Kannattaako ostaa rotukissa?

["metsis"]

Te joilla kokemusta paljon kissoista niin kertokaahan. Olen hankkimassa ensimmäistä kissaa meille eli ei ole kokemusta omasta kissasta. Rotukissassa on puolensa kyllä. Esim. rokotukset/madotukset kaikki kunnossa, kissaa voi käydä katsomassa yleensä parikin kertaa, rodun tyypillinen luonne tiedossa. Hinta taas on hirvittävä kuten norjalaisen metsäkissan jonka haluaisin eli 900e. Samaan aikaan pitkäkarvainen maatiaiskissan pentu myydään 20e. Koirien kohdalla ehkä voisin sijoittaa 900e. mutta kissan kohdalla mietityttää.

 

["Mirän"]

Miksi mietityttää rotukissan hinta, mutta ei koiran hinta.

Molemmat eläviä olentoja, molemmat rotunsa edustajia.
jos pidät kissoja vähempi arvoisina, niin kannattaisiko ostaa koira

pystytkö tarjoamaan kissalle hyvän kodin, joskus kissa sairastuu ja tarvitsee eläinlääkäriä, jonka lasku voi olla todella kallis.
sekä rokotukset ja muut

jos hinta on mielestäsi vaatimattomasta kissasta paljon, niin miten eläinlääkärikulut sitten

 

[Kaunishäntäinen orava]

Minä kannustan ensin käymään paikallisessa eläinkodissa katsomassa, jos sieltä löytyisi Se Oikea kissa. Mulla on itselläni kaksi pelastettua kissaa, enkä voisi olla tyytyväisempi! Toinen on mustavalkoinen pitkäkarvainen kolli, joka on maailman hellyydenkipein (makoilee nytkin tässä mun vieressäni) ja toinen on luonteeltaan vähän arempi maatiaistyttö, joka pentuaikanaan koki väkivaltaa - sitä oli mm. heitetty seinään.

Mieluummin annan huostaanotetuille ja hylätyille pennuille mahdollisuuden hyvään elämään kuin ostaisin tekemällä teetettyä rotukissaa. Kodittomia kissoja on muutenkin niin paljon.

Eläinkodistakin voi muuten löytyä rotukissoja.

Ja lisään vielä: mulla kumpikin kissa maksoi 150 euroa, ja hintaan sisältyi ensimmäinen rokotus, sirutus ja sterilisaatio/kastraatio.

 

["miumau"]

Kannatan rotukissaa. Syyt
-tutustumalla etukäteen kasvattajaan ja hänen ideologiaansa, pystyt varmistumaan siitä että kissat ovat lähtöisin eettisesti oikeista oloista. Ei siis pentutehtailua.
-rotukissojen suvut on tutkittuja, sairaita kissoja ei saa astuttaa. Näin varmistat että saat itsekin suuremmalla todennäköisyydellä pitkäikäisen ja terveen lemmikin
-kun vanhemmat ovat tiedossa, tiedät suunnilleen, minkäluonteisen lemmikin itsellesi saat

Toki tämä vaatii ostajalta perehtyneisyyttä, ettei haksahda ensimmäiseen kasvattajaan joka eteen sattuu. Rotukissakasvattajissakin on ns. mätiä omenoita. Tutustu rotuun jonka tahtoisit, sen ominaispiirteisiin, sen vaatimuksiin. Tutustu eri kasvattajiin, käy nettisivuilla, vaihda sähköpostia, kysele, käy kylässä. Rotukissakasvattajissakin on pentutehtailijoita.

Maatiaiskissanpentu voi olla ihan hyväkin ostos, mutta liian usein ne ovat sairauksia kantavia, epäsosiaalisia, navetan perällä syntyneitä, liian aikaisin vieroitettuja, väärin ruokittuja.

Ennnemmin maksaisin useamman satasen terveestä pennusta, joka on lähtöisin hyvistä oloista ja näin takaan itselleni terveen ja pitkäikäisen lemmikin. Kuin että ottaisin halvalla pennun, joka kärsii ties mistä sairauksista, on ehkä vieroitettu liian aikaisin, käyttäytyy arvaamattomasti, ehkä jopa kuolee ennen aikojaan. Älä tue epäeettistä kasvatustoimintaa!

 

[vierasll]

Pelastetut kissat ovat poikkeuksetta kokeneet kovia. Ovat arkoja, ehkä vihaisia, ehkä pissailevat minne sattuu, kantavat sairauksia jne. Voihan sellaisen ottaa, mutta realiteetit pitäisi olla siinä kohtaa tiedosssa ja valmiina ottamaan vastaan kaikki mitä on tullakseen. Harvemmin sellaisia kilttejä, harmittomia kissoja hylätään. Kyllä niillä on sitten jotain käytösongelmaa siinä kohtaa jo. Ainakin epäluuloisuutta ihmistä kohtaan, kun on huonosti kohdeltu.
En suosittele ensimmäiseksi kissaksi löytökissaa.

 

["Merja"]

Itse kyllä suosittelen rotukissaa, enkä ymmärrä miksi kissan pitäisi maksaa vähemmän kuin koiran? Jos otat hyvältä kasvattajalta rekisteröidyn kissan, säästyt todennäköisimmin kalleilta eläinlääkärikäynneiltä, kun kissan vanhemmilta on tutkittu pahimmat taudit.
Itselläni on 14-vuotias rotukissa, joka on paitsi hyvässä kunnossa, myös kiltti (ei raavi tai pure), myös erittäin sisäsiisti. Hyvistä oloista saatu ja hyvin kasvatettu kissa on hintansa arvoinen.

 

["juupa juu"]

[QUOTE="Merja";30301901]Itse kyllä suosittelen rotukissaa, enkä ymmärrä miksi kissan pitäisi maksaa vähemmän kuin koiran? Jos otat hyvältä kasvattajalta rekisteröidyn kissan, säästyt todennäköisimmin kalleilta eläinlääkärikäynneiltä, kun kissan vanhemmilta on tutkittu pahimmat taudit.
Itselläni on 14-vuotias rotukissa, joka on paitsi hyvässä kunnossa, myös kiltti (ei raavi tai pure), myös erittäin sisäsiisti. Hyvistä oloista saatu ja hyvin kasvatettu kissa on hintansa arvoinen.[/QUOTE]

Meillä on navetan perällä syntynyt maatiaiskissa, joka saatiin 19 vuotta sitten ilmaiseksi naapurista, ei ole tarvinnut eläinlääkäriä sairauksiin (leikkuutettu on ja tietysti rokotuksilla käytetty), on kiltti ja ihmisrakas. Ei se rotu tai hinta ole mikään tae kissan (eikä koirankaan) terveydestä tai luonteesta.
Ja lienee sanomattakin selvää, että myös koiramme ovat sekarotuisia

 

[Kaunishäntäinen orava]

Pelastetut kissat ovat poikkeuksetta kokeneet kovia. Ovat arkoja, ehkä vihaisia, ehkä pissailevat minne sattuu, kantavat sairauksia jne. Voihan sellaisen ottaa, mutta realiteetit pitäisi olla siinä kohtaa tiedosssa ja valmiina ottamaan vastaan kaikki mitä on tullakseen. Harvemmin sellaisia kilttejä, harmittomia kissoja hylätään. Kyllä niillä on sitten jotain käytösongelmaa siinä kohtaa jo. Ainakin epäluuloisuutta ihmistä kohtaan, kun on huonosti kohdeltu.
En suosittele ensimmäiseksi kissaksi löytökissaa.

Mun kissani, vaikka ovatkin kokeneet kovia, ovat aivan normaaleja katteja ilman käytöshäiriöitä tai muita ongelmia. Tietysti joskus voi sattuakin kohdalle hankalampi tai arempi tapaus, mutta aika monen kissan voi kuntouttaa. Eläinkodin henkilökunnaltakin voi kysellä kissan luonteesta.

Kissoja hylätään todella paljon, eikä läheskään kaikki niistä ole sairaita tai häiriöisiä.

 

[...-...]

Uutta kotia etsivissä on paljon myös niitä, jotka ovat olleet mamman mussukoita, mutta sitten niihin vain kyllästytään, tulee allergiaa tai muita muutoksia, jotka estävät kissan pidon. Ottaisin itse mieluummin maatiaisen.

Useimmat maatiaiskissatkin madotetaan jo ennen luovutusta ja rokotuksista täytyy kuitenkin huolehtia. Ei ole iso vaiva. Täytyyhän sitä luovutusiän jälkeenkin rokottaa ja useimmiten myös leikkauttaa.

Meilläkin siis navettakissan pentu, joka vieroitettiin oikeaan 12 viikon aikaan ja oli madotettu ja muutenkin vähän käsitelty. Varovainen oli ja ensin vältteli, mutta sitten uteliaisuus vei voiton ja antoi hyvin ottaa kiinni ja syliin. Kotiin päästyä ei enää arastellut, kun oli uusi kiinnostava ympäristö. Nyt vuoden ikäisenä on kiltti ja puhelias sylikissa, joka on mukana kaikessa pyykinpesusta ruuanlaittoon ja ulkoilee valjaissa lähes kuin koira.

Vieraita ihmisiä jännittää eli ei hakeudu lähelle, mutta niidenkin antaa koskea useimmiten, kunhan vaan lähestyy rauhallisesti. Ei ole koskaan raapinut tai purrut kuin leikkiessään (tämäkin oma vika, kun kädellä tykkään leikittää) ja silloinkin hellästi. Täysin sisäsiisti oli jo meille tullessaan, vaikkei navetassa ollut hiekkalaatikkoa nähnytkään.

 

["vieraana"]

No jos et aio käydä näyttelyissä tai lähteä kasvattajaksi, niin ei. Mulla on ollut molempia, nyt viimeisimpänä kaksi rotukissaa, eikä ne ole "sen kummallisempia", kuin ne maatiaisetkaan, joita mulla on ollut. Tarkoitan siis lemmikkinä. Myös rotukissoissa on luonne-eroja, eikä ne välttämättä sitten olekaan ihan rotutyypillisesti käyttäytyviä ja vastaavasti maatiaisissa voi olla todella ihanaluonteisia sohvanvaltaajia jne. Mä en allekirjoita tuota haukkumista maatiaisista, sillä meillä on ainakin ollut maatiaisetkin todella hienoluonteisia ja eläneet pitkän terveen elämän hyvässä huomassa. Ilmaiseksi olen siis saanut tähän mennessä kaikki kissani - myös nuo rotukissat, jotka meillä nyt on. Ja meillä saa ihan eläinkaupan ruokaa ja toinen syö erikoisruokaa munuaissairautensa johdosta, eli niistä pidetään hyvä huoli, vaikka ovatkin niitä paljon parjattuja "ilmaisia kissoja".

Toki noissa rotukissoissa on nuo hyvät puolet tuosta suvun selvittämisestä hyvinkin pitkälle ja muuta, mutta mä vaan en aina hyväksy tuota jatkuvaa maatiaisten haukkumista ja aliarvostusta. Molemmissa porukoissa on niitä mätiä omenoita, joista löytyy sitä epäeettistä toimintaa ja sairaita jälkeläisiä enemmän tai vähemmän tai tehtailutarkoituksessa.

 

["katten"]

Minulla on ollut maatias- ja rotukissoja. Ihastuin rotukissoihin niiden seurallisuuden vuoksi. Ja nyt niiden vanhetessa saa olla tyytyväinen, että niiden kennelistä saa apua sairauksiin sunmuihin vanhuuden vaivoihin. Kennelin pitäjä on varsin vastuuntuntoinen ja kiinnostunut edelleenkin entisistä kasvateistaan.

Kannattaa kysellä kenneleiltä suoraan onko heillä esim. kenneleillä aikuisia, uutta kotia etsiviä kissoja. Eri rotukissojen ilmoitussivut kannattaa käydä läpi. Minä hankin sitä kautta kaksi aikuista yhteishintaan 50 euroa ja kolmannen ostin täydellä hinnalla.

 

["metsis"]

En pidä kissaa mitenkään vähempi arvoisena kuin koiraa. Koirissa vaan voi olla melkoisia räksyttäjiä ja isoja eroja ulkonäössä joten sen takia ehkä voisin maksaa. Pystyisin tuon 900e. tällä hetkellä maksamaan mutta on se korkea hinta kun ei näyttelyitäkään aikomus harrastaa. Maatiaiskissan jos otan niin pitkäkarvainen sekin pitäs olla. Maatiaiskissoista jäänyt jotenkin vaan sellainen kuva etä voivat olla jotenkin arvaamattomia. Kerran aikuisena silitin yhtä kissaa vatsan alueelta ja se kävikin käteen kiinni. Sitten kun kuulee tarinoita kärsivällisistä cooneista ja metsäkissoista jotka rauhallisesti ottavat vastaan lasten taputtelut ja silittelyt.

 

["hmm"]

[QUOTE="metsis";30302508]En pidä kissaa mitenkään vähempi arvoisena kuin koiraa. Koirissa vaan voi olla melkoisia räksyttäjiä ja isoja eroja ulkonäössä joten sen takia ehkä voisin maksaa. Pystyisin tuon 900e. tällä hetkellä maksamaan mutta on se korkea hinta kun ei näyttelyitäkään aikomus harrastaa. Maatiaiskissan jos otan niin pitkäkarvainen sekin pitäs olla. Maatiaiskissoista jäänyt jotenkin vaan sellainen kuva etä voivat olla jotenkin arvaamattomia. Kerran aikuisena silitin yhtä kissaa vatsan alueelta ja se kävikin käteen kiinni. Sitten kun kuulee tarinoita kärsivällisistä cooneista ja metsäkissoista jotka rauhallisesti ottavat vastaan lasten taputtelut ja silittelyt.[/QUOTE]

yksikään kissoistani ei ole ikinä ollut sellainen, että pentuajan leikkien jälkeen olisi ikinä satuttanut ihmistä. kissoja on ollut maatiaisia ja rotuyksilöitä. tiedän kyllä että purevia ja raapivia kissoja on, mutta itselleni on jäänyt mysteeriksi miten niitä syntyy - veikkaisin että jonkinlaista taistelua ovat joutuneet kokemaan perheen lasten tai muiden lemmikkien kanssa. luonteet ovat myös olleet kissoillani sattuman kauppaa, oma coonini esimerkiksi ei ollut mikään sylilällykkä eikä antanut ihmisten tulla silittelemään. kolme maatiaista olivat enemmän seurakissoja - yksi viihtyy ihan kiinni kyljessä muttei sylissä ja kaksi retkottaa selällään sylissä aina tilaisuuden tullen. antavat myös vähän "retuuttaa", eli pidellä sylissä kuin vauvaa jne. ei tuo rotuluonne pidä läheskään aina paikkaansa.

ja tuohon kokemukseesi, on hyvin yleistä että kissat inhoavat vatsan alueen rapsutuksia ja silityksiä, se on hyvin arka paikka. omistanikin luulen että lähinnä sietävät sitä.

 

["miiru"]

Suosittelen oravaa.