Entäs äidin oma aika?

[Happygirl-91]

Kuten Puuhippa tuossa kirjoitti, semmosiakin on jotka ei anna puolisolle sitä omaa aikaa ja myös rankaisee lasta niin ettei vietä aikaa. Siinä kohtaa on kyllä naisessakin syytä jos alistuu tuollaiseen. Mun luonteellani kiskoisin takin niskaan, lähtisin menemään ja toteaisin ovelta että sinähän oot sen isä, kyllä sä sen kanssa pärjäät.

Juu. Minusta ensisijaisesti on isän vastuu ottaa ohjat käsiin ja järjestää yhdessäoloa oman lapsensa kanssa.

 

["minttu"]

Ei kai hammaslääkärissä tai kaupassa käyntiä voi laskea omaksi ajaksi? Kaivatusta hengitystauosta vois ehkä puhua...

Tosin meidän kotona asuva miestyyppi ilmoitti anteliaasti maksavansa mun kampaajalla käynnin, kun valitin etten saa omaa aikaa! (hänelle tosin ei kelpaa nykyinen luukkini ja minä säästeliäänä laittaisin senkin rahan tärkeämpään)
Vähän luulen ettei tuo itse vaihtaisi jätkäporukalla ryyppäämistä hierojan käyntiin, vaikka sen jälkimmäisen tarpeessa olisikin!

Ei sen oman ajan ottaminen niin helppoa aina ole! Mies tekee kolmivuoroa. Töiden jälkeen haluaa istua rauhassa syömään ja hetkeksi tietokoneelle. Kyllä hänkin oman huilitaukonsa pitkän työpäivän ja matkan päälle ansaitsee!

Jos mies tekee jotain, niin ei sitä tarvitse arvostella. Itse tuo kiukkua, kun ei osaa ja tiedä. Eikä löydä mitään. Eikä saa lasta asettumaan / tottelemaan (kokeilevat tietysti antaako isä periksi ja miten hermot pitää)
Eikä sitä sitten pitkään aikaan huvita yrittää uudelleen tai minä en sitä (aikuisen lapsen) kiukkua jaksa noiden lisäksi kuunnella!

 

["Liisi"]

Täytyy yrittää. En ymmärrä miten tämä on niin vaikeaa.. Ja se on tosiaan laitettava vaatteet valmiiksi päälleen että pääsee johonkin heti kun mies tulee, kun ei kerran muuten onnistu. Mitä tulee omaan aikaan vaikkapa eri huoneessa, niin se ei riitä koska tuolloin mies ei kykene pitämään lapsia poissa sieltä missä minä olen ja asetelma kääntyy herkästi päälaelleen. Käytännössä olen muutenkin niin paljon kotosalla, että ihan oman mielenterveyteni hyväksi näkisin parhaaksi poistua välillä täältäkin.

Harmittelin miehelle tuota harrastusjuttua sanoen, että harmi kun se liikuntaryhmä on ainoa mihin pääsisin, vaan turhaapa sinne on seisoskelemaan mennä.. Mies siihen, että "Sä teet siitä oman päätöksesi." Ja tuntui että ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Toki en oleta että mies käsiisi mun mennä kun lääkärin määräykset on mitkä on, mutta toivoin kyllä kieltämättä että olisi ottanut kantaa edes jotenkin.

Äh.. Anoppi motkottaa lisäksi jatkuvasti, etten lepää tarpeeksi mutta miten mä lepään? Lapset eivät nuku päiväunia ja vaikka hetkiä leikkivätkin keskenään, riittää mulle niiksi ajoiksi paljon muuta puuhaa kotitöiden merkeissä. Mies sitten puuhailee illat omien juttujensa parissa tai muita auttelemassa, joten kukapa täällä silloin muukaan asioita hoitaisi kuin minä. Anoppikin on niin kiireinen ettei ehdi auttelemaan, on siis suoraan pahoitellut tätä minulle. Eikä tämä nyt tietysti hänen tehtävänsä olekaan, meidänhän elämä tämä on.

Soittelin miehelle ja kyselin, onko lähdössä kohta kotiin (tavataan aina soitella jotta tiedän suunnitella ruuanlaiton) ja mies ilmoitti että tänään meneekin pari tuntia tavallista myöhempään koska oli lupautunut kahville naapurin miehen kanssa juttelemaan eräästä vaikeasta tilanteesta (joka on kyllä minunkin tiedossani ja ollut jo jonkin aikaa tapetilla). En sitten osannut sanoa ääneen mitä ajattelin, harmittaa. Taas kaikki menee miehen pillin mukaan.

Miksi laitat miehelle ruokaa, eikö hän osaa itse? Tai miksi suunnittelet teidän syömiset miehen aikataulujen mukaan, eikö mies voisi lämmittää oman ateriansa mikrossa?Lapsille varmaan tärkeämpää säännöllinen ruokarytmi.
Toinen, miksi teet KAIKEN ja miehesi pääsee vapaamatkustajana. Entä jos vaatisit itsellesi yhden parituntisen viikosta etukäteen, jolloin näet ystäviäsi, käyt kävelyllä tai vaikka soppailet. Ei se vaadi maksullista harrastuspaikkaa.

 

[Bitch]

Juu. Minusta ensisijaisesti on isän vastuu ottaa ohjat käsiin ja järjestää yhdessäoloa oman lapsensa kanssa.

Niin on minustakin eikä mun ole koskaan tarvinnut omalle miehelleni sanoa vaikka että katotko vauvaa sen aikaa että mä käyn suihkussa. Tai että vietkö lapset puistoon kun mä siivoan. Tai yleensä yhtään mitään, hän on aina touhunnut lasten kanssa kotona ollessaan ihan oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti. Mun ei ole myöskään tarvinnut kysellä sopiiko että tapaan kavereitani tai käyn harrastamassa. Mä olen aina voinut tulla ja mennä ja luottaa siihen, että lapset tulee hoidettua. Sama vapaus on ollut miehelläkin, ei meillä ole kumpikaan nipottanut siitä jos toinen harrastaa tai käy jossain, koska se perhe-elämä ja lapset on kuitenkin olleet aina pääasia eikä missään baareissa ole juostu jatkuvasti. Meillä on ollut myös onni tulla ja mennä kahdestaan kun mummot suorastaan kisasi siitä kumpi saa hoitaa lapsia.

Täällä on lähes päivittäin aloituksia, joista selviää että kaikilla ei näin ole. Siinä kohtaa täytyy vaan sitten itse ottaa sitä vapaa-aikaa ja pistää puoliso hoitamaan lapsia.

 

[Happygirl-91]

Niin on minustakin eikä mun ole koskaan tarvinnut omalle miehelleni sanoa vaikka että katotko vauvaa sen aikaa että mä käyn suihkussa. Tai että vietkö lapset puistoon kun mä siivoan. Tai yleensä yhtään mitään, hän on aina touhunnut lasten kanssa kotona ollessaan ihan oma-alotteisesti ja vapaaehtoisesti. Mun ei ole myöskään tarvinnut kysellä sopiiko että tapaan kavereitani tai käyn harrastamassa. Mä olen aina voinut tulla ja mennä ja luottaa siihen, että lapset tulee hoidettua. Sama vapaus on ollut miehelläkin, ei meillä ole kumpikaan nipottanut siitä jos toinen harrastaa tai käy jossain, koska se perhe-elämä ja lapset on kuitenkin olleet aina pääasia eikä missään baareissa ole juostu jatkuvasti. Meillä on ollut myös onni tulla ja mennä kahdestaan kun mummot suorastaan kisasi siitä kumpi saa hoitaa lapsia.

Täällä on lähes päivittäin aloituksia, joista selviää että kaikilla ei näin ole. Siinä kohtaa täytyy vaan sitten itse ottaa sitä vapaa-aikaa ja pistää puoliso hoitamaan lapsia.

Mä toivon et aikanaan mulla tulee lapset tehtyä menemään miehen kanssa samoin mitä teillä. Mutta ikinä ei tiedä. Nyt kun ei ole lapsia niin jotenkin ajattelee että luovuttaisi helpolla mutta sit jos luoja lapsia mulle suo, niin olisihan se vaikeampaa. Joten tavallaan ymmärrän, ettei aloittaja katsoo aika paljonkin läpi sormien.

 

["minttu"]

Joo... Sitä turtuu tähän arjen pyöritykseen. Vauva vaatii äitiä, ei opi pulloon. Mies kiukkuaa, kun koirien pikalenkki oli liian pitkä ja vauva hermostui sinä aikana ( molemmat huutaa täyt kurkkua kun tulet takas)
Tai se arjen pyöritys nyt vaan menee niin rutiinilla, ettei tajua vaatia omaa aikaa enää. Ei ennen kuin on vetänyt itsensä ihan piippuu ja tarttee muutakin kuin sen koiran lenkityksen.
Ja kun sen oman ajan saa, niin vaikka lapset on isompia, niin taas kotiin tullessa kaikki huutaa... Eikä sellaiselle isälle halua jättää lapsia pitemmäksi aikaa hoidettavaksi... Ei vaan ole kivaa katsoa / kuunnella...
Tiedä sitten helpottaisiko yksinhuoltajuus, vaikka siitä jo haaaveilen. Ehkä vain kuvittelen, että jaksaisi lapsiaan paremmin jos niitä ei koko ajan nää.

 

["noo"]

Hyvänen aika, miten suostut tuollaiseen?
Laittakaa vaikka kalenteriin sinulle vapaata vähintään kerran tai kaksi viikossa, jos et muuten osaa lähteä. Ja sitten vain lähdet, ihan sama onko silloin jumppatuntia. Mene vaikka juoksulenkille, metsään, kaverille, tai vaan ajelulle. Miehesi pitää oppia ottamaan sinut paremmin huomioon, mutta sinunkin pitää oppia järjestämään itsellesi aikaa.

 

[feger]

Kyllä se taitaa olla äidin oma vika, että on ottanut sen roolin, että kaikki menee lasten kautta. Ikävä kyllä, jos ei osaa vaatia, tai ei pitemmän päälle edes tajua haluta muuta.

En usko, että se lasten isä on niin käsi lasten kanssa, etteikö pärjäisi. Yleensäkin lisääntymisasiat päätetään yhdessä ja jos mies haluaa lasta, hän myös osallistuu arkeen, eikä vaan lupua ympäriinsä ja vieraannu perheestä.