päätös parhain päin. Tunnetusti köyhyys, vaikeat mielenterveysongelmat, narkomania, alkoholismi, itsetuhoisuus ja muut vastaavat tekijät eivät estä ihmisiä hankkimasta lapsia. Kysy keneltä tahansa lastensuojeluviranomaiselta: vanhemman on lähes mahdotonta hyväksyä, että hän on toiminut väärin tällaisessa tilanteessa.
 
Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.

Ei ihmekään että niin paljon on onnettomia lapsia, ja masentuneita aikuisia. Miten voi elää omaa aikuista elämäänsä, jos kotoa muuttamalla ja itsenäistymällä vie samalla äidiltään ja/tai isältään elämän tarkoituksen? Olen yhä sitä mieltä että AINA vanhemmat ovat lastaan varten, lapsi ei ikinä vanhempiaan varten.

Jos nyt vastaisisit kysymykseen, mikä on hyvä syy tehdä lapsia?
 
Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.

Ei ihmekään että niin paljon on onnettomia lapsia, ja masentuneita aikuisia. Miten voi elää omaa aikuista elämäänsä, jos kotoa muuttamalla ja itsenäistymällä vie samalla äidiltään ja/tai isältään elämän tarkoituksen? Olen yhä sitä mieltä että AINA vanhemmat ovat lastaan varten, lapsi ei ikinä vanhempiaan varten.

Mutta silti lapsi hankitaan (nykyisin, lähes aina) vanhempien tahdosta, takana on vanhempien jokin tarve. Ei se sitä tarkoita, etteikö muulla elämällä olisi merkitystä. Eikä lasten aikuistuminen romuta vanhemmuutta.

Se, että ihminen haluaa lapsen ja on tahtomattaan lapseton, on ihan eri asia kuin se, että lapsi olisi ainoa merkittävä asia elämässä. Mutta se voi olla silti hyvin tärkeä asia, ja jos se puuttuu, se voi olla elämän suurin kriisi. Ylenkatsovaa tulkita tällainen niin, ettei ihmisellä olisi muuta elämää. Ihmettelenkin, miten tökeröitä vastauksia ap on saanut, mutta ehkä kyse on silkasta tietämättömyydestä.
 
[QUOTE="M33";30324046]"Varmaankaan"? Mistä tiedät? Jos noin on, hyvä juttu, mutta mikään aloittajan vastauksissa ei kyllä minusta tue tuota tulkintaa. Lähinnä lakonisuus tuo mieleen masentuneen ihmisen mietteet.[/QUOTE]

Voihan se masentaakin, että ei voi elää sellaista elämää kuin haluaisi. En tiedä, menikö se homoseksuaalisuus-esimerkkini ihan ohi, mutta myös se voi masentaa, jos joutuu olemaan kaapissa. Se voi masentaa, jos joutuu tekemään työtä, jota inhoaa. Se voi masentaa, jos ei löydä elämänkumppania. Esimerkkejä keksisi muitakin. Kyllä lapsettomuuskin voi masentaa, mutta ei se sitä tarkoita, että ihminen olisi täysin kelvoton äidiksi.

Siksi kirjoitinkin "varmaankaan", koska en voi tietää, mutta oletan noin. Itse en myöskään lukenut aloittajan kirjoituksista mitään tuollaista, miten moni on tulkinnut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30324244:
Mutta silti lapsi hankitaan (nykyisin, lähes aina) vanhempien tahdosta, takana on vanhempien jokin tarve. Ei se sitä tarkoita, etteikö muulla elämällä olisi merkitystä. Eikä lasten aikuistuminen romuta vanhemmuutta.

Se, että ihminen haluaa lapsen ja on tahtomattaan lapseton, on ihan eri asia kuin se, että lapsi olisi ainoa merkittävä asia elämässä. Mutta se voi olla silti hyvin tärkeä asia, ja jos se puuttuu, se voi olla elämän suurin kriisi. Ylenkatsovaa tulkita tällainen niin, ettei ihmisellä olisi muuta elämää. Ihmettelenkin, miten tökeröitä vastauksia ap on saanut, mutta ehkä kyse on silkasta tietämättömyydestä.

:)
 
Ennemmin adoptio, kuin keinohedelmöitys...

Lapsettomuushoidoissa käyvät ovat kamalan itsekkäitä. Adoptiota tarvitsevia lapsia on aivan mieletön määrä ja nämä tekemällä tehdyt vievät joka kerta mahdollisen hyvän elämän jo maailmassa olevalta lapselta. Kuvottavaa ja surullista.
 
Ennemmin adoptio, kuin keinohedelmöitys...

Lapsettomuushoidoissa käyvät ovat kamalan itsekkäitä. Adoptiota tarvitsevia lapsia on aivan mieletön määrä ja nämä tekemällä tehdyt vievät joka kerta mahdollisen hyvän elämän jo maailmassa olevalta lapselta. Kuvottavaa ja surullista.

Ja tämähän on trolli eikö niin?

Niitä adoptiota tarvitsevia lapsia voi olla vaikka pilvin pimein, mutta se että lapsettomuudesta kärsivä sellaisen lapsen saisi ei todellakaan ole helppoa.

En itse ole adoptioäidiksi kelvollinen perussairauteni vuoksi, joten minun hormonihoidoilla alkuni saatu lapseni ei todellakaan vienyt hyvää elämää keneltäkään.
 
Jos tämä on se kysymys mitä tarkoitettiin... Niin ei ole lapsia. En ikinä voisi kuvitella tekeväni lapsia täyttämään vanhempien "elämän tyhjiötä". Ihan liian suuri taakka pienelle lapselle, ja surullista kuinka monen mielestä sen taakan sälyttäminen lapselle on ihan normaalia. Näistä kommenteista päätellen.

Ei ihmekään että niin paljon on onnettomia lapsia, ja masentuneita aikuisia. Miten voi elää omaa aikuista elämäänsä, jos kotoa muuttamalla ja itsenäistymällä vie samalla äidiltään ja/tai isältään elämän tarkoituksen? Olen yhä sitä mieltä että AINA vanhemmat ovat lastaan varten, lapsi ei ikinä vanhempiaan varten.

Et ole vieläkään vastannut kysymykseen, mikä on hyvä syy tehdä lapsia?


Eikö sitä syytä nyt sitten löydykään?
 
[QUOTE="joopatijoo";30323997]Mikä mielestäsi on kunnon syy tehdä lapsia?[/QUOTE]

Se että haluaa elää lapsiperhe-elämää (ja ymmärtää realistisesti mitä se on), ja sen lisäksi haluaa ja pystyy tarjoamaan lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Ts. haluaa ANTAA lapselle hyvän elämän, ei niinpäin, että haluaa lapsen antavan ITSELLE jotain. Lähdetään aina väärästä päästä liikkeelle, jos pohjalla on oman elämän tyhjiön täyttäminen. Ei kukaan täysjärkinen haluaisi seurustellakaan ihmisen kanssa, joka haluaa seurustelukumppanin täyttämään tyhjiötä sisällään.

Ja en päivystä tällä palstalla, turha alkaa huutelemaan ja jankuttamaan jos en ole heti paikalla vastaamassa kysymykseen, johon kyllä jokainen järkevä aikuinen sitäpaitsi tietää vastauksen. Vastaapa sinä jankuttaja vuorostasi siihen, että onko hyvä idea tehdä lapsi täyttämään jonkun tyhjää elämää? Onko se mielestäsi hyvän lapsuuden lähtökohta, että lapsi on äitinsä elämän ainoa tarkoitus? Haluaisitko sinä, että olisit äitisi elämän ainoa tarkoitus ja äitisi henkinen hyvinvointi olisi täysin sinun vastuullasi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30324244:
Mutta silti lapsi hankitaan (nykyisin, lähes aina) vanhempien tahdosta, takana on vanhempien jokin tarve. Ei se sitä tarkoita, etteikö muulla elämällä olisi merkitystä. Eikä lasten aikuistuminen romuta vanhemmuutta.

Se, että ihminen haluaa lapsen ja on tahtomattaan lapseton, on ihan eri asia kuin se, että lapsi olisi ainoa merkittävä asia elämässä. Mutta se voi olla silti hyvin tärkeä asia, ja jos se puuttuu, se voi olla elämän suurin kriisi. Ylenkatsovaa tulkita tällainen niin, ettei ihmisellä olisi muuta elämää. Ihmettelenkin, miten tökeröitä vastauksia ap on saanut, mutta ehkä kyse on silkasta tietämättömyydestä.

Ap sanoi:

" Tällä hetkellä elämässäni on tyhjiö, lapsen mentävä aukko. Lapsi täyttäisi tuon aukon, antaisi elämälleni lopullisen merkityksen."

Eikö tuo ole aika suoraan sanottu, että lapsi on se elämän tarkoitus ja ainoa (tarpeeksi) merkittävä asia? Miten sen voisi vielä suoremmin sanoa? Ei kannata sanoa noin, jos siitä tulee ihan väärä kuva, ja oikeasti elämä onkin ihan ok ja kivaa ja täyttä ja lapsi olisi vain mukava lisä...
 
Se että haluaa elää lapsiperhe-elämää (ja ymmärtää realistisesti mitä se on), ja sen lisäksi haluaa ja pystyy tarjoamaan lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Ts. haluaa ANTAA lapselle hyvän elämän, ei niinpäin, että haluaa lapsen antavan ITSELLE jotain. Lähdetään aina väärästä päästä liikkeelle, jos pohjalla on oman elämän tyhjiön täyttäminen. Ei kukaan täysjärkinen haluaisi seurustellakaan ihmisen kanssa, joka haluaa seurustelukumppanin täyttämään tyhjiötä sisällään.

Ja en päivystä tällä palstalla, turha alkaa huutelemaan ja jankuttamaan jos en ole heti paikalla vastaamassa kysymykseen, johon kyllä jokainen järkevä aikuinen sitäpaitsi tietää vastauksen. Vastaapa sinä jankuttaja vuorostasi siihen, että onko hyvä idea tehdä lapsi täyttämään jonkun tyhjää elämää? Onko se mielestäsi hyvän lapsuuden lähtökohta, että lapsi on äitinsä elämän ainoa tarkoitus? Haluaisitko sinä, että olisit äitisi elämän ainoa tarkoitus ja äitisi henkinen hyvinvointi olisi täysin sinun vastuullasi?

Nyt et oikein ymmärrä, sori.

Lasta kaipaava ihminen kaipaa juuri sitä ANTAMISEN mahdollisuutta. Sitä, että saa elää iloineen ja suruineen sitä realistista perhe-elämää.

Miksi luulet että lapsen mentävä aukko elämässä tarkoittaa lapsen onnellisen elämän uhraamista itsekeskeisen aikuisen vuoksi??
 
Se että haluaa elää lapsiperhe-elämää (ja ymmärtää realistisesti mitä se on), ja sen lisäksi haluaa ja pystyy tarjoamaan lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Ts. haluaa ANTAA lapselle hyvän elämän, ei niinpäin, että haluaa lapsen antavan ITSELLE jotain. Lähdetään aina väärästä päästä liikkeelle, jos pohjalla on oman elämän tyhjiön täyttäminen. Ei kukaan täysjärkinen haluaisi seurustellakaan ihmisen kanssa, joka haluaa seurustelukumppanin täyttämään tyhjiötä sisällään.

Ja en päivystä tällä palstalla, turha alkaa huutelemaan ja jankuttamaan jos en ole heti paikalla vastaamassa kysymykseen, johon kyllä jokainen järkevä aikuinen sitäpaitsi tietää vastauksen. Vastaapa sinä jankuttaja vuorostasi siihen, että onko hyvä idea tehdä lapsi täyttämään jonkun tyhjää elämää? Onko se mielestäsi hyvän lapsuuden lähtökohta, että lapsi on äitinsä elämän ainoa tarkoitus? Haluaisitko sinä, että olisit äitisi elämän ainoa tarkoitus ja äitisi henkinen hyvinvointi olisi täysin sinun vastuullasi?

Täh?
Meinaatko, että parisuhteeseen hakeudutaan siksi, että haluaa tarjota seurustelukumppanilleen hyvää elämää jne...
Eiköhän jokainen hae kumppania ihan itsekkäistä syistä; saadakseen rakkautta/läheisyyttä/jakaakseen elämänsä.
Ja aivan samoin lapsi tehdään aina itsekkäistä syistä, ei siksi, että sillä jotain ylevää maailmanparannusta tavoiteltaisiin.
 
Tsemppiä aloittajalle!!

Itsekin kaipaan lapsia, ja uskon, että lapsi ja perhe-elämä tekisivät elämälleni muutoksen, ja antaisivat sille enemmän mielekkyyttä. Voin siis sanoa että lapset täyttäisivät elämässäni olevan aukon ja antaisivat elämälleni lopullisen merkityksen.

Olen tyytyväinen tähän elämääni, hyvin menee. Kuitenkin vuosien varrella biologinen tarpeeni perhe-elämään on noussut vahvasti esiin.

Täten kaipaan sitä. Eli voidaan sanoa, että se toisi merkitystä elämääni.

Tämä on nettikeskustelujen huono puoli. Ihmiset eivät älyä lukea ajatusta kirjoituksen takana, vaan tarttuvat kiinni yhteen lauseeseen hyvin mustavalkoisesti, eivätkä suostu edes harkita lempeämpää vaihtoehtoa.

Sinä, joka kirjoitit "Ei kannata sanoa noin, jos siitä tulee ihan väärä kuva", are you kidding me?? Itselleni ei ainakaan tullut "ihan väärä kuva", sillä aloittajan tyylistä huomasin, että hän ei todellakaan ole etsimässä vain ja ainoastaan lapsen kautta merkitystä elämäänsä, vaan puhuu suuresta kaipauksesta. Jos jokainen pyörittelisi tekstejään joka ikiseltä kantilta jolta asian voi ymmärtää, ei yhtäkään keskustelua aloitettaisi, koska aina on joku kaltaisesi, joka haluaa ymmärtää asian hieman liian yksipuoliselta kannalta katsottuna.

Mikä siinä on niin väärin?
Loppujen lopuksi joka ikinen, joka lapsen haluaa, on itsekäs halutessaan. Koska kyse on aina siitä, mitä omaan elämäänsä haluaa. Ainut, joka ei itsekkäistä syistä ole halunnut lapsia, on se, joka ei alunperin halua lapsia, mutta vahingon tapahtuessa päättää uhrautua syntymättömän lapsen hyväksi ja synnyttää hänet tähän maailmaan. Miksi te hyökkäätte APn kimppuun sen vuoksi että hän rehellisesti kertoo kaipauksesta olla äiti?

Ihmeellisiä ihmisiä, julmia ihmisiä, ajattelemattomia ihmisiä.
 
Se että haluaa elää lapsiperhe-elämää (ja ymmärtää realistisesti mitä se on), ja sen lisäksi haluaa ja pystyy tarjoamaan lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Ts. haluaa ANTAA lapselle hyvän elämän, ei niinpäin, että haluaa lapsen antavan ITSELLE jotain. Lähdetään aina väärästä päästä liikkeelle, jos pohjalla on oman elämän tyhjiön täyttäminen. Ei kukaan täysjärkinen haluaisi seurustellakaan ihmisen kanssa, joka haluaa seurustelukumppanin täyttämään tyhjiötä sisällään.

Ja en päivystä tällä palstalla, turha alkaa huutelemaan ja jankuttamaan jos en ole heti paikalla vastaamassa kysymykseen, johon kyllä jokainen järkevä aikuinen sitäpaitsi tietää vastauksen. Vastaapa sinä jankuttaja vuorostasi siihen, että onko hyvä idea tehdä lapsi täyttämään jonkun tyhjää elämää? Onko se mielestäsi hyvän lapsuuden lähtökohta, että lapsi on äitinsä elämän ainoa tarkoitus? Haluaisitko sinä, että olisit äitisi elämän ainoa tarkoitus ja äitisi henkinen hyvinvointi olisi täysin sinun vastuullasi?

Sinä olet kyllä mieleltäsi häiriintynyt. Älä vaan koskaan hommaa lasta tai edes miestä.

Lapsi on aina bonus, ei mikään tyhjän elämän täyttäjä. Sinä luet hyvin erikoisesti ap:n viestiä. Se on se asenne-kysymys, mikä sinulla tuntuu olevan.
 
Ap sanoi:

" Tällä hetkellä elämässäni on tyhjiö, lapsen mentävä aukko. Lapsi täyttäisi tuon aukon, antaisi elämälleni lopullisen merkityksen."

Eikö tuo ole aika suoraan sanottu, että lapsi on se elämän tarkoitus ja ainoa (tarpeeksi) merkittävä asia? Miten sen voisi vielä suoremmin sanoa? Ei kannata sanoa noin, jos siitä tulee ihan väärä kuva, ja oikeasti elämä onkin ihan ok ja kivaa ja täyttä ja lapsi olisi vain mukava lisä...

Itse luin tuon kohdan ihan eri lailla. Tuohan tarkoittaa vain sitä, että haluaisi kovasti lapsen ja siksi tuntuu, että muuten hyvässä elämässä on siinä kohdalla aukko. Oman elämän tarkoituskin tuntuu sen takia vaillinaiselta - mutta se ei johdu siitä, että lapsi olisi ainoa elämän sisältö, vaan se on nyt se asia, jota kovasti haluaa ja se puuttuu.

Hiukan ymmärrystä nyt, ihmiset. On ihan inhimillistä, että jos jokin asia, jota kovasti haluaa, (johon ei voi itse vaikuttaa) puuttuu elämästä, se tuntuu siltä, että elämässä on aukko ja että vain se yksi asia voisi tehdä elämästä mielekkään. Mutta silti luette liian kirjaimellisesti ap:n yksittäisiä tai puolikkaita lauseita ettekä osaa nähdä kokonaisuutta.

ja sitä paitsi. Jos tarkkoja ollaan, niin kaikille perheellisille lapsi on lopulta tärkein asia. Vaikka olisi miten kiva työ, miten kivat harrastukset, lemmikit, elämänarvot, tutkinnot, yms. niin silti se lapsi olisi henkilökohtaisella tasolla merkittävämpi ja antaisi omallekin elämälle uudenlaisen tarkoituksen. Joten miksi lapseton ihminen ei voisi ajatella myös, että lapsi antaisi lopullisen merkityksen omalle elämälle?

Tottahan lapsettoman elämälläkin on merkitys, mutta kyse onkin siitä, miltä asia (juuri nyt) tuntuu. On epäinhimillistä vaati lapsetonta ihmistä suhtautumaan asiaan ihan kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Jos asia on itselle kriisi tai surullinen tms, niin sitten se on.
 
AP, tässä kysymys noiden huutelijoiden hiljentämiseksi.

1. Oletko hankkimassa lasta

a) vain koska elämäsi on tyhjä, ja mahdollinen lapsi on ainoa asia joka tekisi elämästäsi mielekkään, lapsi olisi siis vain ja ainoastaan sinun elämääsi nostattamaan?

b) koska luonnollinen tarve saada lapsia tuntuu vahvana, ja haluat kokea perhe-elämän hyvine ja huonoine puolineen, haluat tarjota lapselle hyvät lähtökohdat elämään ja antaa lapselle kokonaisuudessaan hyvän elämän?

Eikö sen tällä pitäisi selvitä, onko vastaan hyökkääjillä minkäänlaista aihetta?
 
Se että haluaa elää lapsiperhe-elämää (ja ymmärtää realistisesti mitä se on), ja sen lisäksi haluaa ja pystyy tarjoamaan lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Ts. haluaa ANTAA lapselle hyvän elämän, ei niinpäin, että haluaa lapsen antavan ITSELLE jotain. Lähdetään aina väärästä päästä liikkeelle, jos pohjalla on oman elämän tyhjiön täyttäminen. Ei kukaan täysjärkinen haluaisi seurustellakaan ihmisen kanssa, joka haluaa seurustelukumppanin täyttämään tyhjiötä sisällään.

Kyllä ihmiset hankkivat lapsia nimenomaan siksi, että haluavat itselleen ja omaan elämäänsä jotain. Toki siihen sisältyy myös halua antaa hyvä lapsuus ja hyvä elämä lapselle ja halu olla lapselle vanhempi, mutta ei sellaista vanhemmuutta olekaan, joka perustuisi pelkkään hyväntekeväisyyteen. Oikeastaan miksi pitäisikään? Vanhemmuuteen ja yleensä perheenjäsenyyteen kuuluu se, että toinen ihminen on itselle tärkeä, rakas ja merkityksellinen. Ei se tarkoita sitä, että täytetään tyhjää elämää tai että lapsi olisi ainoa elämän tarkoitus. Ei edes, vaikka lapsi menisi kaiken muun edelle.
 
Se että haluaa elää lapsiperhe-elämää (ja ymmärtää realistisesti mitä se on), ja sen lisäksi haluaa ja pystyy tarjoamaan lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Ts. haluaa ANTAA lapselle hyvän elämän, ei niinpäin, että haluaa lapsen antavan ITSELLE jotain. Lähdetään aina väärästä päästä liikkeelle, jos pohjalla on oman elämän tyhjiön täyttäminen. Ei kukaan täysjärkinen haluaisi seurustellakaan ihmisen kanssa, joka haluaa seurustelukumppanin täyttämään tyhjiötä sisällään.

Tällä logiikalla alat siis seurustella vain ja ainoastaan sillä perusteella, että toinen ihminen tarvitsee sinut elämääsi. Omalla läheisyyden- ja rakkaudenkaipuulla ei ole mitään tekemistä? No, sulla on ainakin suuri joukko josta valita!
Lemmikinkin hankit varmaan sen perusteella että se tarvitsee huolehtijaa, oli omat mieltymyksesi mitkä tahansa.

No, kuittailu sivuun, jos nuo kommentissasi olivat "hyviä syitä hankkia lapsi", eikö se, että HALUAA lapsiperhe-elämää ja että HALUAA tarjota lapselle hyvät lähtökohdat liity siihen, mitä ITSE ITSEKKÄÄSTI haluaa? Vaikka tavoitteena on tasapainoinen ja onnellinen lapsi, on tuo kaikki kuitenkin tietyltä kannalta katsottuna itsekkyyttä. Tästä itsekkyydestä syntyy aito halu tehdä toiselle hyvää. Ja juuri tästä asiasta on kyse aloittajalla.
 
Kiitos mörköäitille, joka noin lempeästi ja ymmärtäväisesti jaksat vastailla noihin kirjoituksiin.

T. helpommin provosoituva, erityisesti toisia ihmisiä puolustaessa (opettelen ottamaan rennommin ;) )
 
  • Tykkää
Reactions: Mörköäiti

Yhteistyössä