Muistutan että itselläni on ADHD.
Lasten kanssa (kun olen töissä) huomaan seikkoja, jotka eivät ole mitään ADHD:tä, vaan ihan rajattomuutta, arjen säännöttömyyttä...liiallista levottomuutta.
SYLIN puute on näkyvissä ja hellyyden kaipuu.
Säännöt ovat helpot: puhelimia ei käytetän, pöydällä ei kuljeta, apua saa pyytämällä, ei karjumalla. Minä kuuntelen kaikkia, mutta vuorollaan.. JA nämä ovat käytöstapoja. KIITOS unohtuu usein, samoin tervehtiminen tai ajatus: autan pienempääni.
Ei kai vaan vanhempien itsekeskeisyys ole tarttunut?
Ihan sellainen pieni asia, mitä olen täällä mussuttanut on se, että NÄHKÄÄ SE OMA LAPSI. IHAILKAA niitä ruttuisia piirustuksia ja maalauksia, kehukaa lapsenne taitoa rakentaa torni, PITÄKÄÄ SYLISSÄ!
Jotenkin tuntuu, että työssäni olen kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla: 8.v lasten jono "open syliin" tuntuu hassulta.
- meillä olis siellä kyllä jokin muu agenda.
Lapset kaipaavat läsnäoloanne.
Kuinka moni kulkee vielä nuoren lapsensa kanssa käsikkäin?
Kuljen aina lasteni kanssa, vaikka ikää on vanhimmalla 9.v. Niin kauan, kuin missään saan pitää häntä kädestä, pidän. Otan syliin ja halaan. Vielä on aika, että minä odotan ja suren elettyä aikaa. Ja se on teidän kohdalla ihan sama. Vielä kaipaatte aikaa, kun pieni käsi hamuili kättänne.
Lasten kanssa (kun olen töissä) huomaan seikkoja, jotka eivät ole mitään ADHD:tä, vaan ihan rajattomuutta, arjen säännöttömyyttä...liiallista levottomuutta.
SYLIN puute on näkyvissä ja hellyyden kaipuu.
Säännöt ovat helpot: puhelimia ei käytetän, pöydällä ei kuljeta, apua saa pyytämällä, ei karjumalla. Minä kuuntelen kaikkia, mutta vuorollaan.. JA nämä ovat käytöstapoja. KIITOS unohtuu usein, samoin tervehtiminen tai ajatus: autan pienempääni.
Ei kai vaan vanhempien itsekeskeisyys ole tarttunut?
Ihan sellainen pieni asia, mitä olen täällä mussuttanut on se, että NÄHKÄÄ SE OMA LAPSI. IHAILKAA niitä ruttuisia piirustuksia ja maalauksia, kehukaa lapsenne taitoa rakentaa torni, PITÄKÄÄ SYLISSÄ!
Jotenkin tuntuu, että työssäni olen kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla: 8.v lasten jono "open syliin" tuntuu hassulta.
- meillä olis siellä kyllä jokin muu agenda.
Lapset kaipaavat läsnäoloanne.
Kuinka moni kulkee vielä nuoren lapsensa kanssa käsikkäin?
Kuljen aina lasteni kanssa, vaikka ikää on vanhimmalla 9.v. Niin kauan, kuin missään saan pitää häntä kädestä, pidän. Otan syliin ja halaan. Vielä on aika, että minä odotan ja suren elettyä aikaa. Ja se on teidän kohdalla ihan sama. Vielä kaipaatte aikaa, kun pieni käsi hamuili kättänne.